Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Käykö 20 000 euron kulutusluotto asuntolainan "säästöksi" eli omaksi osuudeksi?
14.12.2018 |
Ja joo... tiedän, että kuulostaa idioottimaiselta. Tilanne vaan se, että säästöjä ei ole kertynyt, koska nyt sain vasta vakiviran ja tuloista tulee tasaiset. Vanhemmilta ym. ei apua tule. Maksukyky riittää sekä asuntolainaan, että kulutusluottoon ym. kuluihin ja ylikin jää kiitettävästi. Näkeekö pankki jostain mistä toi "säästö" on tullut ja liikuttaako se niitä ollenkaan?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni viisi vuotta että saimme vuokralla asuessa säästettyä omarahoitusosuuden. Mulla on ihan hirveät vanhemmat jotka ei todellakaan auta lapsiaan missään. Eli ei ollut takaajia lainkaan - silloin pitää itse olla hankittuna se 30% osuus tai vaihtoehtoisesti valtiontakaus 15% ja omarahoitus15%. Meillä meni tuon 15% säästämiseen tosi pitkään, iti siis säöstää 37 000e.
Eipä siinä auta kun säästää ja kituuttaa jos vanhemmat ei auta (yleensä kai rakastavat vanhemmat auttavat mutta kaikilla ei ihania vanhempia vaan ole).
Mulla ja miehelläni on rakastavat ja ihanat vanhemmat, mutta eipä tullut mieleenkään pyytää heiltä takausta. Itse säästettiin kolme vuotta.
Miksei tullut mieleen? Olisitte siinä kolmen vuoden aikana lyhentäneet jo ihan merkittävästi lainaa. Olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni siitä, että aikanaan takasivat sen puuttuvan 15% lainastani. (Ja laina oli erillinen eli mitään riskiä muusta kuin tuosta takuuosasta ei heille ollut.) Pääsin mukavasti kiinni asuntovarallisuuteen jo nuorena. (Olen toki aina ollut taloudellisesti hyvin vastuullinen, joten vanhemmat tiesivät, että riskit on pienet ja laina mitoitettu niin, että pärjäisin työttömänäkin.)
Kyllä vanhempani tiesivät, että säästämme asuntoon. En olisi halunnut jäädä heille "velkaa". Lisäksi vanhempiemme olisi "pitänyt" sitten taata muillekin lapsille.
Ostimme asunnon 27-vuotiaina. En koe menettäneeni mitään. Olemme saaneet kasvatuksen, että itsestä huolehditaan kun aikuisia ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni viisi vuotta että saimme vuokralla asuessa säästettyä omarahoitusosuuden. Mulla on ihan hirveät vanhemmat jotka ei todellakaan auta lapsiaan missään. Eli ei ollut takaajia lainkaan - silloin pitää itse olla hankittuna se 30% osuus tai vaihtoehtoisesti valtiontakaus 15% ja omarahoitus15%. Meillä meni tuon 15% säästämiseen tosi pitkään, iti siis säöstää 37 000e.
Eipä siinä auta kun säästää ja kituuttaa jos vanhemmat ei auta (yleensä kai rakastavat vanhemmat auttavat mutta kaikilla ei ihania vanhempia vaan ole).
Aika harva kai saa vanhemmiltaan sen omarahoituksen tai vanhempien omaisuutta vakuudeksi.
Teidänkin olisi ehkä kannattanut ensin ostaa halvempi asunto ja kerätä sitä pääomaa....
Hirveät vanhemmat?
En tiedä ketään kenen vanhemmat olisivat auttaneet asunnon ostossa eikä heidän kyllä kuulukaan.
Missäköhän tynnyrissä sinä elät? Mun kaveripiirissä oli silloin 15-20 vuotta sitten hyvin tavallista, että vanhemmat takasivat niitä ensiasuntojen lainoja. Nyt me kaikki asutaan jo omakotitaloissa, eikä takuita tietysti enää tarvita. Mulle olisi itsestään selvää, että auttaisin lastani näin, jos se vain olisi mahdollista ja lapsi olisi riittävän vastuullinen.
Vierailija kirjoitti:
Asumme neliössä, emmekä keskustan liepeillä... mutta alueella, jossa asuminen ei ole halpaa. Emme revi lapsia heidän kouluistaan ja kavereistaan kuitenkaan tämän vuoksi.
ap
Jos neliön vuokra on alueella 1700 niin mitä ihmettä luulette saavanne alueelta 230 000 lainalla?
Vierailija kirjoitti:
Asumme neliössä, emmekä keskustan liepeillä... mutta alueella, jossa asuminen ei ole halpaa. Emme revi lapsia heidän kouluistaan ja kavereistaan kuitenkaan tämän vuoksi.
ap
Onko ihan pakko asua kolmiossa keskustan liepeillä? Muuttakaa vuodeksi halvempaan kämppään.
No ottakaa sitten se asuntolaina, jossa on korkein mahdollinen marginaali ja jossa omavastuun saa pankista kulutusluottona. Pankille olette hyvä asiakas, koska maksatte jopa 2% enemmän kuin ne, jotka säästävät etukäteen.
Jos joku hommaa useamman lapsen ennen asunnonostoa, eikä ole säästänyt senttiäkään, ja lisäksi ei ole valmis tinkimään hetkeksikään elintasostaan.. ei pitäisi tulla kovin isona yllätyksenä että asunnon ostaminen ei ole ihan helpoin homma. Ei elämässä ole mitään taikakeinoja, joilla mistä tahansa lähtökohdista pääsisi mihin tahansa lopputulokseen noin vaan.
Apn ongelma on tyyliä "en ole koskaan harrastanut mitään liikuntaa ja olen lihottanut itseni 180 kiloiseksi. En halua ostaa lenkkareita, mutta kysyn kuinka juoksisin maratonin alle kahden tunnin ensi vuonna?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä noista hulluksi haukkujista, koska oikeasti hullua olisi jäädä asumaan vuokralla, tuhlata kymmeniä tuhansia euroja vuokriin ja ostaa asunto vasta vuosien päästä, kun niiden hinnat ovat taas kymmeniä tuhansia kalliimpia. Vuokralla "tuhnuttaminen" voi maksaa muutamassa vuodessa 100 000 €!!! :O
Luottokortin omistaminenkin on asuntolainaa hakiessa pankin näkökulmasta riskitekijä. Lopeta ainakin kaikki luottokorttisi ennen kuin edes mietit lainalupauksen hakemista.
Tietysti olemassa olevat lainat syövät kykyäsi lyhentää asuntolainaa, koska niitäkin pitää maksaa jollain aikataululla.
Itse kyllä säästäisinkin rahaa muuttamalla edullisempaan vuokrakämppään ja säästämällä sieltä ja täältä. Näkisi samalla paljonko menee rahaa elämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni viisi vuotta että saimme vuokralla asuessa säästettyä omarahoitusosuuden. Mulla on ihan hirveät vanhemmat jotka ei todellakaan auta lapsiaan missään. Eli ei ollut takaajia lainkaan - silloin pitää itse olla hankittuna se 30% osuus tai vaihtoehtoisesti valtiontakaus 15% ja omarahoitus15%. Meillä meni tuon 15% säästämiseen tosi pitkään, iti siis säöstää 37 000e.
Eipä siinä auta kun säästää ja kituuttaa jos vanhemmat ei auta (yleensä kai rakastavat vanhemmat auttavat mutta kaikilla ei ihania vanhempia vaan ole).
En edes jaksa puuttua tuohon kuinka hirveät vanhemmat teillä onkaan, mutta miksi 30%? Ei meiltä lainaneuvotteluissa vaadittu kuin 10% käsiraha, lainaa lupasivat 350 000€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos maksatte nyt neliöstä 1700€/kk vuokraa, asunto on melko kalliilla alueella, jossa 4h+k asunnon hinta liikkuu 400,000 - 500.000 euron kieppeillä. Ette te saa samalta alueelta kaksiota kummempaa 250.000 eurolla.
Otin asuntolainan puoli vuotta sitten yksin 32-vuotiaana, vanhemmilta en kysellyt takauksia enkä mitään muutakaan. Ostin pienen ja halvan.
Valtaosa kavereista asuu vuokralla, omistusasujat on niitä joilla on varakkaat vanhemmat taanneet/ostaneet heille asunnon jo nuorena. Usein samat vanhemmat on jo kauan keränneet lapsille pesämunaa, että on millä ostaa :) Jotkut onnekkaat kaverit on toki hyväpalkkaisia lääkäreitä/juristeja nykyään.
Usein näillä varakkaiden perheiden vesoilla on sitten aikuisena itsenäistyminen vaikeaa, ongelmansa kullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni viisi vuotta että saimme vuokralla asuessa säästettyä omarahoitusosuuden. Mulla on ihan hirveät vanhemmat jotka ei todellakaan auta lapsiaan missään. Eli ei ollut takaajia lainkaan - silloin pitää itse olla hankittuna se 30% osuus tai vaihtoehtoisesti valtiontakaus 15% ja omarahoitus15%. Meillä meni tuon 15% säästämiseen tosi pitkään, iti siis säöstää 37 000e.
Eipä siinä auta kun säästää ja kituuttaa jos vanhemmat ei auta (yleensä kai rakastavat vanhemmat auttavat mutta kaikilla ei ihania vanhempia vaan ole).
Aika harva kai saa vanhemmiltaan sen omarahoituksen tai vanhempien omaisuutta vakuudeksi.
Teidänkin olisi ehkä kannattanut ensin ostaa halvempi asunto ja kerätä sitä pääomaa....
Hirveät vanhemmat?
En tiedä ketään kenen vanhemmat olisivat auttaneet asunnon ostossa eikä heidän kyllä kuulukaan.
Missäköhän tynnyrissä sinä elät? Mun kaveripiirissä oli silloin 15-20 vuotta sitten hyvin tavallista, että vanhemmat takasivat niitä ensiasuntojen lainoja. Nyt me kaikki asutaan jo omakotitaloissa, eikä takuita tietysti enää tarvita. Mulle olisi itsestään selvää, että auttaisin lastani näin, jos se vain olisi mahdollista ja lapsi olisi riittävän vastuullinen.
Asun tynnyrissä Katajanokalla, itse maksetussa asunnossa.
Viimeksi kun pankissa selvittelin mahdollista asuntolainan ottamista niin ehdottivat luotolla omarahoitusosuutta.
Ei mitään järkeä noin asiaa hoitaa kun luotollinen omarahoitusosuus olisi kuluiltaan isompi kuin itse asuntolaina, kallista rahaa. Käytännössä kuukaudessa kulut olisivat olleen n.600 ekeä(asuntolaina) +300 ekeä(luotto)
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti taitaa käytännössä käydä, jos kierrättää sen vaikka toisen pankin kautta. Vääriä tietoja luonnollisesti pitäisi antaa, mikä on huono idea. Helposti maksat sitten korkoja siitä pikkulainasta enemmän kuin asuntolainasta. Suosittelen säästämistä, ja jos se ei onnistu, asunnon osto on huono ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumme neliössä, emmekä keskustan liepeillä... mutta alueella, jossa asuminen ei ole halpaa. Emme revi lapsia heidän kouluistaan ja kavereistaan kuitenkaan tämän vuoksi.
ap
Jos neliön vuokra on alueella 1700 niin mitä ihmettä luulette saavanne alueelta 230 000 lainalla?
Niin ap, mitä vastaat tähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otin asuntolainan puoli vuotta sitten yksin 32-vuotiaana, vanhemmilta en kysellyt takauksia enkä mitään muutakaan. Ostin pienen ja halvan.
Valtaosa kavereista asuu vuokralla, omistusasujat on niitä joilla on varakkaat vanhemmat taanneet/ostaneet heille asunnon jo nuorena. Usein samat vanhemmat on jo kauan keränneet lapsille pesämunaa, että on millä ostaa :) Jotkut onnekkaat kaverit on toki hyväpalkkaisia lääkäreitä/juristeja nykyään.
Usein näillä varakkaiden perheiden vesoilla on sitten aikuisena itsenäistyminen vaikeaa, ongelmansa kullakin.
Enpä ole vielä tavannut ainuttakaan lääkäriä tai juristia, jolle itsenäistyminen olisi ollut vaikeaa, vaikka vanhemmat on ostaneet opiskelukämpän ja olleet myöhemmin ensiasunnossa takaajina. Sen sijaan tunnen monia sellaisia aikuisia, jotka on ns. itsenäistyneet sossun hoiviin 18v iässä ja ovat edelleen toimeentulotukiasiakkaita, koska itsenäistyminen ei nyt vaan onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni viisi vuotta että saimme vuokralla asuessa säästettyä omarahoitusosuuden. Mulla on ihan hirveät vanhemmat jotka ei todellakaan auta lapsiaan missään. Eli ei ollut takaajia lainkaan - silloin pitää itse olla hankittuna se 30% osuus tai vaihtoehtoisesti valtiontakaus 15% ja omarahoitus15%. Meillä meni tuon 15% säästämiseen tosi pitkään, iti siis säöstää 37 000e.
Eipä siinä auta kun säästää ja kituuttaa jos vanhemmat ei auta (yleensä kai rakastavat vanhemmat auttavat mutta kaikilla ei ihania vanhempia vaan ole).
Aika harva kai saa vanhemmiltaan sen omarahoituksen tai vanhempien omaisuutta vakuudeksi.
Teidänkin olisi ehkä kannattanut ensin ostaa halvempi asunto ja kerätä sitä pääomaa....
Hirveät vanhemmat?
En tiedä ketään kenen vanhemmat olisivat auttaneet asunnon ostossa eikä heidän kyllä kuulukaan.
Siskoni miehen vanhemmat auttoivat heitä asunnonostossa. Takasivat lainaa sekä antoivat osan käsirahasta. Heillä on siihen varaa, joten mikäs siinä. Omilla vanhemmillani ei ole mitään mitä antaa, kotitaloa en vakuudeksi halua, se on minulle liian kallis tunnearvoltaan, jos jotain tapahtuisi emmekä saisikaan lainaa maksettua. Sitä paitsi siitäkin on lainaa vielä jäljellä. Myöskään mieheni vanhemmilla ei ole mitään mitä antaa, kituuttavat pienillä eläkkeillä vuokra-asunnossa.
En usko että tämä on kuitenkaan mitenkään verrannollinen rakkauden määrään kuten joku aiempi kirjoittaja väitti. Rakkauden määrää kun ei saa pankissa muutettua rahaksi...
Joten me siis säästämme itse ASP-tilille. Aikaahan siinä menee kun joudumme samalla maksaa vuokraa, ja saamme asunnon ostettua vuosia myöhemmin kun siskoni perhe joka sai apua, mutta sellaista se elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni viisi vuotta että saimme vuokralla asuessa säästettyä omarahoitusosuuden. Mulla on ihan hirveät vanhemmat jotka ei todellakaan auta lapsiaan missään. Eli ei ollut takaajia lainkaan - silloin pitää itse olla hankittuna se 30% osuus tai vaihtoehtoisesti valtiontakaus 15% ja omarahoitus15%. Meillä meni tuon 15% säästämiseen tosi pitkään, iti siis säöstää 37 000e.
Eipä siinä auta kun säästää ja kituuttaa jos vanhemmat ei auta (yleensä kai rakastavat vanhemmat auttavat mutta kaikilla ei ihania vanhempia vaan ole).
En edes jaksa puuttua tuohon kuinka hirveät vanhemmat teillä onkaan, mutta miksi 30%? Ei meiltä lainaneuvotteluissa vaadittu kuin 10% käsiraha, lainaa lupasivat 350 000€.
No kylläne mun vanhemmat ON hirveät, hakkasivat japirksivät lapsiaan kokolapsuuden. Ei se hirveys tule prlkästään siitä että eivät auta lapsiaan.
T. Se hirviövanhempien lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni viisi vuotta että saimme vuokralla asuessa säästettyä omarahoitusosuuden. Mulla on ihan hirveät vanhemmat jotka ei todellakaan auta lapsiaan missään. Eli ei ollut takaajia lainkaan - silloin pitää itse olla hankittuna se 30% osuus tai vaihtoehtoisesti valtiontakaus 15% ja omarahoitus15%. Meillä meni tuon 15% säästämiseen tosi pitkään, iti siis säöstää 37 000e.
Eipä siinä auta kun säästää ja kituuttaa jos vanhemmat ei auta (yleensä kai rakastavat vanhemmat auttavat mutta kaikilla ei ihania vanhempia vaan ole).
En edes jaksa puuttua tuohon kuinka hirveät vanhemmat teillä onkaan, mutta miksi 30%? Ei meiltä lainaneuvotteluissa vaadittu kuin 10% käsiraha, lainaa lupasivat 350 000€.
Asunnon arvosta vain noin 70 % käy lainan vakuudeksi, loput 30 % on oltava joko säästöjä tai muita vakuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni viisi vuotta että saimme vuokralla asuessa säästettyä omarahoitusosuuden. Mulla on ihan hirveät vanhemmat jotka ei todellakaan auta lapsiaan missään. Eli ei ollut takaajia lainkaan - silloin pitää itse olla hankittuna se 30% osuus tai vaihtoehtoisesti valtiontakaus 15% ja omarahoitus15%. Meillä meni tuon 15% säästämiseen tosi pitkään, iti siis säöstää 37 000e.
Eipä siinä auta kun säästää ja kituuttaa jos vanhemmat ei auta (yleensä kai rakastavat vanhemmat auttavat mutta kaikilla ei ihania vanhempia vaan ole).
En edes jaksa puuttua tuohon kuinka hirveät vanhemmat teillä onkaan, mutta miksi 30%? Ei meiltä lainaneuvotteluissa vaadittu kuin 10% käsiraha, lainaa lupasivat 350 000€.
Asunnon arvosta vain noin 70 % käy lainan vakuudeksi, loput 30 % on oltava joko säästöjä tai muita vakuuksia.
Aa joo en hoksannut tuota takaaja-asiaa ollenkaan viestistä. Meillä "takajaana" toimi miehen osakesalkku.
Omat vanhempani takasivat 15% ensiasunnon arvosta (70% asunto vakuutena, 15% valtion takaus). Tästä on aikaa noin 10 vuotta, silloin riitti vielä henkilötakaus. Kun lainaa oli lyhennetty riittävästi, henkilötakaus putosi pois, asunto itsessään riittää vakuudeksi.
Nelisen vuotta sitten jätin kyseisen asunnon sijoitusasunnoksi ja ostin itselleni uuden kodin. Vapaata takuutta ei vielä vuokra-asunnossa ollut riittävästi, joten vanhempani takasivat 20% uudesta lainasta (asunto vakuutena 80%). Parin vuoden päästä saan tiputettua tästä lainasta takaukset pois.
Olen varsin kiitollinen vanhemmilleni, he ovat luottaneet siihen, että hoidan asiani. Kertaakaan en ole joutunut turvautumaan vanhempieni apuun lainoja lyhennellesäni, eikä lyhennysvapaita kuukausiakaan ole ollut. Ilman vanhempieni "henkistä" tukea en olisi asuntosijoittaja. Vanhempani halusivat minun kertovan siskolleni, että he ovat takaamassa lainojani. Se oli siskolleni varsin OK, sillä heidän perheen lainoja on ollut takaamassa sisaren miehen vanhemmat.
En ymmärrä, miksei omilta vanhemmiltaan kehtaa pyytää takausapua. Olin tehnyt tarkat laskelmat tuloistani ja menoistani ja luotin siihen, että minulla on riittävästi maksukykyä lainan lyhentämiseen. Ehkä osana tätä on myös se, että olen punninnut tarpeeni enkä suinkaan ole ottanut maksimilainoja, joita olisin saanut.
Alue: Aihe vapaa
Miksei tullut mieleen? Olisitte siinä kolmen vuoden aikana lyhentäneet jo ihan merkittävästi lainaa. Olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni siitä, että aikanaan takasivat sen puuttuvan 15% lainastani. (Ja laina oli erillinen eli mitään riskiä muusta kuin tuosta takuuosasta ei heille ollut.) Pääsin mukavasti kiinni asuntovarallisuuteen jo nuorena. (Olen toki aina ollut taloudellisesti hyvin vastuullinen, joten vanhemmat tiesivät, että riskit on pienet ja laina mitoitettu niin, että pärjäisin työttömänäkin.)