Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oliko teillä lapsuudessa tällaista?
17.12.2018 |
Ollaan molemmat veljeni kanssa 90-luvulla syntyneitä. Veli 2 vuotta nuorempi.
Minä en saanut harrastaa mitään, koska on niin kallista ja tyttöjen harrastukset eivät ole niin järkeviä (sanoi isäni). Veljeni pelasi jääkiekkoa, jalkapalloa ja harrasti mopoja. Minulla ei siis ollut MITÄÄN harrastusta, jos ei jotain ilmaista koulun järjestämää liikuntakerhoa laskettu.
Minä jouduin tiskaamaan, siivoamaan, laittamaan ruokaa, koska olen tyttö. Veljeni ei näitä joutunut tekemään, koska on poika ja äiti tyyliin kuori perunatkin hänelle lautaselle ja teki aamupalaleivät valmiiksi.
Muutenkin minua kohtaan oltiin niin vähätteleviä ja muistan isäni haukkuneen minua mm. lihavaksi ja tyhmäksi. Veli oli taas kaikessa ihan huippu... Minusta tuntuu, että sen nöyryytyksen takia minä en pärjännyt koulussa ja oli suuri itseinho. Veli taas ylimielinen kympin oppilas.
Minulla on edelleenkin aivan surkea itsetunto. Olen katkera enkä halua olla vanhempien kanssa oikein tekemisissä, kuin pakolliset. Lisättäköön vielä, että isä oli koko lapsuuteni työtön laiskimus, joka ei tehnyt mitään kotihommia... Äiti taas kävi 3-vuorotyössä hoitajana ja hoisi silti kodin ym.!
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä ja olen myöskin syntynyt 90-luvulla, kertaakaan en veljeni nähnyt edes tiskaavan.
Ja äiti sitten aina hoki miten sinun pitää saada rikas mies joka elättää sinut ja perheesi jne.
No nyt on mies mutta, minä olen se joka tienaa enemän ja elättää perheen :D
Teitkö siis sukupuolen vaihdoksen?
Kyllähän tuossa selvästi lukee että, nyt ON mies eikä että olisi mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut tuollaista, mutta tuollaisena tyttäreni haluaa elämänsä nähdä. Hän sai harrastaa balettia, kuvataidetta, pianonsoittoa, ringetteä, ratsastusta - mutta nyt 20 vuotta myöhemmin hän väittää, että tuo kaikki on minun kuvitelmaani, hän ei saanut harrastaa mitään (vaikka on valokuvia ja lehtijuttuja harrastuksistaan, kaikki on valhetta).
Kotitöistä tytär muistaa samalla tavalla kuin ap eli vain hän joutui niitä tekemään, ei veljet. Ongelmana on se, että veljet tekivät vapaaehtoisesti, tytärtä piti aina patistaa.
Jokainen kokee juuri niin kuin haluaa kokea ja jokainen voi luoda omat muistonsa.
Näin juuri: yksi kolmesta lapsestamme, joka oli kaikkein lellityin eikä tehnyt mitään kotona eikä koulussa, on nyt aikuisena kaikkein kuzipäisin. Ei muista mitään muuta kuin ikäviä asioita.
Toisaalta - hyvä niin: sai kämpän Lasun kautta; ei tarvi kuunnella sen rienaamista enää.
Itse sain kyllä harrastaa niitä vanhempien valitsemia harrastuksia, muut olivat hölynpölyä. Niissä olisikin pitänyt sitten menestyä hyvin ja olinkin sitten tyhmä kun en pärjännyt. Muutenkin sain aina kuulla olevani vääränlainen. Se vaikuttaa vieläkin muidenkin syiden kanssa itsetuntoon. En vaan koskaan kelvannut.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä ja olen myöskin syntynyt 90-luvulla, kertaakaan en veljeni nähnyt edes tiskaavan.
Ja äiti sitten aina hoki miten sinun pitää saada rikas mies joka elättää sinut ja perheesi jne.
No nyt on mies mutta, minä olen se joka tienaa enemän ja elättää perheen :D
OT, mutta olen huomannut, että jos perheessä on ns. golden child (=lellikki) ja scape goat, niin se syntipukki pärjää usein elämässä hyvin, kouluttautuu, pärjää työelämässä jne. kun taas se lellikki alisuoriutuu. Tämä taas voi entisestään vääristää perheen dynamiikkaa, kun sitten sitä lellikkiä säälitellään ja sen syrjityn pitäisi suunnilleen elättää häntä, kun hänellä menee niin hyvin.
Varmaan jossain pääkaupunkiseudun lähiöissä ja kantakaupungissa oli tuollaista, mutta kyllä meillä varsinais-Suomessa oli tasa-asrvoista jo 70-luvulla.
Alue: Aihe vapaa
Tuo aloitus on jonkun lastensuojelu-Sirpan tekele ja oletus.