Epäilen vanhempieni suosivan pikkusiskoani

Pienempi sisareni saa taas tänäkin jouluna uuden älypuhelimen, koolokkeet ja järkkärin. Viimevuonna oli aivan samat lahjat. Aivan kun vanhempamme ei muutenkin jo lellisi häntä ja tukisi harrastuksissa. Minä sain vain joulukortin, suklaalevyn ja halauksen. Saan perheen esikoisena tyytyä vaatimattomampaan osaan, seistä sivussa ja olla iloinen toisten onnesta. Kotenkin tuntuu ettei minua arvosteta. Vaikka olenkin pienempää sisartani vanhempi ymmärrän hyvin sen etten ole koskaan saanut mitään yhtä arvokasta joululahjaa. Arvokkain lahja minkä olen aikanaan saanut oli afrikantähti -lautapeli vuonna 1999. Pääasiassa saan perus karkkia tai halpaa rihkamaa. Minua ei koskaan tueta, eikä minulle ole annettu koskaan lupaa harrastuksiin. Harrastukset ovat kuulema liian kalliita. Sama on ollut lahjojen kanssa. Jos avaan suuni ja esitän toiveen tai pyynnön, vanhempamme pahastuvat ja toruvat minua. Olenkin miettinyt, pidetäänkö meitä sisaruksia eriarvoisina?