Lue keskustelun säännöt.
Onko joku lyhentänyt työaikaa uupumuksen vuoksi?
14.12.2018 |
Mietin tuollaista ratkaisua, mutta tulee niin luuseri olo asiasta. Olen kuitenkin loppuun palanut ja lääkärin mukaan vakavasti masentunutkin ja en kestä/jaksa kokoaikatyötä, vaikka haluaisin enemmän kuin mitään olla tavallinen ja terve perheenäiti joka tekee töitä niinkuin muutkin normaalit ihmiset.
Se vaan aina päätyy samoin eli sairauslomaan, kun olen niin loppu. Sairauslomat itsessään stressaavat, pelkään työkavereiden reaktiota ja selän takana puhumista joten ne pahentavat vaan tilannetta.
Olen siis miettinyt että josko sitten tekisin lyhyempää työaikaa? Esim. 3-4 päiväistä työviikkoa.
Kommentit (23)
Vaikeeta se varmasti onkin muiden asenteiden vuoksi, mutta kehotan ajattelemaan, että pienempi paha ehdottaa sitä lyhennettyä itse kuin jäädä odottamaan että seinä nousee pystyyn joka tapauksessa kun lopulta joko itse irtisanoudut tai esimies kyllästyy saikutukseen. Itse päädyin lyhennettyyn ihan firman kannattavuus syistä, ja todellakin on positiivista vaikutusta omaan elämänlaatuun. Kaveri tekee 50% työaikaa jaksaakseen paremmin lapsien kanssa, ja toimii hyvin hänelläkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko työsi on liian kuormittava? Puhu johdolle.
Kannattaa, jos pärjäät taloudellisesti. Elämässsä on paljon muutakin kuin työ, jota odotetan tekevän lähes 70-vuotiaaksi.
Eikö lääkäri ole ehdottanut osa-aikaista työkyvyttämyyseläkettä?
Vähensin 80 tuntiin per viikko.
Hyvältä tuntuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähensin 80 tuntiin per viikko.
Hyvältä tuntuu!
Niin minäkin vähensin. Mä en uupunut, mä en vaan viitsi tehdä enempää.
Totta kai kannattaa tuossa tilanteessa! Meillä useampikin tekee lyhennettyä työaikaa, enkä ajattele heistä mitään sen ihmeempää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän työpaikalla ainakin saa tehdä lyhennettyä työaikaa sovittaessa ns. ilman syytäkin, ei tarvii olla terveydellisten syiden takia. Aion tehdä itsekin varmaan jossain vaiheessa tänä vuonna 4 päiväistä viikkoa :)
Mulla oli kans uupumusta, mutta se oli kokonaan lopetettava työt, ihan turhaa löyhässä hirressä roikkumista se että käy vähemmän.
Kaikki tai ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Minä olin meidän työpaikalla ensimmäinen, joka sen lyhennetyn työajan sai. Pitkän sairasloman jälkeen, lääkärin kirjallisesta "suosituksesta", josta ei kuulemma ollut mahdollista lain puitteissa kieltäytyä. Sen jälkeen jäi moni muukin lyhennetylle, eli vika ei selvästikään ollut vain minussa, kun uuvuin. 80% työaika on minulle juuri sopiva.
Vähensin jo ennaltaehkäisevästi, kun tuntui että kokoaikatyö ja perhe-elämä hajottaa. Jäin siis osittaiselle hoitovapaalle, ja sen jälkeen olen messunnut osa-aikatyötä kuin matkasaarnaaja kaikille ketä kiinnostaa: elämänlaatu parani VALTAVASTI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin lyhennettyä, jos olisin vakituisessa työsuhteessa. Tiedän olevani täysin uupunut ja romahduksen partaalla, mutta pakko vaan jatkaa, joska työsuhteeni on määräaikainen ja jäin yksin elättämään lapsiani. Muiden mielipiteillä ei minulle ole mitään merkitystä, mutta työpaikkaani en halua menettää. Se olisi katastrofi perheellemme.
Vierailija kirjoitti:
Vähensin 80 tuntiin per viikko.
Hyvältä tuntuu!
Oi ei, mun piti laittaa 80h per KUUKAUSI!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekisin lyhennettyä, jos olisin vakituisessa työsuhteessa. Tiedän olevani täysin uupunut ja romahduksen partaalla, mutta pakko vaan jatkaa, joska työsuhteeni on määräaikainen ja jäin yksin elättämään lapsiani. Muiden mielipiteillä ei minulle ole mitään merkitystä, mutta työpaikkaani en halua menettää. Se olisi katastrofi perheellemme.
Mulla oli sama tilanne ja päädyin itse lopulta siihen romahdukseen. Ihme kyllä määräaikaisuuttani jatkettiin sen romahduksen ja sen myötä lääkärin ehdottaman osa-aikaisuudenkin jälkeen. Olen tehnyt nyt samanlaista osa-aikaisuutta jo monta vuotta.
Minusta on perheellesi paljon pahempi katastrofi, että uuvutat itsesi aivan loppuun ja jäät sitten ilman työpaikkaa.
Hain työterveyshoitajan neuvosta osa-aikaista työkyvyttömyyseläkettä ja sain sen. Vanhuuseläkkeeseen oli vielä n. 7 vuotta. Pitkään jatkunut masennus oli ehkä se painavin syy. Oli unettomuutta, ahdistuneisuushäiriö. Tein kolmena päivänä yhteensä vähän yli 18 tuntia viikossa.
Oli kyllä minulle paras ratkaisu, sain nukuttua paremmin, enkä kaatunut päällysvaatteet päällä sänkyyn töistä tullessani, kuten tapahtui ennen tätä helpotusta. "Sain" tosin vielä ennen vanhuuseläkettäni pari sairautta lisääkin, joten olisi ehkä ollut viisasta hakea kokoaikaista eläkettä. Tosin en ehkä olisi sitä kuitenkaan saanut.
Lyhennetty työaika auttoi muutaman vuoden ajan minua. Sitten ongelmat kävivät pahemmiksi, eikä työterveyskään pystynyt auttamaan, ei ollut muka mitään muuta työpaikkaa, joten jouduin sanomaan itseni irti. Olisinpa älynnyt etsiä uuden työpaikan silloin kun vielä olin kunnossa. Nyt tanssin TE-toimiston pillin mukaan ja yritän kouluttautua uudelleen. Uupumus vaivaa edelleen, mutta olen kiitollinen ettei tarvitse enää olla siellä helvetissä missä olin.
Komppaan lyhennetyn työajan puolesta, jos vain siihen on taloudellisesti varaa. Valitettavasti moni isompikin yritys on henkilöstöjohtamisessa vielä 70-luvulla.
Sen neuvon vain antaisin, että itse ei kannata irtisanoutua, koska silloin tulee karenssit ja muut. Uutta työtä ei tietenkään uupuneena jaksa etsiä tai hakea saatika aloittaa kaikkine stressitekijöineen. Yleensä löytyy joku keino päästä työsuhteesta vaikka irtisanottuna, yhteisymmärryksessä tms. eli syystä jonka jälkeen on heti oikeutettu työttömyysetuuksiin. Tämä voi vaatia paljon sairaslomia mutta kannattaa olla tässä terveesti itsekäs. Valitettavasti työpaikkakiusaaminenkaan ei riitä hyväksyttäväksi syyksi irtisanoutua ja karenssit paukkuu.
Minä. Teen 80-prosenttista työaikaa, pidän tarpeen mukaan palkatonta vapaata ja widut wiserrän siitä mitä muut ajattelevat.
Monet tekevät ja voivat paremmin.