Minkä joululahjan muistat lapsuudestasi?
Kommentit (32)
Kaksi oikean vauvan kokoista nukkea joskus v. -83. Tykkäsin niistä silmittömästi, oli ihanaa kun minulla oli kaksoset hoidettavana. =D Yhtenä jouluna sain varmaan 20 erilaista pehmonallea ja -eläintä, se oli myös ikimuistoista, olin ihan hulluna kaikkiin pehmoihin ja nukkeihin ja niiden hoivaamiseen.
Sinclair Spectrum. Sen yön valvoin Jet Pacia ja muita hienoja pelejä pelaten.
Vierailija kirjoitti:
Nukenvaunut minäkin muistan, väritys oli suoraan 70-luvulta. Ka sitten lelupuhelimet mullä voitiin kaksoissiskon kans soitella toisillemme eri huoneista.
Mulla ja siskoilla oli kanssa tällaiset puhelimet. Millähän nimellä nämä oli myynnissä
Playmobil linna (toivoin ponitallia Playmobililta), Pyramido lautapeli, sukset, Karvinen kello,
Muistan montakin:
-ääntelevä nukke. Se oli ainoa nukke, joka mulla koskaan oli. En leikkinyt sillä paljon mitään
-mankka, jossa oli kaksi c-kasetin pesää. Saattoi nauhoittaa kasetilta toiselle. Upee! ;)
-talvisaappaat. Vähän semmoiset cowboy-tyyliset. Ihanat :)
-punaiset huopikkaat. Ihan lempparit
t. vm -73
Baby born-nukke, jolla on tänä jouluna ikää vaatimattomat 24 vuotta! :) On leikeissä omilla lapsillani, kestää ja on vieläkin siistissä kunnossa. Ihan eri materiaalia kuin nykyiset nuket ja paljon pulleampi, myös.
35 vuotta aitten sain posliinisen kahviastiaston. Se on yhä tallessa. Valtava pehmonalle on myöa jäänyt mieleeni. Ja kylpyvaahto, joka oli punaisessa kalan muotoisessa "pullossa".
Olin n. 5-6 vuotias, kun sain Joululahjaksi ( v.-58) sellaisen pahville kuvatun kaupungin. Mukana olivat peltiset liikennemerkit, jotka piti sijoittaa oikeisiin paikkoihin. Taisi olla pari pikkuautoakin. Näin opin jo varhain liikennemerkit ja säännöt! Viisaan isäni opastuksella. Paras ja järkevin Joululahjani! Muuten, isäni opasti liikenteessä kulkemista pyöräillessämme tai autoillessa.
Iskän mojovan avokkaan ja äidin niskavilloituksen, jos ei villasukkapaketti miellyttänyt.
Pehmokoira , annoin nimeksi Ressu. On se tallessa vieläkin , 40 v myöhemmin.
My little pony -koulu. Sisko sai ponitallin. Nuo on jäänyt mieleen.
Autorata :-) Jännitin etukäteen ihan superpaljon saanko sitä, koska ensinnäkin olimme köyhä perhe, eikä se 70-luvulla ollut tytölle ihan normaali toive, ja vanhemmat moneen kertaan kyselivät toivonko sitä ihan oikeasti. Jännitys kasvoi niin suureksi, että etsin paketteja kotoa, ja löysin vanhempien jemman. Avasin paperin kulmaa hiukan (ja teippi rikkoi paperin) tarkistaakseni onko se todella autorata. Kun sain varmistuksen, sujui loppuaika jouluun asti vähän tyynempänä, vaikka sainkin jännittää huomaako joku että paketti oli kertaalleen avattu (ei huomattu, vanhemmat eivät voineet kuvitellakaan että löydettiin niiden jemma, ollaan puhuttu tästä myöhemmin).
Paras lahja koko lapsuudessa.