Kuinka paljon vauvat voivat olla yön yli hoidossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt kaveriltasi kuinka voi. Heillä taitaa olla rankka aika meneillään. Ehkä tuo on heidän tapansa purkaa ahdistus tilanteesta.

Ehkä ovat olleet epätoivon partaalla ja mummo on huomannut, ettei asia pääty hyvin .

Mikä ihmeen rankka aika meneillään?

Jos lapset ovat päivät päiväkodissa ja useamman kerran viikossa isovanhemmilla, niin milloin lapset ovat vanhempiensa seurassa?

Kyllä olisin enemmän huolissani isovanhempien jaksamisesta. Ei kuulosta normaali perheeltä.

No, jos perheessä olisi kaikki hyvin, he haluaisivat oletettavasti elää perhe-elämää. Samaa näkee päiväkodeissa. Hoitoon kotona olevilta vanhemmilta tulee lähinnä sieltä missä on ongelmia.

Minusta on harmillista, että hankitaan niitä lapsia lisää, jos ei ensimmäisestäkään jakseta pitää huolta. On täysin normaalia väsyä, jopa masentua, mutta se ei taidakkaan koskea ap:n kuvaamaa pariskuntaa kerta he matkustelevat ja juhlivat, elävät elämäänsä.

Se kultainen keskitie on näemmä haastava. Jotkut ei päästä pikkuisiaan lainkaan käsistään ja toiset taas tuuppaavat pois milloin vain pystyvät. Veikkaan kuitenkin, että suurin osa onneksi osuu sille keskitielle. :)

Vierailija kirjoitti:

Minusta on harmillista, että hankitaan niitä lapsia lisää, jos ei ensimmäisestäkään jakseta pitää huolta. On täysin normaalia väsyä, jopa masentua, mutta se ei taidakkaan koskea ap:n kuvaamaa pariskuntaa kerta he matkustelevat ja juhlivat, elävät elämäänsä.

Se kultainen keskitie on näemmä haastava. Jotkut ei päästä pikkuisiaan lainkaan käsistään ja toiset taas tuuppaavat pois milloin vain pystyvät. Veikkaan kuitenkin, että suurin osa onneksi osuu sille keskitielle. :)

Ehkä sekin on pakenemista todellisuudesta. Kotona on paha olla

Minulla on tuttava, jolla hieman vanhemmat lapset, mutta jo ihan vauvasta saakka ollut samanlaista. Taustalla ei ole mitään masennusta tms.

Nyt ihmettelee, kuinka 3v ei halua lähteä mummon ja ukin luota ja isompi 6v on aivan älyttömän ripustautunut ja saa paniikkikohtauksia, kun vanhemmat poistuvat huoneesta. Ihan tavallisia työssäkäyviä aikuisia nämä.

Vierailija kirjoitti:

Auttava mummi ja lapsen läheiset suhteet isovanhempiin on tottakai suuri rikkaus. Mutta voiko auttaa jo liikaa? Ap

Voi auttaa liikaa. Ja näitä isovanhempia on paljon, jotka ovat jaksamisen äärirajoilla, mutta eivät voi kieltäytyä, kun muuten lapset olisi heitteillä. Miten kukaan kuvittee, jos vanhemmat eivät jaksa, miten sitten jaksavat iäkkäät isovanhemat, kun ikä tuo monia sairauksia, reagointikyky laskee, voimat vähenevät, unen laatu vaihtelee jne.

Ja se on myös lapselle turvallisuusriski, kun hoksottomit ei pelaa yhtä nopeasti, liikkuminen hidastuu jne.

Uskomatonta miten vanhemmat antavat ja luottavat isovanhempien hoitoon, kun samaan aikaan esim. viranomaisen valvovat yli 70v ajokykyä, kun he ovat riski liikenteessä ja aiheuttavat onnettomuuksia ja ajokortin hallussapidon saamiseksi edellytään vuosittain lääkärintarkastuksia. Ja on useita ammatteja, joka on ikärajoittein, mutta vanhemmat antavat avuttomat ja puolustuskyvyttömät lapsensa heidän hoitoon. Uskomatonta vastuun pakoilua vanhemmilta.

Ei mielestäni ole ap:n asia huolestua. Lapset ovat turvallisen aikuisen kanssa, moni lapsi ei ole. Itse en ihan muutaman kuukauden ikäistä vauvaa yön yli hoitoon pystyisi(eikä ole tarvinnutkaan) jättää, mutta se on minun asiani. Ap:n tilanne kuulostaa ihan hyvältä.

Aina on joku ap jossain analysoimassa, kauhistelemassa ja tuomitsemassa, oli tilanne miten toimiva tahansa. Vanhemmilla omaa aikaa ja mummi saa olla lastenlastensa kanssa, kuulostaa tosi pahalta kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Jossain päin maailmaa koko kylä hoitaa. Mutta Suomessa jostain syystä vain kaksi henkilöä ovat riittävän hyviä hoitamaan lapsia (vanhemmat ).

Ei missään päin maailmaa koko kylä HOIDA lasta, vaan koko kylä KASVATTAA lasta.

Ja kyllä vuodenikäisellä on myös tapaturmariski huomattava, kun tuon ikäiset painavat jo paljon. Ajatellaan, jos isovanhemmat kömpelöllä ja heikolla käsivoimilla vaihtaa vaipan tai pesee pyllyn, kyllä tapaturmariski on huomattava.

Vierailija kirjoitti:

Auttava mummi ja lapsen läheiset suhteet isovanhempiin on tottakai suuri rikkaus. Mutta voiko auttaa jo liikaa? Ap

Niin Ap, voiko auttaa liikaa? Mitä olet mieltä siitä?

Surullista ettei vanhemmat näe poissaolojensa haittoja. Toisaalta hyvä että noin kylmät vanhemmat on korvattu rakastavalla mummolla. Joissain tapauksissa mummo on paljon parempi vaihtoehto kuin omat vanhemmat . Varsinkin jos eivät näe kuinka itsekkäitä ovat sen oman ajan tavoittelun takia.. jotkut ei vaan tajua että kun lisääntymään niin lapsi on laitettava omien halujen edelle.

Älä sekaannu asioihin jotka ei sulle kuulu.

Miten niin nykyään, itse olen syntynyt 70-luvun alkupuolella ja olin kyllä enemmän isovanhemmilla hoidossa kuin vanhemmillani. Jo reilun viikon ikäisenä mut jätettiin mummolaan kun vanhemmat lähti isän opiskelupaikkakunnalle 300 km päähän.

Ei siinä mitään, rakastin isovanhempiani ja he olivat mulle enemmän vanhemmat kuin omat vanhemmat. Kouluikäisenä olin jatkuvasti mummolla viikonloppuisin yötä, viikollakin. Asuivat onneksi lähellä meitä. Omiin vanhempiini ei muodostunut oikein minkäänlaista suhdetta, rakastin mummoani enemmän kuin omaa äitiäni. Ei se mua ole koskaan haitannut, ehkä vanhempiani haittaa, en tiedä. Emme ole niin läheisissä väleissä että kysyisin.

Kyllä naisen osa on kova ja usein ne vaatimukset asettavat vielä toiset naiset.

Ei riitä, että hoitaa omat lapset, vaan on hoidettava lastenlapset, jotka usein tuplaantuvat, on alati uudistuva ja vaativa työ, iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat hoidettavana tai ainakin tarvitsevat apua arkisissa askareissa ja usein vielä vierellä on iäkäs ja sairas puoliso, joka vaatii osansa. Eikä koskaan mummot ole muiden mielestä antaneet aikaansa ja huolenpitoa riittävästi tai kylliksi. Aina on lasi vajaa.

Ei ihme jos moni mummo huokailee vanhainkodissa, kun oma elämä jäi elämättä, kun se oli niin työntäyteinen, eikä aikaa ollut. Moni harrastus jäi kokematta tai kirja lukematta, kun aikaa ei ollut ja nyt vanhana ei enää jaksa, eikä näe, vaikka aikaa siellä sängyn pohjalla olisi, kun odottaa kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin nykyään, itse olen syntynyt 70-luvun alkupuolella ja olin kyllä enemmän isovanhemmilla hoidossa kuin vanhemmillani. Jo reilun viikon ikäisenä mut jätettiin mummolaan kun vanhemmat lähti isän opiskelupaikkakunnalle 300 km päähän.

Ei siinä mitään, rakastin isovanhempiani ja he olivat mulle enemmän vanhemmat kuin omat vanhemmat. Kouluikäisenä olin jatkuvasti mummolla viikonloppuisin yötä, viikollakin. Asuivat onneksi lähellä meitä. Omiin vanhempiini ei muodostunut oikein minkäänlaista suhdetta, rakastin mummoani enemmän kuin omaa äitiäni. Ei se mua ole koskaan haitannut, ehkä vanhempiani haittaa, en tiedä. Emme ole niin läheisissä väleissä että kysyisin.

Vielä 70-luvulla isoäidit oli nuoria, omanikin 45v kun lapset tehtiin nuorena ja vanhemmat naiset niin kuin silloin 45v oli, olivat lähes poikkeuksetta kotirouvia.

Eikä sen ajan mummot riemusta kiljuneet, kun elämä oli niin työntäyteinen. Ei, kun vaan muuta vaihtoehtoa ei vain ollut. Kunnallinen päivähoito-oikeus tuli asteittain voimaan 80-90-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Älä sekaannu asioihin jotka ei sulle kuulu.

Puolustuskyvyttömän lapsen hyvinvointi kuuluu jokaiselle aikuiselle ja jos epäkohtia, niihin pitääkin puuttua.

Ja siksi kuka tahansa voi tehdä lastensuojeluilmoituksen ja viranomaiset hoitavat lopun.

Hmm. siis vanhemmat viettävät oman muksunsa kanssa aikaa mahdollisimman vähän? Anteeksi nyt vain mutta hyi helvetti.

Tuli heti mieleen ap:n tekstistä, että kuinkas usein hän saa lapset hoitoon? Ettei vaan olis kateuden siemen kylvetty?

Ja niille jotka aikoo nillittää ap:n syyllistämisestä esitän kysymyksen, että kuka aloitti syyllistämisen? Hoitaisi vaan omat asiansa niin hyvin, kun parhaaksi näkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä sekaannu asioihin jotka ei sulle kuulu.

Puolustuskyvyttömän lapsen hyvinvointi kuuluu jokaiselle aikuiselle ja jos epäkohtia, niihin pitääkin puuttua.

Ja siksi kuka tahansa voi tehdä lastensuojeluilmoituksen ja viranomaiset hoitavat lopun.

Mitä tekemistä lastensuojeluviranomaisilla on tässä jutussa? Ohis

tekisin lasen. Oikeasti. Laps raukat tulee kantamaan tuosta syntyneitä ongelmia aina mukanaan. Jos on esim masennusta, täytyy hakea apua, ei juosta juhlissa ja lomilla päivästä ja viikosta toiseen.

T: Lapsi terapiassa sen vuoksi koska joutui vauvana, pienenä paljon olemaan isänsä ja mummonsa kanssa koska jouduin äkillisestikin sairaalaan. (syöpä ja toinen vakava sairaus). Ja lapsi oireiiee yhä 8 vuotiaana vaikka voisi sanoa, ettei hän niiltä ajoilta muista mitään.

Muutaman kerran vuodessa On ok olla yökylässä. Omakin lapsi on yötä isoimmillansa kun minä ja mies ollaan viikonloppu muualla.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. siis vanhemmat viettävät oman muksunsa kanssa aikaa mahdollisimman vähän? Anteeksi nyt vain mutta hyi helvetti.

Sehän on ihan normaalia täällä huonot vanhemmat ry:n asuttamalla palstalla. Täällä olet kelvoton marttyyri, jos teet asiat kuten suositellaan.

Vastahan täällä kehuttiin maasta taivaisiin se joku kaupunginjohtajakin, joka jätti viikon ikäisen hoitoon linnanjuhlien takia. Kuten näköjään myös puolet viikosta sairailla mummoilla kersansa hoidattavat.

Ja varo vaan, jos haluat synnyttää tai imettää normaalisti, olet sekopäinen marttyyri silloinkin. Kyllä lapsi kuuluu saattaa ulos sektiolla, jonka jälkeen laadukasta pulloruokintaa, 9 kk päivähoitoon ja viikonloput isovanhemmille. Näin lapsesta kasvaa kunnon av-kansalainen!