Miksi joillekin miehille kukaan ei sano, mikä meni pieleen (niin että tapailu loppui):

Sosiaalinen media on tehnyt isosta määrästä ihmisiä ikäviä tapauksia oikeassa elämässä. Varsinkin naisista. Koulukiusaavat, työpaikkakiusaavat ja sama meno on sosiaalisessa mediassa. Keskustelut kärjistyvät ja toisia ei oikeasti kuunnella ja oteta huomioon. Ja jos joku haluaa antaa rakentavaa kritiikkiä, ei sitä oteta vastaan oikein kun ei osata. Aiheellinen kritiikki ei ole kiusaamista. Inhottavat ja pirulliset naiset jotka juonittlevat ja juoruavat muutenkin, tekevät sitä sosiaalisessa mediassa ja saavat todellisia ongelmia aikaiseksi. Miehille on selvinnyt naisten pimeä puoli ihan uudessa valossa. Miehille riittää aika usein se yksi elämän nainen ja on aika vaikeaa löytää tasapainoisia ja rakastetaavia naisia. Miehille paljon ymmärrystä tässä maailmassa, kyllä se siitä vaikka välillä keulii aika pahasti. T: nainen

Se näissä varmaan on, että outo ja epävakaa tyyppi on niin uhkaava, että kukaan ei uskalla tai halua sanoa suoraan. Ja jos sanoisi, tuskin auttaisi. Jos ei ole aikuiseksi mennessä oppinut normaalia kanssakäymistä, epäilen kykyä ottaa vastaan mitään rakentavaa palautetta. 

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinen media on tehnyt isosta määrästä ihmisiä ikäviä tapauksia oikeassa elämässä. Varsinkin naisista. Koulukiusaavat, työpaikkakiusaavat ja sama meno on sosiaalisessa mediassa. Keskustelut kärjistyvät ja toisia ei oikeasti kuunnella ja oteta huomioon. Ja jos joku haluaa antaa rakentavaa kritiikkiä, ei sitä oteta vastaan oikein kun ei osata. Aiheellinen kritiikki ei ole kiusaamista. Inhottavat ja pirulliset naiset jotka juonittlevat ja juoruavat muutenkin, tekevät sitä sosiaalisessa mediassa ja saavat todellisia ongelmia aikaiseksi. Miehille on selvinnyt naisten pimeä puoli ihan uudessa valossa. Miehille riittää aika usein se yksi elämän nainen ja on aika vaikeaa löytää tasapainoisia ja rakastetaavia naisia. Miehille paljon ymmärrystä tässä maailmassa, kyllä se siitä vaikka välillä keulii aika pahasti. T: nainen

Miten tämä liittyy aloitukseeni? Ja miten juuri naisten kiusaaminen erityisesti näyttäytyy?

En kyllä usko hetkeäkään, että olisit nainen, tuskin kukaan muukaan.

ap

Kauhean pitkä provo.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinen media on tehnyt isosta määrästä ihmisiä ikäviä tapauksia oikeassa elämässä. Varsinkin naisista. Koulukiusaavat, työpaikkakiusaavat ja sama meno on sosiaalisessa mediassa. Keskustelut kärjistyvät ja toisia ei oikeasti kuunnella ja oteta huomioon. Ja jos joku haluaa antaa rakentavaa kritiikkiä, ei sitä oteta vastaan oikein kun ei osata. Aiheellinen kritiikki ei ole kiusaamista. Inhottavat ja pirulliset naiset jotka juonittlevat ja juoruavat muutenkin, tekevät sitä sosiaalisessa mediassa ja saavat todellisia ongelmia aikaiseksi. Miehille on selvinnyt naisten pimeä puoli ihan uudessa valossa. Miehille riittää aika usein se yksi elämän nainen ja on aika vaikeaa löytää tasapainoisia ja rakastetaavia naisia. Miehille paljon ymmärrystä tässä maailmassa, kyllä se siitä vaikka välillä keulii aika pahasti. T: nainen

T: ap:n kuvailema mies

Kuule, ei sulla ole tarpeeksi älliä teeskennellä naista.

Vierailija kirjoitti:

Kauhean pitkä provo.

Hei vaan ap:n deitti/hengenheimolaisensa! 

Osa tän keskustelun vastauksista on yksinään todiste siitä, että ap ei ole trolli...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä oma kokemukseni: ennen tapaamista ihmettelin hieman miehen käytöstä: hän lähetti muutamia viestejä, joita oletin vitsiksi. Viesteissä oli esimeriksi pohdintaa siitä, mitä tekisimme seuraavana kesänä, vaikka emme olleet edes tavanneet. Olin tottunut siihen, että osa miehistä juttelee Tinderissä niitä näitä ihmeemmin pohtimatta ja ovat silti mukavia ja tavallisia. Niin oletin nytkin olevan.

Tapaamisella mies vaikutti oudolta: avautui minulle siitä, miten on joutunut elämään ilman naista. Tämä varsin kitkerin sanankääntein. Hänen mielialansa tuntui tapaamisen aikana heittelevän oudosti: naisettomuusvalituksesta siirryttiin yhtäkkiä meidän kuviteltuun tulevaisuuteemme, jota hän oli jo miettinyt pitkälle. Siitä puhuessaan mies oli ihastuneen oloinen, mistä päästiinkin yhtäkkiä naisten yleiseen "huonouteen" koska eivät ole ymmärtäneet antaa miehelle mahdollisuutta.

Tässä kohtaa totesin hiljaa mielessäni, että antaa olla: en ole velvollinen korvaamaan kenellekään tämän pettymyksiä muiden ihmisten kanssa, sama pätee toisinpäin. Enkä todellakaan aio tavata toiste ihmistä, joka vaikuttaa näin epävakaalta. Treffien jälkeen ilmoitin, että meistä ei tule mitään. En sanonut asiaa naamatusten, koska en halunnut ottaa riskiä siitä, että mies alkaa sekoilla tai käyttäytyä uhkaavasti.

Tästä seurasi hirveä ryöpytys, jossa mies syytti minua treffeille lähtemisestä "ilman vakavia aikeita", linkkasi you tube -videoita saatteella "tästä näet naisten petollisuuden" minkä jälkeen hän surkutteli itseään. Poistin miehen tinderissä ja toivon, että en ikinä törmää häneen missään. Pelottava tapaus.

Tällaisilla miehillä (miksei naisillakin mutta ei ole kokemusta heterona) on selkeästi isoa häikkää siinä, miten he osaavat olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Lisäksi epäilen suuresti, että miehellä oli jotakin isompaa mielenterveyden ongelmaa, diagnoosia tai ei - tuollainen käytös ei ole normaalia.

Tällaiset miehet sitten katkeroituvat ja sekoilevat epäilemättä lisää jokaisen tällaisen kerran jälkeen. Tajuamatta, että kukaan nainen ei ole heille velkaa yhtään mitään ja että he tarvitsisivat lääkäriä, terapeuttia ja peiliin katsomista, että joku haluaisi nähdä edes kaksi kertaa. Kukaan itsesuojeluvaistoinen nainen ei tule koskaan sanomaan suoraan syytä sille, ettei nähty toiste. Se olisi naisen kannalta suorastaan itsetuhoista.

Syyttäisin kyllä naisia ihan täysin tuosta. Itsehän he antautuvat AINA niille retkuille, ja siitä saa sitten rauhallisemmat yksilöt kärsiä. Mitä muuta se on kuin silkkaa sadismia? Naiset ovat kuin lapsia elämän karkkikaupassa, ainoa että he eivät heittäydy lattialle itkupotkimaan. Koska ei tarvitse, aina löytyy uusia suklaamakuja lohtusyömisiksi.

Tässä kieltämättä joku muu kuin nainen heittäytyi kuvaannolliselle lattialle itkupotkimaan.

Olen tavannut samankaltaisen miehen. En vaan mennyt treffeille vaan töissä ruokailussa menin istumaan samaan pöytään...

Siitä se sitten alkoi. -> stalkkaus.

Tiesi missä asun, milloin siellä olen yms.

Monesti piti uhata poliisilla että lopetti.

Olen ihan työelämässä törmännyt tällaisiin kiltteihin miehiin, jotka siis oikeasti ovat aggressiivisia, katkeria ja epävakaita. Kyllä täytyy pysyä hillittynä ja neutraalina, treffeille eksyneenä varmasti hymyilisin nätisti ja sen jälkeen ghoustaisin välittömästi. Sitten miehelle taas vahvistuisi käsitys, kuinka kamalia naiset ovatkaan.

Nämä on niitä samoja, jotka eivät ymmärrä kassaneidin hymyn tarkoittavan sitä, että tämä on velkaa seksiä.

Pelottavan kuuloisia ihmisiä.

Jotenkin tuntuu, että tuollaisten tyyppien olisi pitänyt saada apua jo lapsina. Tai sitten ovat saaneet eikä se tehonnut. Ei tuollaisia ihmisiä varmaan tyhjästä tule. Surku, että käytöksellään tuomitsevat itsensä yksinäisyyteen. Mutta eipä sitä voi muilta (=naisilta) odottaa, että uhraisivat elämänsä tuollaisen tyypin normaaliksi saattamiseen - sikäli kun suhteella olisi asiaan mitään vaikutusta. Itse olen jatkossa entistä varovaisempi, en halua kokea tuollaista toiste. 

ap

Vain tyhmä puhuu treffeillä siitä, kuinka huonosti muut naiset ovat aikaisemmin häntä kohdelleet. Ei se ole terapiaistunto... vaikka terapiaan sinänsä olisikin tarvetta.

Itse olen sanonut joillekin nettitreffimiehille, että heidän kannattaisi mennä jollekin ammattiauttajalle puhumaan ongelmistaan, tai puhua edes jollekin ihmiselle kasvotusten asioista jotka heidän mieltään painavat. En sanonut sitä vittuiluna, vaan ihan ystävällisessä hengessä. Tulos vain on aina sama, eli henkilö ei joko tajua miksi hänen pitäisi puhua jollekin, tai myöntää kyllä avun hakemisen tarpeen mutta ei jostain syystä tee sitä. "Kyllä mä niitä psykologien puhelinnumeroita katselin, mutta en ole soittanut niihin." Minkä sille sitten voi. Kaikkia asioita ei treffikumppani voi sanoa ja jos ihminen ei itse tee asioiden eteen mitään, niin paljon ei ole tehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vain tyhmä puhuu treffeillä siitä, kuinka huonosti muut naiset ovat aikaisemmin häntä kohdelleet. Ei se ole terapiaistunto... vaikka terapiaan sinänsä olisikin tarvetta.

Itse olen sanonut joillekin nettitreffimiehille, että heidän kannattaisi mennä jollekin ammattiauttajalle puhumaan ongelmistaan, tai puhua edes jollekin ihmiselle kasvotusten asioista jotka heidän mieltään painavat. En sanonut sitä vittuiluna, vaan ihan ystävällisessä hengessä. Tulos vain on aina sama, eli henkilö ei joko tajua miksi hänen pitäisi puhua jollekin, tai myöntää kyllä avun hakemisen tarpeen mutta ei jostain syystä tee sitä. "Kyllä mä niitä psykologien puhelinnumeroita katselin, mutta en ole soittanut niihin." Minkä sille sitten voi. Kaikkia asioita ei treffikumppani voi sanoa ja jos ihminen ei itse tee asioiden eteen mitään, niin paljon ei ole tehtävissä.

Jotenkin lohdullista, että en ole ainoa, joka on mennyt vipuun. Oletko oppinut tunnistamaan tuollaiset tyypit etukäteen? 

Mikä lie sitten syy, että tuollaisia asioita kaadetaan treffiseuralle. Joka ei millään logiikalla ole etsimässä terapialle kohdetta vaan ihmistä, jonka kanssa olla tasavertaisessa suhteessa. 

ap