Lue keskustelun säännöt.
Vaikeus kestää vitutuksen tunnetta.
14.12.2018 |
Pidän työstäni, ja töissä on pääsääntöisesti kivaa. Tietyt asiakkaat kuitenkin käytöksellään aiheuttavat niin suurta hetkellistä vitutusta, etten meinaa päästä siitä millään yli. Eli pilaavat koko päivän. Lisäksi jos olen nukkunut huonosti, vitutuksen akuutin vitutuksen jälkeinen tunne on niin raskas, että mieleen tulevat itsetuhoiset ajatukset - tosin vain hetkellisesti. Neuvoja miten olla vittuuntumatta/käsitellä vitutus välittömästi?
Kommentit (5)
Mulla oli nuorempana tätä samaa. Olin herkkä kaikenlaiselle kielteiselle palautteelle, ja saatoin äärimmäisillään pyöritellä tilapäisesti jopa itsemurhan ajatusta kun olin saanut pienen kielteisen palautteen (vaikka vain rakentavan kriittisen, ei vittuilevaa) joltakin.
Nykyään pärjään, koska olen oppinut osin hallitsemaan ajatteluani. Kyllä mulla se kuohahdus tulee edelleen jos vituttaa, ahdistava valtava tunnekuohu. Mutta annan sen tulla vaan, olla jonkun aikaa yrittämättä päästä siitä eroon. Sen sijaan jossain vaiheessa katkaisen homman ja sanon itselleni sisäisesit, että no niin, tässä kieriskely riitti nyt, se on ollutta ja mennyttä eikä sitä parane muistella. Sitten paneudun muuhun tekemiseen, ja jos mieleen yhtään tunkee taas ajatuksia siitä asiasta tai yleisvalitusta jota joskus triggeröityy päälle mun mielessä vitutustilanteissa, tyyliin "minä en koskaan onnistu missään, haluaisin kuolla", totean mielelleni että höpö höpö, lopeta tuo pesssimistinen märinä ja nyt keskityn seuraavaan asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää opetella pääsemään tuollaisten tunteiden yläpuolelle. Miksi sä välität siitä niin kovasti? Senkun kohautat hartioitasi ja ajattelet että so what. Mitä väliä. Antaa idioottien olla, ei ne siitä miksikään muutu vaikka kuinka v-tuttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli nuorempana tätä samaa. Olin herkkä kaikenlaiselle kielteiselle palautteelle, ja saatoin äärimmäisillään pyöritellä tilapäisesti jopa itsemurhan ajatusta kun olin saanut pienen kielteisen palautteen (vaikka vain rakentavan kriittisen, ei vittuilevaa) joltakin.
Nykyään pärjään, koska olen oppinut osin hallitsemaan ajatteluani. Kyllä mulla se kuohahdus tulee edelleen jos vituttaa, ahdistava valtava tunnekuohu. Mutta annan sen tulla vaan, olla jonkun aikaa yrittämättä päästä siitä eroon. Sen sijaan jossain vaiheessa katkaisen homman ja sanon itselleni sisäisesit, että no niin, tässä kieriskely riitti nyt, se on ollutta ja mennyttä eikä sitä parane muistella. Sitten paneudun muuhun tekemiseen, ja jos mieleen yhtään tunkee taas ajatuksia siitä asiasta tai yleisvalitusta jota joskus triggeröityy päälle mun mielessä vitutustilanteissa, tyyliin "minä en koskaan onnistu missään, haluaisin kuolla", totean mielelleni että höpö höpö, lopeta tuo pesssimistinen märinä ja nyt keskityn seuraavaan asiaan.
Miksi puhut itsellesi noin julmasti, tekivätkö vanhempasikin niin?
Meditaatio saattais auttaa. Kun tunnistat kehossasi miltä se vitutus tuntuu fyysisesti, ja tajuut että miten sun ajatukset ruokkii sitä vitutusta, niin voit myös oppia lyhentämään tunteiden puolittumisaikaa lopettamalla ajatusten pyörittämisen, jolloin kehon tunnereaktiokin laantuu melko nopeasti. Se kun ei pysty itsestään jatkumaan jos et jatka sen ajatuskompleksin pyörittelyä.
Sam Harris:in Waking up meditaatio-appissa on päivän 12 meditaatioharjoitus tähän tosi hyvä harjoite. Itellä se auttoi hyvin pitkäaikaisesta suhteesta eron aiheuttamaan ahdistukseen, eli se toimii hyvin muihinkin epämiellyttäviin tunteisiin. Saattaa olla että joutuu käymään läpi ainakin osan päivän 1-11 harjoitteista ettei oppimiskäyrä mene liian jyrkäksi.
Mulla myös ylitsepääsemätön *itutus ja ahdistus töissä!