Onko muilla saamattomia isovanhempia?

Isovanhemmilla kun ei ole mitään virallista velvollisuutta osallistua lastenlastensa elämään.

Hyvä että joku kirjoittaa tästä aiheesta, sillä luulen että meitä on paljon. Itse olen itkenyt monet itkut ja nyt yritän olla asiasta välittämättä...eli tilanne se, että omat vanhempani asuvat alle 15 minuutin päässä, mutta esim. äitini on nähnyt lapsenlapsiaan tänä vuonna n. 4 kertaa. Kerran ovat olleet hoidossa ja vastaava meno on jatkunut siitä asti, kun meille syntyi toinen lapsi noin 1,5 v. sitten. En ole saanut edes ymmärrystä sille, puhumattakaan avusta, että kahden alle 3 vuotiaan kanssa voisi olla raskasta. Mitään estettä auttamiselle ei ole, vanhempani ovat nuoria ja terveitä, tosin työelämässä edelleen. Mutta ei työ ole este, koska monta kertaa vuodessa voivat olla viikon tai kahdenkin lomareissuilla, meille vain ei järjesty aikaa. Olen ottanut asiasta yhteen ja ilmaissut omat ajatukseni, muttei se mitään auttanut. kurjinta on, että muita sukulaisia ei asu lähellä.



Katellisena kuuntelen kavereiden juttuja, kun isovanhemmat kilpailevat kuka saa tulla hoitamaan. Itse haaveilen, että vanhempani tulisivat joskus oma aloitteisesti (tai edes pyydettäess) ja olisivat lasten kanssa ulkona edes pari tuntia, jotta voisi itse vaikka siivota rauhasssa.



Tuntuu kauhealta kun omat vanhemmat ovat niin itsekkäitä, että omat menot menevät aina lastenlasten ohi. Viimeksi kun kysyin hoitoapua (olimme lähdössä konserttiin, johon maksetut liput), eivät voineet hoitaa lapsia, koska olivat menossa haravoimaan mökille (mökki on ihan vieressä ja muinakin päivinä olisi voinut mennä ihan yhtä hyvin, meillä kun mökkikausi alka vasta kesäkuussa). Selityksiä riittää ja ulkopuolisille puhutaan paljon lapsenlapsista, todelliset teot vain jäävät tekemättä. Onneksi on hyviä tyttöjä MLL:llä. (Näin lisähuomautuksena mainittakoon vielä, että meidän lapset ovat vielä ns. helppoja tapauksia, ettei voi siitäkään olla kiinni että rasittuisivat liikaa).

Kun menemme mummolaan, niin mummu on pääsääntöisesti ovella vastassa lähdössä johonkin omaan menoon tai töihin. Hän ei ole koskaan kotona kun pyytää meidät viikonlopun lomalle. Kamalasti muka odotetaan meitä kuitenkin.



Meillä lapset on vielä pieniä (3 alle 3v lasta) ja ole heidän kanssa aivan väsynyt. En ole kuitenkaan koskaan saanut mummuilta minkäänlaista apua.

Meillä kaikki isovanhemmat ovat käyneet kylässä tämän vuoden aikana YHDEN kerran... Nämä vierailut ovat kestäneet noin 3 tuntia, jona aikana on myös syöty ruoat ja juotu kahvit.



No, totuuden nimissä on sanottava, että vierailut ovat meidänkin puoleltamme vähäisiä. Mutta tähän ovat syynä satojen kilometrien matka ilman autonkäyttömahdollisuutta sekä isovanhempien kotieläimet (meillä pahoja allergioita), joiden vuoksi meidän pitää majoittua hotelliin.



Välillä harmittaa älyttömästi, ettei isovanhemmista ole minkäänlaista lastenhoitoapua. Samalla surettaa, ettei lapsillemme luultavasti muodostu kovin läheistä suhdetta isovanhempiinsa.

Eli meillä myös sama tilanne, isovanhemmat eivät ole juurikaan lastenlastensa kanssa. Ja meillä ei voi edes syyttää välimatkaa vaan samassa kaupungissa asutaan kaikkien mummojen ja ukkien kanssa! Meidän tapauksessa pääsyytetty on ajanpuute, kun isovanhemmat ovat aktiivisia työikäisiä niin omilta harrastuksilta ei jää aikaa lastenlapsille :( Lapsemme eivät ole koskaan olleet mummoloissa yökylässä, saatikka missään reissussa tai muussa menossa heidän kanssaan. Potuttaa ja surettaa.

Meillä toinen mummoista pyysi ensimmäisen kerran lapsen luokseen kylään lähemmäs 6v:na ja toinen ei ole pyytänyt vielä kertaakaan (no olen ratkaissut sen niin että kun tulee meille, jätän isommat 4-6v:t hetkeksi aina mummon kanssa ja häviän itse pienimmän kanssa maisemista). Niin kauan kuin lapset eivät puhu täydellisesti tai ovat vaipoissa en edes odota isovanhempien auttavan lasten kanssa. Eli voisiko joillakin teistä olla sama kun lapset kasvavat, niin isovanhemmatkin tuntisivat paremmin pärjäävänsä lasten kanssa ja ottavat jopa mökille mukaan? Tosin tuo ikä kyllä on sitten lähinnä kouluikäisten kanssa.



Me äidit olemme tottuneet omaan jälkikasvuumme ja pidämme ehkä itsestään selvänä tuota että ei meidän helpot lapset rasita isovanhempia ja he pärjäisivät kyllä lasten kanssa. Isovanhemmat voivat kuitenkin tuntea avuttomuutta ja eivät osaa olla pienten kanssa. Lisäksi kyllä jo 50vuotiaatkin, jotka ovat tottuneet omaan elämäänsä rauhassa, saattavat olla aika poikki lyhyenkin lastenhoitovuoron jälkeen. Meillä voin sanoa että äitini tarvitsee edelleen hyvin tarkat ohjeet lasten kanssa- vaikka nämä käyvät vessassa itse ja pyyhkivätkin itse- ja osaavat ottaa ruokaa ja kertovat kyllä miten meillä toimitaan. Jotenkin hän vaikuttaa edelleen hyvin epävarmalta lasten kanssa, jos vastuu jäisi hänelle. Ja miehen äiti 50kymppisenä oli aina ihan poikki hoidettuaan kahta jo hieman isompaa (ehkä 2-7v välillä) lapsenlastaan, jotka olivat ihan mukavia ja helppoja lapsia. Nyt kun hän saa pyytää itse meidän lapsia niin sopiva kyläilyvauhti on kaksi kertaa vuodessa ja tosiaan vasta lähemmäs 5-6v:sta lähtien. Ja sanoisin että meillä lapsilla on suhteet mummoihin silti ihan kunnossa ja tuntuvat kohtalaisen läheisiltä.



Jotain ymmärrystä siis isovanhemmillekin.

..mutta

Ymmärrän niitäkin isovanhempia, joita ei lastenhoito kiinnosta tai joiden koko elämä ei pyöri lastenlasten ympärillä. Saa heilläkin olla oma elämä ja he ovat jo yhdet lapset hoitaneet, kasvattaneet ja saaneet maailmalle. Tuo pointti on hyvä, että kannattaa miettiä mitä isovanhemmilta haluaa. Kumman itsekkyyttä se on, että isovanhempien pitäisi auttaa ja olla esim. lastenvahtina?



Olen nähnyt mieheni toisen puolen isovanhemmista, ettei se tapa vaikkei mitään suhdetta omaan sukuun olisikaan. Hautajaisissa mieheni totesi, ettei tunnu missään, ihan kuin ventovierasta hautaisi. Toisaalta surullista, mutta toisaalta, miksi pitäisi olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei homma toimi - olivatpa sukua tai ei? Meillä naapurin lapseton pariskunta on paljon enemmän mummoa ja vaaria kuin mieheni vanhemmat. Ovat tavallaan varaisovanhemmat. Suhde on molempia puolia tyydyttävä ja aito, kun ei ole mitään verivelvoitteita.



Niin ja neuvo kysymykseen.

Jos tosiaan kaikki keinot on koitettu, vihjailtu, puhuttu ja näytetty mallia yms. niin unohda koko juttu. Miksi yrität pakolla tehdä suhdetta, varsinkin kun se voi puhjeta kukkaan myöhemminkin? Ei kannata kuluttaa aikaa ja energiaa tappeluun tuulimyllyjä vastaan..

Todella ikävä tilanne. Sinä oletkin jutellut isovanhampien kanssa ja yrittänyt vihjasta asiasta. Voihan vielä yrittää puhua, kertoa miten lapset kaipaa isovanhempia. Mutta ikävä kyllä vaikeahan aikuista ihmistä on pakottaa, jos mielenkiintoa ei löydy. Voimia

Kuulostaa tosi tutulta!!! No- omat vanhempani varmasti tekisivät tytön kanssa vaikka mitä, jos olisivat nuorempia. Ovat jo sen verran vanhoja etteivät enää juurikaan jaksa. mutta kovasti hänen kanssaan leikkivät ja huomioivat hänet kun ovat käymässä tai me siellä.

No, miehen vanhemmat ovat eri asia.. Heiltä olen odottanut aloitetta, että veisivät tytön johonkin ilman vanhempia välillä (on jo niin iso, kohta 4 vee, että hyvin pärjäis) edes joskus ehdottaisivat että ottavat hänet päiväksi tai yöksi luokseen, mutta EI!

Entäs kun tulevat käymään.. katsovat tv:tä tai istuvat vaan muuten. yleensä vaan kysyvät tytöltä " tuletkos syliin" ? Eipä kovasti innosta vilkasta 4 vuotiasta ;) ellei ole tosi kipeä tai ihan älyttömän väsynyt.

Lässytetään ja osataan kyllä komentaa, mutta ei osata keksiä tytölle mitään järkevää yhteistä tekemistä. Ottaa kyllä päähän!

Yhdessä jos jossain ollaan mökillä tms. niin kyllä me vanhemmat saadaan ihan itse hänen kanssaan kaikki tehdä, turha toive, että apua tulisi, ainakaan mitenkään oma-aloitteisesti. Ja heillä ei viel äikä ole juurikaan esteenä!



Huh, vuodatus! Mutta tuli sellainen aihe, joka minua askarruttaa!

Eli kutsumme mummoja kylään ja kyläilemme itse heillä. Olemme itse aktiivisia. Jos odottaisimme mummojen aktiivisuutta, niin vähiin jäisi. Lisäksi jos mummo ei huomioi lapsia ja lapset tulevat pyytämään meiltä vanhemmilta jotai esim. ei ole mitään tekemistä, saatamme ohjata lapset mummon puoleen ja sanoa että kysy vaikka mummolta lukisiko hän teille jne. Eli yritämme siis opettaa lapsistakin aktiivisia mummojen suuntaan. Näin ainakin meillä mummoille ja lapsille on muodostunut keskinäistä sidettä (kunhan lapset ovat riittävän isoja).



Eli toimisiko teilläkin vastaava? Olisitte itse aktiivisia kyläilyjen suhteen ja opetatte lapset pyytämään isovanhemmilta asioita/huomiota. Näin laiskempikin ja ymmärtämättöminkin isovanhempi luulisi osallistuvan lapsen elämään.

Eipä meillä ainakaan meillä vaikka yhdessä kyläilemmekin miehen vanhemmilla silloin tällöin. Sinne ei usein viitsi mennä ,kun paikka on kieltoja täynnä. Sen sijaan että keksisivät lapselle jotain kivaa tekemistä, vierailu on yleensä kieltoja täynnä. Ei saa koskea, älä tee sormenjälkiä ym. älä juokse.

Että näin!

Eli vanhemmat voivat ehdottaa ihan konkreettisia pieniä asioita mitä isovanhempi voi tehdä, kuten antaa vauhtia keinussa, kaataa maitoa lasiin jne. Jos pienet asiat onnistuu voi pyytää vaikka isovanhempia piipahtamaan lapsen kanssa nopeasti puistossa yms. Ei välttämättä kannata odottaa että isovanhemmat itse tajuavat mitä voisivat tehdä lapsen kanssa tai miten olla. Pienellä ohjauksella homma luultavasti voi toimia eteenpäin.



Ja toinen asia on että kannattaa miettiä mitä isovanhemmilta odottaa.

Entäs jos nuo kaikki on kokeiltu.. on vihjailtu, sanottu suoraan. Autettu, tehty kaikki edellä mainittu, mutta mikään ei oikein tunnu tehoavan..

Eli antaa vaan olla ja tyytyä tilanteeseen?