Psykoterapia on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät itse ymmärrä omia tunteitaan. Rahastusta muille.

Ei ole mikään häpeä, ettei tunteitaan osaa käsitellä. Se taito on opittavissa ja joskus terapeutti tai muu ihminen voi avustaa tässä.

Siitä olen samaa mieltä, että psykoterapia maksaa liikaa.

Jos yksi käynti maksaa kelan korvaamana 25 euroa, 40 käyntiä vuodessa tekee 1000e.

Vierailija kirjoitti:

Siitä olen samaa mieltä, että psykoterapia maksaa liikaa.

Jos yksi käynti maksaa kelan korvaamana 25 euroa, 40 käyntiä vuodessa tekee 1000e.

Mulle ei ainakaan oman pahan olon selättämiselle ole hintaa. Eli maksan, mitä tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään häpeä, ettei tunteitaan osaa käsitellä. Se taito on opittavissa ja joskus terapeutti tai muu ihminen voi avustaa tässä.

Totta varmaankin, mutta mitä psykoterapialla on antaa ihmiselle, joka on käynyt läpi kaikki ,mahdolliset tunteet ihan mahdottomassa tilanteessa. Jos uskoo, että itse tietää parhaiten ja vieroksuu, että joku muu antaa jonkun typerän käskyn ajatella tietyllä tavalla vaikkapa? Vai mitä siellä oikein tapahtuu? 

Eikös se ole sitten tavallaan aivopesua, että kielletään ajattelemasta kiellettyjä tunteita.

Miten joku sanoo, vaikka että tunge kaikki kielteiset tunteet johonkin pakettiin ja polta se? Eihän ne tunteet sillä lähde, ellei ole joku tosi aasi??? :D

Ei se, ettei käy terapiassa tarkoita, että ymmärtäisi tunteitaan. Itse olen ainakin tavannut idioot teja, joilta on jäänyt tunnistamatta, että eivät tajua tunteitaan ja vahingoittavat sillä muita.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään häpeä, ettei tunteitaan osaa käsitellä. Se taito on opittavissa ja joskus terapeutti tai muu ihminen voi avustaa tässä.

Totta varmaankin, mutta mitä psykoterapialla on antaa ihmiselle, joka on käynyt läpi kaikki ,mahdolliset tunteet ihan mahdottomassa tilanteessa. Jos uskoo, että itse tietää parhaiten ja vieroksuu, että joku muu antaa jonkun typerän käskyn ajatella tietyllä tavalla vaikkapa? Vai mitä siellä oikein tapahtuu? 

Eikös se ole sitten tavallaan aivopesua, että kielletään ajattelemasta kiellettyjä tunteita.

Miten joku sanoo, vaikka että tunge kaikki kielteiset tunteet johonkin pakettiin ja polta se? Eihän ne tunteet sillä lähde, ellei ole joku tosi aasi??? :D

No miksi pitäisi olla jotain annettavaa, jos et halua heiltä mitään? Vai, mitä siis haluat vielä?

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään häpeä, ettei tunteitaan osaa käsitellä. Se taito on opittavissa ja joskus terapeutti tai muu ihminen voi avustaa tässä.

Totta varmaankin, mutta mitä psykoterapialla on antaa ihmiselle, joka on käynyt läpi kaikki ,mahdolliset tunteet ihan mahdottomassa tilanteessa. Jos uskoo, että itse tietää parhaiten ja vieroksuu, että joku muu antaa jonkun typerän käskyn ajatella tietyllä tavalla vaikkapa? Vai mitä siellä oikein tapahtuu? 

Eikös se ole sitten tavallaan aivopesua, että kielletään ajattelemasta kiellettyjä tunteita.

Miten joku sanoo, vaikka että tunge kaikki kielteiset tunteet johonkin pakettiin ja polta se? Eihän ne tunteet sillä lähde, ellei ole joku tosi aasi??? :D

Käytän omaa kokemustani nyt esimerkkinä. Kun kävin terapiassa ahdistuksen takia:

- Pohdittiin ongelmien ydintä eli mistä ahdistus kumpuaa. Ymmärsin toistavani tiettyjä ajatuksia, jotka voimistavat pahaa oloani. Opeteltiin tilalle uusia ajattelutapoja, jotka kohottaisivat itsetuntoani.

- Harjoiteltiin yhdessä ihan perustaitoja kuten hengittämisen säätelyä, meditatiivisia tehtäviä. Sain helposti toteutettavia "kotitehtäviä". Jos en saanut jotain aikaiseksi, se oli ok, terapeutti painotti että asiat etenevät omalla painollaan.

- Uskalsin puhua asioista, joista on kiusallista keskustella tuttujen kanssa kiitos vaitiolovelvollisuuden. Huomasin, ettei jutuissani olekaan mitään hävettävää. Nykyään osaan puhua tunteistani muillekin, auttaa purkamaan negatiiviset tunteet.

- Ei keskitytty keskustelemaan menneistä, vaan terapeutti kehoitti siirtämään katseen nykyhetkeen ja tulevaan: mikä on minulle tärkeää nyt, mitä tavoittelen elämässä. Joskus ulkopuolisella henkilöllä on antaa hyviä ideoita, joita ei yksin tulisi ajatelleeksi.

- Terapeutti ei kieltänyt tunteitani vaan ennemmin rohkaisi kohtaamaan ne ja suhtautumaan niihin vähemmällä kauhulla. Opin ajattelemaan, etten olekaan friikki vaan ajatukseni ja tunteeni ovat ok, niitä ei tarvitse ottaa niin vakavasti vaan antaa tulla ja mennä omalla painollaan.

- Tiivistettynä opin kiireettömyyttä, positiivisempaa asennetta, näkemään itseni hyväksyttävänä ja ihan kelpo tyyppinä... Opin sanoittamaan tunteitani ja muutenkin kehitin sosiaalisia taitoja. Tämä kaikki yhdessä vuodessa.

Itselläni taisi olla maailman surkein terapeutti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään häpeä, ettei tunteitaan osaa käsitellä. Se taito on opittavissa ja joskus terapeutti tai muu ihminen voi avustaa tässä.

Totta varmaankin, mutta mitä psykoterapialla on antaa ihmiselle, joka on käynyt läpi kaikki ,mahdolliset tunteet ihan mahdottomassa tilanteessa. Jos uskoo, että itse tietää parhaiten ja vieroksuu, että joku muu antaa jonkun typerän käskyn ajatella tietyllä tavalla vaikkapa? Vai mitä siellä oikein tapahtuu? 

Eikös se ole sitten tavallaan aivopesua, että kielletään ajattelemasta kiellettyjä tunteita.

Miten joku sanoo, vaikka että tunge kaikki kielteiset tunteet johonkin pakettiin ja polta se? Eihän ne tunteet sillä lähde, ellei ole joku tosi aasi??? :D

Käytän omaa kokemustani nyt esimerkkinä. Kun kävin terapiassa ahdistuksen takia:

- Pohdittiin ongelmien ydintä eli mistä ahdistus kumpuaa. Ymmärsin toistavani tiettyjä ajatuksia, jotka voimistavat pahaa oloani. Opeteltiin tilalle uusia ajattelutapoja, jotka kohottaisivat itsetuntoani.

- Harjoiteltiin yhdessä ihan perustaitoja kuten hengittämisen säätelyä, meditatiivisia tehtäviä. Sain helposti toteutettavia "kotitehtäviä". Jos en saanut jotain aikaiseksi, se oli ok, terapeutti painotti että asiat etenevät omalla painollaan.

- Uskalsin puhua asioista, joista on kiusallista keskustella tuttujen kanssa kiitos vaitiolovelvollisuuden. Huomasin, ettei jutuissani olekaan mitään hävettävää. Nykyään osaan puhua tunteistani muillekin, auttaa purkamaan negatiiviset tunteet.

- Ei keskitytty keskustelemaan menneistä, vaan terapeutti kehoitti siirtämään katseen nykyhetkeen ja tulevaan: mikä on minulle tärkeää nyt, mitä tavoittelen elämässä. Joskus ulkopuolisella henkilöllä on antaa hyviä ideoita, joita ei yksin tulisi ajatelleeksi.

- Terapeutti ei kieltänyt tunteitani vaan ennemmin rohkaisi kohtaamaan ne ja suhtautumaan niihin vähemmällä kauhulla. Opin ajattelemaan, etten olekaan friikki vaan ajatukseni ja tunteeni ovat ok, niitä ei tarvitse ottaa niin vakavasti vaan antaa tulla ja mennä omalla painollaan.

- Tiivistettynä opin kiireettömyyttä, positiivisempaa asennetta, näkemään itseni hyväksyttävänä ja ihan kelpo tyyppinä... Opin sanoittamaan tunteitani ja muutenkin kehitin sosiaalisia taitoja. Tämä kaikki yhdessä vuodessa.

Vaikuttaa siltä, että sulla oli hyvä terapeutti. Oma kokemus täysin päinvastainen. Ei koskaan enää. Pelkkää huijausta ja rahastusta, mihin ei ole varaa.

Minä taas tajusin terapiassa kadottavani aikaani johtuen dissosiaatiosta. Ei tuotakaan kukaan ollut minulle aiemmin osannut kertoa (eihän kukaan seuraa tekemisiäni 24/7,ja kuten terapiassa kävi ilmi, en edes minä itse).

Terapiassa on se riski, että epäpätevä raha-ahne terapeutti manipuloi sinut jatkamaan terapiaa hyväuskoisena ja sitten sinulle kehittyy Tukholma syndrooma häntä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa on se riski, että epäpätevä raha-ahne terapeutti manipuloi sinut jatkamaan terapiaa hyväuskoisena ja sitten sinulle kehittyy Tukholma syndrooma häntä kohtaan.

No, jos ei ymmärrä omia tunteitaan, voi tuokin tietenkin olla pelkon.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa on se riski, että epäpätevä raha-ahne terapeutti manipuloi sinut jatkamaan terapiaa hyväuskoisena ja sitten sinulle kehittyy Tukholma syndrooma häntä kohtaan.

Niin totta!

Vierailija kirjoitti:

Ja kallista sellaista.

Nykyajan snake oil.

Terapeutti toisteli koko ajan, että ei pidä tehdä mitään mikä se ei tunnu hyvältä.

No, lopulta ilmoitin, että päätin olla maksamatta hänen laskuaan kun se ei tunnu hyvältä. Meni ihan pasmat sekaisin. Totesin, että tosiaan on huijari ja siihen loppui se.

kävib psyykoterapd t yills jutt d lemassa oli muuten ihan j y ä.hemmo mjtra sit tuki vähän tosifysyävuytä mukasn 😉😉

Vierailija kirjoitti:

kävib psyykoterapd t yills jutt d lemassa oli muuten ihan j y ä.hemmo mjtra sit tuki vähän tosifysyävuytä mukasn 😉😉

Sain viestistäsi vaikutelman, että tarvitset terapiaa suomen kielen terästämiseen.

Terapiasta ei tietenkään hyödy sellainen ihminen, joka menee sinne sillä ajatuksella, ettei terapialla ole hänelle mitään annettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Siitä olen samaa mieltä, että psykoterapia maksaa liikaa.

Jos yksi käynti maksaa kelan korvaamana 25 euroa, 40 käyntiä vuodessa tekee 1000e.

Missähän maassa saa halvemmalla 40 käyntiä hyvälle psykoterapeutille? Norjassa ehkä, kun kylvetään öljyrahoissa.