Haluaisitko että lapsesi olisi ns. kympin oppilas

Kympin. Olin itse keskiverto, koska en ikinä jaksanut avata koulukirjoja. Pienellä vaivalla olisi peruskoulussa saanut kymppejä. Mutta kyse ei ole niinkään arvosanoista, vaan siitä, että oppii opiskelutekniikkaa ja työntekoa. Jos töitä tekemällä tulee keskivertotason arvosanoja, sekin on ok.

Minulla on yksi kympin oppilas ja pari ns. keskivertoa. En minä heiltä ole mitään koskaan halunnut, vaatinut tai edellyttänyt - kukanenkin on menestynyt koulussa omien lahjojensa ja viitseliäisyytensä mukaan. 

Siinä mielessä hupsu kysymys, että kummankaan toivominen on ihan turhaa. Jokainen ihminen on mikä on.

Lapseni ovat kympin oppilaita (paitsi yksi neljästä enemmänkin ysin oppilas) ilman kummoista paneutumista kouluun. Hyvämuistisia kuten äitinsäkin (aikanaan 😂). Olen toki onnellinen lasteni puolesta, koska elämä on paljon helpompaa kun koulu on luonnostaan helppoa, mutta paljon tärkeämpää minulle on nähdä, että lapsilla on kivoja ystäviä, tekevät asioita joista tykkäävät ja nauttivat elämästään.

Kympin oppilaskin saa olla, mutta siihen liittyy turhan paljon riskejä identiteetin, itsetunnon ja erinäisten sosiaalisten ilmiöiden suhteen että hyvä-keskiverto kuulostaa turvallisemmalta.

Teen työtä nuorten mt-palveluissa ja toki tapaan vain heitä joiden nuppi prakaa, mutta suorittajatytöt on yksi surullinen asiakasryhmä. Nuoret joiden ihmisarvon määrää numerot koska heitä on aina niiden kautta näkyvästi arvostettu.

Mieluummin kympin ihminen.

Toivon sellaista 8-9 keskiarvoa. Kympin tavoittelu voi olla henkisesti raskasta, en halua lapseni paineilevan liikaa koulun suhteen. Pääasia että panostus riittää siihen, mihin tähtää. Pidän epäreiluna että esim. yo-arvosanat merkkaa yliopistoon hakiessa.

Kympin ihmisillä tuppaa menemään myöhemminkin elämässä hyvin, joten sitä toivon.

Vierailija kirjoitti:

Toivon sellaista 8-9 keskiarvoa. Kympin tavoittelu voi olla henkisesti raskasta, en halua lapseni paineilevan liikaa koulun suhteen. Pääasia että panostus riittää siihen, mihin tähtää. Pidän epäreiluna että esim. yo-arvosanat merkkaa yliopistoon hakiessa.

Jos panostus/kyvyt eivät riitä hyvien arvosanojen saamiseen yo-kokeissa, miten mahtaa yliopisto-opiskelu sujua?

Olen itse kympin poika. Välillä kiusattiin nörtiksi, mutta parilla kunnon tappelulla pahimmat huutajat hiljenivät.

Sosiaaliset taidot voisivat olla parempia jos olisin vapaa-ajalla pörrännyt kaupungilla kavereiden kanssa, enkä ollut kotona.pänttäämässä vuosilukuja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon sellaista 8-9 keskiarvoa. Kympin tavoittelu voi olla henkisesti raskasta, en halua lapseni paineilevan liikaa koulun suhteen. Pääasia että panostus riittää siihen, mihin tähtää. Pidän epäreiluna että esim. yo-arvosanat merkkaa yliopistoon hakiessa.

Jos panostus/kyvyt eivät riitä hyvien arvosanojen saamiseen yo-kokeissa, miten mahtaa yliopisto-opiskelu sujua?

Miten yo-koe mittaa soveltuvuutta yliopisto-opintoihin? Sitä ei voi edes uusia kuin kerran, vaikka se koe tehdään herkässä iässä jolloin se voi mennä heikosti. Lisäksi sairastelut ja muu huono tuuri vaikuttaa. Ikävää rangaista sillä, ettei saa koulupaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kympin poika. Välillä kiusattiin nörtiksi, mutta parilla kunnon tappelulla pahimmat huutajat hiljenivät.

Sosiaaliset taidot voisivat olla parempia jos olisin vapaa-ajalla pörrännyt kaupungilla kavereiden kanssa, enkä ollut kotona.pänttäämässä vuosilukuja...

No mutta olet varmasti älykäs ja tiedonjanoinen, kun olet jaksanut panostaa kouluun. Jo se on mielestäni vetävä piirre ja tekee sinusta kiinnostavan.

Mun lapseni on 9-10 oppilas. Ei jaksa oikein opiskella ja epäilen, että arvosanat tulevat tippumaan. Mä kannustan lasta, mut en jaksa pakottaa. Itse pääsin ala-asteelta 9,2 keskiarvolla, yläasteelta 8,6 ja lukiosta 7,5. En lukenut edes yo-kirjoituksiin ja jälkikäteen harmittaa, koska korkeakoulussa menestyin erinomaisesti, kun opettelin lukemaan. Mutta toisaalta, ammatti on ja töitä, joten ei enää mitään väliä. Mutta huomaan lapsessa paljon samaa ”laiskansutjakkuutta” mitä itsessä oli.

En. 8-9 olisi ideaali. Kertoo jonkinlaisesta aivokapasiteetista, mutta antaa varmasti myös oman motivaation opiskeluun. Kympillä on joko liian helppoa tai liian suoriutuvaa. En minä seiskastakaan saisi mitään paineita, mutta kutonen ja alle kertoo jo jostain hälyttävämmästä. Itse olin 8 oppilas ilman isompaa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin kympin ihminen.

Kuulostaa raskaalta. Sekä olla itse että elää sen kanssa. Saati tulla sellaisen kasvattamaksi, mikä risti!

Vierailija kirjoitti:

Kympin ihmisillä tuppaa menemään myöhemminkin elämässä hyvin, joten sitä toivon.

Tästä voi olla eri mieltä, joillekin tulee burnout tai muita ongelmia... Tai vaihtoehtoisesi teoreettinen puoli sujuu erinomaisesti mutta ei pärjää käytännön elämässä.

Meiltä löytyy noita kaikkia. 

On kympin oppilas, vitosen oppilas ja tasaista keskivertoa tulosta vetävä. 

Kaikkien tavat opiskella näkyi jo pienenä lapsena ennen kouluikää. Toki olen yrittänyt tsempata tuota vitosen oppilasta, tuloksetta. Onnellisia ja elämässään pärjääviä nuoria aikuisia ovat tällä hetkellä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Toivon sellaista 8-9 keskiarvoa. Kympin tavoittelu voi olla henkisesti raskasta, en halua lapseni paineilevan liikaa koulun suhteen. Pääasia että panostus riittää siihen, mihin tähtää. Pidän epäreiluna että esim. yo-arvosanat merkkaa yliopistoon hakiessa.

Eikö olisi loogisempaa, että toivoisit lapsen saavan kymppejä ottamatta asiasta paineita.

Mikä kysymys tämä nyt on? Vähän kuin kysyisi haluaisiko lapsen olevan hyvä- vai huonokuntoinen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon sellaista 8-9 keskiarvoa. Kympin tavoittelu voi olla henkisesti raskasta, en halua lapseni paineilevan liikaa koulun suhteen. Pääasia että panostus riittää siihen, mihin tähtää. Pidän epäreiluna että esim. yo-arvosanat merkkaa yliopistoon hakiessa.

Eikö olisi loogisempaa, että toivoisit lapsen saavan kymppejä ottamatta asiasta paineita.

Toki kymppi kelpaa jos se ei kerta vaadi erityistä panostusta. Herää vain kysymys, mihin tarvitaan niin kovaa keskiarvoa? Yo-rivi LLLLLLL olisi mahtava, sillä se avaisi ovet minne ikinä lapseni haluaisi.

Esikoiseni on ns. kympin oppilas, on aidosti hyvä kaikessa. Taideaineissa myös sekä liikunnassa, on onneksi myös luonteeltaan helppo ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Keskiarvo on huima enkä ymmärrä miten. Lukee kyllä, mutta myös harrastaa.

Toinen lapsi on ihan eri maata, mutta matemaattiset aineet selkeä vahvuus ja englanti. Niistä kympit, muu on "ihan sama". Tullee pärjäämään loistavasti, on kyllä herkkä ja vetäytyvämpi.

Ainoa toive vilpittömästi on, että molemmat ovat tavattoman onnellisia elämässään.