Avioerot eri "yhteiskuntaluokissa"

Olen tehnyt saman havainnon, mutta en pelkästään koulutuksen osalta vaan myös tulojen osalta. Jos parisuhteessa elintaso on sellainen, ettei kumpikaan voisi saavuttaa läheskään samaa elintasoa yksin, halu pysyä yhdessä kasvaa.  Matalammin koulutetuista, mutta kuitenkin hyvätuloisista, kumpikaan ei halua muuttaa kerrostaloon lähiöön eikä kummallakaan yksin ole mahdollisuutta lunastaa toista ulos omakotitalosta, johon heillä yhdessä on varaa. Parisuhdetta ehkä ajatellaan enemmän järjellä kuin tunteella. Sen sijaan niillä, joilla elintaso ei merkittävästi laskisi (asutaan jo nyt lähiössä kerrostalossa, mahdollisesti vielä vuokralla), ei ehkä ole niin suurta motivaatiota yrittää pitää suhdetta kasassa.

Höpönlöpöä!

Koulutetun haluavat ylläpitää "statuksensa" ja kärvistelevät mieluummin huonossakin liitossa kuin eroavat

Naurettava aloitus.

Itse olen huomannut sellaisen ilmiön, että noin nelikymppiset pariskunnat, joilla on lapsia, eroavat lähes pääsääntöisesti, todella suuri on eroprosentti, väitän että jopa 3/4 päätyy eroon. Surullista. Sen sijaan saman ikäiset ja suunnilleen yhtä pitkään yhdessä olleet lapsettomat pysyvät yhdessä.

Korkeakoulutetut eivät ole niin seksikeskeisiä kuin esim amikset. Pärjäävät siis hyvin pitkässä liitossa kun se liitto tasaantuu ja on aina vaan sitä samaa. Amis haluaa vaan panna mahdollisimman paljon.

Miksi sulla on ap niitä "huonompia" ihmisiä sitten myös kavereina? Eikö sun vaan kannattaisi kaveerata niiden korkeastikoulutetumpien kanssa? Ystävyyssuhteet meinaa saattavat hyvinkin katketa, kun ne reppanat matalastikoulutetut eivät osaa ratkoa ihmissuhdeongelmia.

Olisiko häät, erot ja muut tapahtumat tärkeämpiä vähemmän koulutetuille, kun korkeakoulutetuilla on ehkä enemmän tapahtumia töidensä puolesta?

Olen huomannut saman. Tosin alemmassa yhteiskuntaluokassa, johon itse kuulun, liitot solmitaan keskimääräistä varhaisemmassa vaiheessa. Tämä lisännee eroja selvästi.

Itse olen 31v ja aviossa nyt 13 vuotta, kaltaisiani ei tuttavapiiriin kuulu muita. Monet ikäiseni ovat jo kertaalleen eronneet.

Korkeasti koulutetuilla myös sosiaalinen elämä saattaa olla varsin sidoksissa parisuhteeseen. Illanistujaiset ja muut juhlat ovat pariskunnille tai vähintään "avec". Ja jos ei olekaan tukiverkostoja, on aina mahdollista palkata lapsenvahti. Erilainen tilanne kuin käydä kavereiden kanssa viihteellä puolison jäädessä lapsenvahdiksi. Erityisesti silloin, jos ei edes ole tukiverkostoja, joista olisi mahdollisuus saada ilmainen lapsenvahti. Jos sosiaalinen elämä muuttuu merkittävästi eron jälkeen ja ennenkaikkea eronneen kannalta huonompaan suuntaan, voi arkinenkin parisuhde tuntua paremmalta vaihtoehdolta kuin "villi sinkkuelämä". 

Muutenkin näkisin, että pariskunnilla, joilla parisuhde on kuin yhtiökumppanuus ja perhe kuin yhteinen yritys, on suuremmat mahdollisuudet pysyä yhdessä. Vaikeinakin aikoina puhalletaan yhteen hiileen, halutaan säilyttää suhteen mukanaan tuoman hyvät asiat, luotetaan siihen, että huonot asiat ovat vain tilapäisiä ja kun vaikeat ajat ovat ohi, tunnetaan kiitollisuutta, että toinen pysyi rinnalla eikä kummankaan elämä hajonnut palasiksi. Mitä vähemmän oma elämä eron jälkeen muuttuu, sitä matalampi kynnys varmaan on erota. 

Itse taas olen huomannut että monet tämän päivän kouluetetut kolmenelikymppiset eroaa vaikka omat koulutetut vanhemmat pysyivät yhdessä. Ja esim.kenraali Adolf Ehrnroothin kaikki ko,lme lasta on eronneet joten ilmiö on huipullakin

Mitä korkeampi älykkyysosamäärä, sitä vähemmän eroja. Asiaa on tutkittu.