Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen ristiriitainen käytös ja vaikeus lähteä väkivaltaisesta suhteesta
13.12.2018 |
Toivoin että ette tuomitse minua, en kaipaa sellaista, olen aivan loppu, eikä ketään kenelle puhua.
Väkivaltainen käytös alkoi mieheltä n. 6kk sitten.
Mies raivoaa nykyään joka viikko. Aamuisin.
Raivoaa, huutaa, haukkuu, mitätöi, on todella julma. Mies saattaa tulla kasvojeni eteen huutamaan pää punaisena, ihan siis kiinni. Pitää sormea kasvojeni edessä ”osoittaen” ja huutaa. Jos alan itkemään, hän sanoo että teen sen tahalleen, että yritän syyllistää häntä. En saisi mennä vessaan lukkojen taakse, vaan suuttuu siitä lisää. Minun pitäisi vain istua ja kuunnella ja ymmärtää.
Hän puolustelee käytöstään adhd:lla ja sillä että lääkkeet tekevät hänestä sellaisen. Tai kaamos saa hänestä sellaisen. Tai se että puhelin ei toimi. Koko maailma on häntä vastaan ja oikeuttaa raivonsa milloin mitenkin.
Mies on muutenkin usein jotenkin alistava. Ei joskus anna minun mennä suihkuun kun haluaisin. Tilanne on alkanut tuntumaan siltä, että minun pitäisi olla hänen käytettävissään ja pelkästään tavalla, joka häntä miellyttäisi.
Jos olen alakuloinen ja hän huomaa kyynelien valuvan poskilleni hän saattaa suuttua siitäkin. Että pilaan illan kun draamailen.
Ristiriitana on, että hän ei ole aina tuollainen. Ei todellakaan. On myös hyvin huolehtiva, lohduttaa, on hellä ja kuuntelee.
Mies kyllä pyytää anteeksi käytöstään aina. Mutta jos mikään ei muutu, onko sillä väliä. Hän saattaa haukkua minua narsistiksi välillä, ja tuntuu että olen itse aiheuttanut raivon ja kaiken muun.
En usko, että mies on pahuuttaan tuollainen.
En vain tiedä mitä teen. Yritän lähteä suhteesta, mutta se on hyvin vaikeaa. Ystäviä ei ole ja tuntuu että olen hyvin yksin.
Voiko adhd olla noin paha, että ei vaan osaa olla? Ei ymmärrä käytöstään ja kärsii siitä samalla itsekin. Miehen on välillä hyvin vaikea ottaa muita huomioon.
Olen täysin toivoton. Mies itkee, pyytää anteeksi, en usko että näyttelee. Tilanne on kamala.
Kommentit (28)
Mä en ymmärrä todellakaan ihmistä joka valittaa suhteestaan ja jää siihen.
Varsinkin tän kaltaisista tapauksista.
Jos jää, pitää suunsa kiinni. Eikä valita enää yhtään.
Jos lähtee, täysi tuki ja neuvoja on jo saanut täälläkin roppakaupalla.
Kaikki on itsestä kiinni. Joko on selviytyjä ja lähtee, tai sit on luuseri valittaja ja jää suhteeseen. Ei ole välimuotoja. Arpojat on kaikista pahimpia....siis nää jahkailijat.
Mieti sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole yhteydessä Turvakotiin. Vaikka omassa kaupungissasi ei olisi Turvakotia, puhelimitse he neuvovat kyllä. Myös nettiturvakoti.fi saat apua ja neuvoja.
Tee turvasuunnitelma. Mitkä on turvalliset reitit kotoa ulos ja mikä on kohde, jos pahassa tilanteessa pääset pakenemaan. Pidä käsilaukussa aina välttämättömät (rahapussi, henkkarit, puhelin, laturi, avaimet) ja laukku niin, että saat sen napattua mukaasi.
Nyt on julkaistu myös hyviä kirjoja lähisuhdeväkivallasta, sekä fiktiota (kaikki anteeksi) ja faktaa (pahoittultut, en muista kirjan nimeä!). Käy katsomassa kirjastossa, mutta älä lainaa kotiin tällaisia kirjoja, koska ne voivat provosoida.
Tärkeintä on, että saat itsesi hyväksymään ja ymmärtämään, että puolisosi käytös ei ole normaalia, sitä ei tarvitse kestää ja sinä olet hyvä, etkä ole "ansainnut" tällaista! Puolisosi tarvitsee myös apua, mutta sinun tehtäväsi on huolehtia nyt itsestäsi.
Olen ollut samassa tilanteessa. Mukana oli myös huumeiden käyttöä ym. Kannattaa muistaa ne omat rajat. Sinä itse olet tärkein. Jossain vaiheessa on vain pakko olla kylmä ja huolehtia ihan tasan omasta itsestään sanoi tai kärsi mies siitä kuinka paljon tahansa. Netissä oli ainakin ennen nettiturvakoti tms. Jossa sai nimettömänä jutella chatissa ammattilaisen kanssa. Ensimmäinen askel on puhua. Ja usko pois, et ole yksin. Moni muu on elänyt läpi samanlaisen suhteen.
Tuossa ei ole rakkaudesta enää kysymys, se on loppunut silloin kun raivo alkoi, mies haluaa sinusta eroon vaikka ei sitä ymmärrä etkä sinäkään. Erotkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä todellakaan ihmistä joka valittaa suhteestaan ja jää siihen.
Varsinkin tän kaltaisista tapauksista.
Jos jää, pitää suunsa kiinni. Eikä valita enää yhtään.
Jos lähtee, täysi tuki ja neuvoja on jo saanut täälläkin roppakaupalla.
Kaikki on itsestä kiinni. Joko on selviytyjä ja lähtee, tai sit on luuseri valittaja ja jää suhteeseen. Ei ole välimuotoja. Arpojat on kaikista pahimpia....siis nää jahkailijat.
Mieti sitä.
Ehkä sinunkin ymmärryksesi vielä joskus kasvaa. Asiat eivät aina ole helppoja, yksinkertaisia tai mustavalkoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä todellakaan ihmistä joka valittaa suhteestaan ja jää siihen.
Varsinkin tän kaltaisista tapauksista.
Jos jää, pitää suunsa kiinni. Eikä valita enää yhtään.
Jos lähtee, täysi tuki ja neuvoja on jo saanut täälläkin roppakaupalla.
Kaikki on itsestä kiinni. Joko on selviytyjä ja lähtee, tai sit on luuseri valittaja ja jää suhteeseen. Ei ole välimuotoja. Arpojat on kaikista pahimpia....siis nää jahkailijat.
Mieti sitä.Ehkä sinunkin ymmärryksesi vielä joskus kasvaa. Asiat eivät aina ole helppoja, yksinkertaisia tai mustavalkoisia.
Miksi kasvaisi.
Oon yhtä vastaavassa tilanteessa ollutta yrittänyt auttaa.
Ja siinä oli muitakin. Asunnosta lähtien oli kaikki valmiina. Ei vaan lähtenyt.
Mun puolesta silloin saa vaikka maatua siinä suhteessaan sitten.
Itse lähdin tuollaisesta suhteesta.
Enkä ole katunut.
Siksi kun olen itse kokenut, toisen vierestä seurannut, niin mites olen mustavalkoinen ja "vielä" pitäis jotain nähdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä todellakaan ihmistä joka valittaa suhteestaan ja jää siihen.
Varsinkin tän kaltaisista tapauksista.
Jos jää, pitää suunsa kiinni. Eikä valita enää yhtään.
Jos lähtee, täysi tuki ja neuvoja on jo saanut täälläkin roppakaupalla.
Kaikki on itsestä kiinni. Joko on selviytyjä ja lähtee, tai sit on luuseri valittaja ja jää suhteeseen. Ei ole välimuotoja. Arpojat on kaikista pahimpia....siis nää jahkailijat.
Mieti sitä.Ehkä sinunkin ymmärryksesi vielä joskus kasvaa. Asiat eivät aina ole helppoja, yksinkertaisia tai mustavalkoisia.
Miksi kasvaisi.
Oon yhtä vastaavassa tilanteessa ollutta yrittänyt auttaa.
Ja siinä oli muitakin. Asunnosta lähtien oli kaikki valmiina. Ei vaan lähtenyt.
Mun puolesta silloin saa vaikka maatua siinä suhteessaan sitten.Itse lähdin tuollaisesta suhteesta.
Enkä ole katunut.
Siksi kun olen itse kokenut, toisen vierestä seurannut, niin mites olen mustavalkoinen ja "vielä" pitäis jotain nähdä?
Koska kaikki eivät ole niinkuin SINÄ.
Olet ymmärtämätön ja kylmä ihminen, jos ajattelet, että olisi väkivaltaa kokevan uhrin vika, että suhteesta ei pääse helpolla pois.
Nämä väkivaltaiset ihmiset ovat usein hyviä manipuloimaan, valehtelemaan, syyllistämään. Herkät, empaattiset ja kiltit ihmiset saattavat syyllistää myös itseään, vaikka siihen ei olisi mitään syytä.
Meillä kaikilla on omanlainen kapasiteetti jaksamista, elämäntilanne saattaa muutenkin olla huono tai itsetunto poljettu nolliin, että lähteminen tuntuu mahdottomalta.
Hyvä, että sinä olet päässyt vastaavasta tilanteesta ulos. Kaikki eivät pääse, eikä tuonlainen inhottava syyllistäminen ainakaan auta ketään.
Ole armollinen muille ihmisille.
Alue: Aihe vapaa
Täällä eräs samassa veneessä. Usein toivon, että voisin vain pikakelata itseni siihen uuteen elämään, kun kaikki se käytännön säätäminen tuntuu ihan mahdottoman raskaalta.