Onko tämä vallankäyttöä?
Lueskelin noita vallankäyttöön liittyviä viestejä. Meillä tilanne on tämä: Mies hoitaa mielellellään lastamme, viettää aikaa hänen kanssaan ja vie hoitoon. Mutta. Ongelmana on se, että hän ei hyväksy entisestä perheestäni mm. veljeni perhettä. Hän ei ole käynyt anoppilassa lähes vuoteen, vaikka vanhempani + sisarukseni suhtautuu häneen hyvin. Tytön synttäreillä mieheni " pakoili" perhettäni. Arvatkaa vaan olinko vaivautunut ?! No, toinen vauva tulossa ja kummeja mietittiin. Ajattelin pyytää veljeni perhettä kummiksi, ovat minulle ja nykyiselle lapselle läheisiä. Mieheni ei heitä halua. Meitä pyydettiin aikanaan veljeni lapsen kummiksi, minä rupesin kummiksi, mieheni ei tullu ristiäisiinkään, saatikka kummiksi.
Tämä on minulle paha paikka, koska perheeni on minulle rakas. He tietävät mitä mieheni ajattelee mutta yrittävät kuitenkin hieroa sovintoa ja ovat niinkuin " mitään" ei olisikaan. En ole koskaan suhtautunut negatiivisesti mieheni sukuun, vaikken montaa heistä tunnekkaan. Olen yrittänyt olla ns. esimerkki mutta tuloksetta.
Välillä saan tunteenpurkauksia niskaani muutenkin, kun en siivoa ja kaikki on hänen tehtävä. Vähän aikaa sitten olin tosi masentunut, ei huvittanut kotityöt. Nyt jo masu painaa ja pyrinkin tekemään viikonloppuisin siivoukset yms.
Meillä taitaa olla vähän vastaavaa, mutta ei niin kovin vakavaa. Silti tilanne rassaa, mitä voisin tehdä kun mies ei löydä vikaa itsestään, minun purkautumiseni menee raskaushormonien piikkiin joten puhuminen ei oikein auta. Kuinka saada solmuja auki ennenkuin tästä tulee todellinen ongelma?
Kommentit (6)
antaako mies mitään selitystä käytökselleen? mites sinä ja miehen suku? olettaako mies että tapaat hänen sukulaisiaan ja käyttäydyt ihmisiksi tapaamisissa?
Luulen, että minun on vain elettävä tämän asian kanssa, en edes uskalla ehdottaa mitään terapian tyylistä. Kait se on vain nahkansa kovetettava ja uskallettava toimia niinkuin itse parhaalta tuntuu. Tiedän että helposti alan epäilemään omien toimieni oikeellisuutta. Mieheni tulistuu tosi helposti, joten en kehtaa sohia muurahaispesää kepillä.
Se vähä mitä mieheni sukua olen nähnyt, tulen heidän kanssa toimeen. Ei mieheni pidä käytännössä kehenkään paitsi sisaruksiinsa yhteyttä, niihinkin harvakseltaan.
Onneksi oma perheeni tietää tilanteen ja tukevat minua käymällä kylässä silloin tällöin ja ovat tosiaan niinkuin kaikki olisi hyvin. Typerää teatteria, mutta jo lapsemme takia tämäkin on parempi kuin ottaa kissa pöydälle.
Onpa outoa käytöstä mieheltäsi sinun perhettä kohtaan... Ihmettelen! Eri asia tietysti olisi jos sinun perheelläsi olisi jotakin häntä vastaan ja käyttäysi huonosti miestäsi kohtaan... Mutta kun sinun perheesi yrittää parhaansa tulla toimeen ja elää sovussa.
Ihan kun miestäsi vaivaisi jokin toinen asia tai hän olisi jostakin katkera perheellesi tai kokee jotekin uhkana...
Eli olisiko kyseessä esim. mustasukkaisuus. Miehesi yksinkertaisesti on mustasukkainen entiselle perheellesi. Meillä oli mieheni kanssa alussa kun aloimme seurustelemaan, hiukan sama ongelma. Mutta ennen lasten syntymää se jo muuttui joten ei ole vaikuttanut sen kummemmin elämään. Käytännössä siis nostin kissan pöydälle ja puhuimme asiat halki ja annoin vaihtoehdot. Mutta alussa koimme siitä monetkin riidat.
Asiaan alussa kyllä puuttui myös vanhempani ja sanoivat suoraan, että ei tällainen käytös sovi heille. Meillä siis nämä tapahtuivat jo ensimmäisinä seurustelu kuukausina eikä niistä sen jälkeen olla puitu joten sinänsä erilainen tilanne kuin teillä. Olette mielestäni antaneet asian mennä aivan liian pitkälle ja miehenne pompottaa itseänne ihan miten hän haluaa. Jaksamista ja toivottavasti löydätte ratkaisun ongelmaanne. En ikimaailmassa olisi mieheni kanssa saati perustanut perhettä jos hän olis jatkanut käytöstään ja rajoittaisi sukulaisteni tapaamista.
että mustasukkaisuus johtui enintään siitä, että minulla oli perhe ja hänellä ei. Vaikka miehelläni on isompi perhe (6 sisarusta) ei hän niiden kanssa ole läheisiä eikä pidä yhteyksiä, kuten ei äitiinsäkään. Hän ei siis voinut ymmärtää miten voin soittaa esim. siskolleni tai veljelleni vaikka päivittäin, ihan vain huvikseen ja toisaalta oli mustasukkainen kun itsellään ei ollut samanlaista suhdettä sisaruksiinsa.
...ja vääränlaista. Jutustasi kuultaa, että taidat olla alistunut tilanteeseen, ainakin jonkin verran ja myötäilet miehesi tahtoa. Siitä miehesi varmaankin saa lisää " potkua" ja jatkaa tällaista toimintaa. Hiljalleen tilanne etenee pahemmaksi ja on hienoa, että huomaat tässä vaiheessa, että jotakin pitäisi tehdä! Onko miehesi koskaan kerotonut mistä tämä sinun sukusi välttely johtuu? Mielestäni teidän tulisi varata aikaa jostakin terapiasta, mutta tämä on siis vain minun mielipiteeni. Jos miehesi ei halua tulla, lähde yksin ensin ja katso miksi tilanne etenee, mutta tärkeintä on, että jotakin on tehtävä. Onnea sinulle ja perheellesi tilanteen ratkaisemiseksi ja upeaa äitienpäivää! Terv. sairaanhoitaja