Lue keskustelun säännöt.
Mies, lapset ja isovanhemmat haluaa sukujoulun meillä, minä ainoana en
Menin heikkona hetkenä suostumaan ja nyt ahdistaa enemmän ja enemmän ja tekisi mieli perua koko homma. Vieläkö voi? Tekisi vaan mieli sanoa miehelle, että jos hän raahaa sukulaiset meille, niin minä vietän jouluni yksin hotellissa.
Kommentit (694)
Vierailija kirjoitti:
Mistä sukujoulusta te jankkaatte? Aloittajalle on tulossa miehen vanhemmat, jotka varmasti toimivat apukäsinä kattauksessa, ruoan esille laitossa, lasten hoidossa ja kaikessa muussakin.
Aloittajan tarvitsee tehdä yhdessä miehensä kanssa normaali siivous, käydä kaupassa ja laittaa muutama joulukoriste.
Mutta ei. Av-mammat pesee kämpän lattiasta kattoon , etsii joululevyjä, kämppä maalataan punaiseksi, tehdään kattoremontti ja savustavat itse kalansa ja kasvattavat sikansa kinkuiksi.
Tuo oli oikeasti hauskaa. Tunnistan siitä itseni nuorena ja itse itselleni ääliömäiset paineet asettaneena äitinä. Eräänä jouluna olin jopa (saatana) joulupukkina, kun mies kieltäytyi. Tein ihan kaiken, ja vihasin sitä. Tykkään kyllä joulusta ja kaikesta siihen liittyvästä, mutta tuo on kyllä oikeasti naurettavaa, että asettaa ihan itse itselleen riman kolmen metrin korkeuteen. Vähempikin riittää, siivota voi joulun jälkeen. Kukaan ei näe villakoiria ja likaisia ikkunoita vuoden pimeimpänä aikana kynttilänvalossa. Jos joku kurkkii kaappeihin, oma on häpeänsä kun kattila tai kalsarit tippuvat päälle.
Perhejoulun toteuttaisin niin, että jakaisin ruokalajit vieraiden vastuulle. Tuokoot valmista, minä katan pöydän ja lataan tiskikoneen.
Ukko imuroi, lapset koristelevat kuusen (tosi rumasti, kyllä, mutta ei sitä monta vuotta tarvitse sietää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun mullakin olis sukujoulu! Olkaa kiitollisia että teillä ON suku jonka voi kutsua.
Meillä ei ole ketään. Omat vanhemmat pahasti mt-pngelmaisia, isä aggressiivinen ja käy päälle pienimmästäkin syystä ja ilman syystä, ei voi olla tekemisissä. Appikset rapajuoppoja ja piittaamattomia, eivät välitä lapsistaan, eivätkä edes viitsi pitää yhteyttä, ei näistäkään joulunviettoon. Sisarukset taas jotenkin etäisiä tai riitaisia.
Itseksemme ollaan joka vuosi, aina ja jokaikinen juhla. Haaveilen niin suvusta mitä en voi koskaan saada!
Sukujoulusta valittajat voivat kokeilla mitä on elämä kun kahdet umpihullut isovanhemmat joita lapsenlasten joulu tai itse lapsenlapsetkaan ei kiinnosta tipan vertaa.Ikävää, mutta jos joku ei jaksa juuri tänä vuonna emännöidä sukulaisia kodissaan niin ei heidän tarvitse sitä tehdä siksi, että joillain muilla on kamalat vanhemmat. Ihmisillä voi olla ongelmia vaikka joillain muilla on pahempia ongelmia
Joo mutta joskus voisi pysähtyä ja olla KIITOLLINEN siitä että se suku on. Ja miettiä hetken miltä tuntuis olla hylättynä ilman sukua. Sen jälkeen joulujärjestelyt alkavat tuntumaan ihan kivalta idealta.
Mitä pitää olla valmiina jouluun?
Meillä nopee viikkosiivous ja vähän teemakoristeita, valot ja kynttilät, joku kukka. Ei tarvitse olla ihmeellistä. Kirjoja on haettu kirjastosta pino, ulkoillaan, katsellaan leffoja. Saunotaan ja löhöillään.
Ruokana kalapöytä graavia ja kylmäsavustettu lohi, silli, mäti - meillä ei perunaa kalapöydässä vaan leipää. Ruokana on joulukala, toisena päivänä lintupaisti, perunat ja juurekset. Jälkkärit on juustolautasta ja hedelmiä tai kakku. Ehkä suklaata. Ruokajuomat.
Aamupalat on leipää ja runsas leikkele- ja kalapöytä, yhtenä aamuna riisipuuro. Yhtenä iltana paistetaan laavulla makkaraa.
Me ollaan vuosien myötä karsittu ja päädytty yksinkertaisiin makuihin, simppeliä ja jokaisen mielijutut. Kinkku ja laatikot ei ole meidän juttu.
Mitä olen unohtanut, puuttuuko meidän joulusta jotain? Ainakaan ei stressata ja joulu on vietettävissä näillä eväillä niin kotona kuin mökilläkin.
Tietysti jos on ideaa vielä yhden päivän ruokalajiksi niin kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sukujoulusta te jankkaatte? Aloittajalle on tulossa miehen vanhemmat, jotka varmasti toimivat apukäsinä kattauksessa, ruoan esille laitossa, lasten hoidossa ja kaikessa muussakin.
Aloittajan tarvitsee tehdä yhdessä miehensä kanssa normaali siivous, käydä kaupassa ja laittaa muutama joulukoriste.
Mutta ei. Av-mammat pesee kämpän lattiasta kattoon , etsii joululevyjä, kämppä maalataan punaiseksi, tehdään kattoremontti ja savustavat itse kalansa ja kasvattavat sikansa kinkuiksi.
Tuo oli oikeasti hauskaa. Tunnistan siitä itseni nuorena ja itse itselleni ääliömäiset paineet asettaneena äitinä. Eräänä jouluna olin jopa (saatana) joulupukkina, kun mies kieltäytyi. Tein ihan kaiken, ja vihasin sitä. Tykkään kyllä joulusta ja kaikesta siihen liittyvästä, mutta tuo on kyllä oikeasti naurettavaa, että asettaa ihan itse itselleen riman kolmen metrin korkeuteen. Vähempikin riittää, siivota voi joulun jälkeen. Kukaan ei näe villakoiria ja likaisia ikkunoita vuoden pimeimpänä aikana kynttilänvalossa. Jos joku kurkkii kaappeihin, oma on häpeänsä kun kattila tai kalsarit tippuvat päälle.
Perhejoulun toteuttaisin niin, että jakaisin ruokalajit vieraiden vastuulle. Tuokoot valmista, minä katan pöydän ja lataan tiskikoneen.
Ukko imuroi, lapset koristelevat kuusen (tosi rumasti, kyllä, mutta ei sitä monta vuotta tarvitse sietää).
Ja tämä ei rajoitu pelkästään jouluun. Sanoisin että monet naiset ottavat hirveät paineet kaikesta muustakin suorittamisesta, kyllähän arjesta saa ihan helvettiä jos jokainen asia on hoidettava viimeisen päälle. Mies ei saa pukea lapsia kun eihän se tajua ettei ne punaiset rukkaset sovi sen ja sen haalarin kanssa, muskarin jokaiselle mukulalle askarrellaan Itse nimipäiväkortit samoin kuin jokaiselle miehenkin kummin kaimalle omasta suvusta nyt puhumattakaan, mitään ei osteta valmiina koska eines on lapselle pahaksi jne. Mulla on tällaisia ystäviä ja kun heiltä kysyy kuka pakottaa tekemään tätä niin hetkeksi menevät ymmälleen ja sitten alkaa selittely kuinka halutaan tarjota lapsille parasta ja eihän se nyt lopulta paljoa enempää vie aikaa pyöräyttää ruoka itse sen sijaan että silloin tällöin tarjoaisi kaupan kalapuikkoja.
Tämä on yksi syy miksi etäännyin kaikista mammaryhmistä, tuntui että siellä kaikki muu kuin ylisuorittaminen oli suorastaan lasten heitteillejättö.
Minäkin olen sitä mieltä, että ydinjoulun (aatosta Tapanin päivään) voisi viettää yhdessä oman perheen kanssa, koska työelämä on hektistä ja todella omaa rauhallista aikaa on vähän. Miksi niitä sisaruksia ja isovanhempia ei voisi tavata vaikka uuden vuoden tai loppiaisen aikaan.
Jos isovanhemmilla on oma elämä, he kyllä ymmärtävät. Läheisriippuvaisille voi olla vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua puistattaa kun luen, että äiti on perheen projektipäällikkö jos kirjoittaja ei ymmärrä, että kyse on tiimityöstä ja kommunikoinnista.
Projektipäällikkö osaa delegoida ja huolehtii isolta osin positiivisesta ilmapiiristä, siitä voi vaikka aloittaa kun itse on hahmottanut kokonaisuuden mitä pitää tehdä. Hahmotukseen pyydetään tarvittaessa tiimin apua. Arjessa projektipäällikön työstä yhdeksänkymmentä prosenttia on kommunikointia. Hyvä projektipäällikkö osaa myös tehdä päätöksiä ja ratkaista ongelmia. Ongelma vaatii usein myös keskustelua tiimin kanssa ja yhteistä ratkaisuehdotuksen miettimistä.
Joulu tehdään yhdessä perheen kanssa, tiiminä ja hyvässä hengessä.
Sukujoulu olis mahtava unelma!
Nimim. Ei juuri yhtään elävää sukulaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanokaa nyt joku, miksi juuri ap:n pitäisi delegoida ja organisoida? Miksei mies voi delegoida, ap varmaan auttaa mielellään jossain pikkujutuissa?
Vierailija kirjoitti:
Sukujoulu olis mahtava unelma!
Nimim. Ei juuri yhtään elävää sukulaista
Minä voisin lainata muutaman huonotapaisen kakaran, yhden ylinuukan mummon ja vittuilevan vaarin. Koska tulet hakemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kun mies halusi järjestää suvulle pikkujoulut runsaine jouluruokineen etc., hän hoiti lähes kaiken. Minä tein vain jälkiruuan ja rosollin.
Kyllä sen pitää olla vastuussa järjestelyistä, kenen idea koko homma on. Muuten 50/50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa nyt joku, miksi juuri ap:n pitäisi delegoida ja organisoida? Miksei mies voi delegoida, ap varmaan auttaa mielellään jossain pikkujutuissa?
Mitä ihmeen organisointia on normaalin joulun vietossa?
Miksei muuten lapset tee sitten sitä? Lapsille se joulu rakennetaan ja lapset tätä haluavat?
Hypätkää jo kaivoon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa nyt joku, miksi juuri ap:n pitäisi delegoida ja organisoida? Miksei mies voi delegoida, ap varmaan auttaa mielellään jossain pikkujutuissa?
Mitä ihmeen organisointia on normaalin joulun vietossa?
Miksei muuten lapset tee sitten sitä? Lapsille se joulu rakennetaan ja lapset tätä haluavat?
Hypätkää jo kaivoon
Täällähän on neuvottu aloittajaa delegoimaan töitä muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjun lopputulema:
Suomessa ei IKINÄ voisi vuoden suurimpana juhlana olla kiitospäivä.
Vierailija kirjoitti:
Suhdattuisiinko tähän erilailla, jos kyseessä on nainen joka haluaisi viettää joulun suvunsa kanssa, & mies painuisi tätä karkuun hotelliin & saapuisi valmiiseen joulupöytään?
No kun ne miehet yleensä saapastelee valmiiseen joulupöytään riippumatta siitä, kuka niitä vieraita halusi. Miehet korkeintaan graavaavat lohen (todella helppo ja nopea homma) tai sytyttelevät ulkotulet, kuten tässäkin ketjussa on tullut ilmi.
Haluaisin nähdä miehen, joka tsekkaa kotona olevat tarvikkeet, raivaa jääkaappiin tilaa, suunnittelee ruuat aikatauluineen ja tekee ostoslistan, käy kaupassa ja valmistaa ruuat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa nyt joku, miksi juuri ap:n pitäisi delegoida ja organisoida? Miksei mies voi delegoida, ap varmaan auttaa mielellään jossain pikkujutuissa?
Mitä ihmeen organisointia on normaalin joulun vietossa?
Miksei muuten lapset tee sitten sitä? Lapsille se joulu rakennetaan ja lapset tätä haluavat?
Hypätkää jo kaivoon
Toistan itseäni: ap:lle varmaan riittäisi, että mies siivoaisi, petaisi sängyt yövieraille, ostaisi ruoat ja valmistaisi ne. Ehkä antaisi ap:lle jonkun spesifin tehtävän. Jos tämä ei vaadi organisointia, niin sen parempi miehelle?
Heikkona hetkenä = painostettuna?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhdattuisiinko tähän erilailla, jos kyseessä on nainen joka haluaisi viettää joulun suvunsa kanssa, & mies painuisi tätä karkuun hotelliin & saapuisi valmiiseen joulupöytään?
No kun ne miehet yleensä saapastelee valmiiseen joulupöytään riippumatta siitä, kuka niitä vieraita halusi. Miehet korkeintaan graavaavat lohen (todella helppo ja nopea homma) tai sytyttelevät ulkotulet, kuten tässäkin ketjussa on tullut ilmi.
Haluaisin nähdä miehen, joka tsekkaa kotona olevat tarvikkeet, raivaa jääkaappiin tilaa, suunnittelee ruuat aikatauluineen ja tekee ostoslistan, käy kaupassa ja valmistaa ruuat.
Näinhän se menee. PALSTAMAMMOJEN TARINOISSA NIMITTÄIN. Yleistäkää vähän lisää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhdattuisiinko tähän erilailla, jos kyseessä on nainen joka haluaisi viettää joulun suvunsa kanssa, & mies painuisi tätä karkuun hotelliin & saapuisi valmiiseen joulupöytään?
No kun ne miehet yleensä saapastelee valmiiseen joulupöytään riippumatta siitä, kuka niitä vieraita halusi. Miehet korkeintaan graavaavat lohen (todella helppo ja nopea homma) tai sytyttelevät ulkotulet, kuten tässäkin ketjussa on tullut ilmi.
Haluaisin nähdä miehen, joka tsekkaa kotona olevat tarvikkeet, raivaa jääkaappiin tilaa, suunnittelee ruuat aikatauluineen ja tekee ostoslistan, käy kaupassa ja valmistaa ruuat.
Näinhän se menee. PALSTAMAMMOJEN TARINOISSA NIMITTÄIN. Yleistäkää vähän lisää
Niin, noinhan se menee. Harvoin miehet mitään juhlien eteen tekevät, korkeintaan hyväntahtoisesti lähtevät muualla, että vaimo saa siivota rauhassa. Sana kiirii pitkälle niistä miehistä, jotka hoitavat kaiken alusta loppuun, sen verran harvinaisia he ovat. Nyt on siis kyse perheellisistä miehistä, ei sinkuista.
Ikävää, mutta jos joku ei jaksa juuri tänä vuonna emännöidä sukulaisia kodissaan niin ei heidän tarvitse sitä tehdä siksi, että joillain muilla on kamalat vanhemmat. Ihmisillä voi olla ongelmia vaikka joillain muilla on pahempia ongelmia