Onko lähipiirissäsi ihmisiä, joiden ei olisi ikinä pitänyt saada lapsia?

jep,omat vanhemmat.

Yksi kuolleena itsarin tehneenä , toinen kaupan kassalla, ja minä vittuuntuneena lapsuudesta asti.

Siis tekivät 3 lasta

Yksi teiniäiti. En kyllä ole vuosiin ollut yhteydessä, mutta FB näkee mitä kaikkea lapsi joutuu kokemaan.

Muuten ei ketään, mutta olenkin vasta sitä ikäluokkaa jolle lapsihaaveet ovat vasta pilkkeenä silmäkulmassa. Parin vuoden päästä voi tilanne olla toinen.

Yhden kaverin exä, jos ei olis suostunut tekeen lapsia mun kaverin kanssa niin ehkä ne olis eronneet aiemmin. Se ukko olis pitänyt jättää paljon aiemmin. Ei voi pystyä huolehtimaan lapsista kun ei oikein pysty itsestäänkään. Ei ole hyvä nähdä kun isä heittelee äitiä seinille. Jne... Saa nähdä miten lapsilla tulevaisuudessa menee. Olen huomannut että usein väkivalta jatkuu sukupolvelta toiselle.

On, minä itse.

Vierailija kirjoitti:

jep,omat vanhemmat.

Yksi kuolleena itsarin tehneenä , toinen kaupan kassalla, ja minä vittuuntuneena lapsuudesta asti.

Siis tekivät 3 lasta

Sama. 4 lasta, 3 mielialalääkityksellä. Minä olen ainoa "terve", mutta nyt kun vanhempana miettii niin oli minullakin jotain masennuksentapaista.

Vierailija kirjoitti:

On, minä itse.

Samaa tulin sanomaan. Lapsi peri lähestulkoon kaikki sairaudet mitä suvussa on ollut...

Omat vanhempani. Ja tämä on tosi.

Lapsuuden paras kaveri. Kaksi lasta, molemmat yllätyksiä. Itkee ja valittaa joka päivä kuinka vaikeaa, inhottavaa ja hirveää on olla äiti. Siis Facebookissa yms. Toivottavasti lapset ei ikinä nää mitä mieltä äitinsä on heistä. Ikävää lukea tuollaisia juttuja kun itse on yrittänyt 2 vuotta tulla raskaaksi..

Luulin, että kaverini teki virheen hankkiessaan lapsia. Hän on tosi boheemi, sellainen kävelevä kaaos, joka vihaa ulkoilua ja kaikkea liikkumista, ei osaa tehdä yhtään ruokaa, elää itse suklaalla, ei osaa mitään kotitöitä, ja on arka ja ujo puuttumaan kenenkään hommiin. Ja laiska kuin mikä.

Tällainen hän oli kolmikymppisenä kun lapsensa sai.

Lapset olivat pienenä varsinaisia häiriökäyttäytyjiä. Toisella on jotain adhd:ta, enkä suostunut näkemään kaveriani yhdessä lasten kanssa, kun minulla meni hermo. Äiti vain istui sohvalla, komensi ehkä, mutta ei jaksanut nousta.

Nyt hän on 50+, ja on lapset ovat jo aikuisia. Oppi tekemään ruokaa knorrin pusseista. Eikä ole enää niin arka eikä ujo.

Ja ne lapset: suurenmoisia lapsia! Oppivat tekemään töitä pienestä pitäen, tosi hyviä koulussa, lahjakkaita, tosi hyvin käyttäytyviä.

Laiskuus on sittenkin lahja.

Kyllä, minä itse. Huomasin sen suureksi erehdykseksi  lähes välittömästi, en toistanut.

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että kaverini teki virheen hankkiessaan lapsia. Hän on tosi boheemi, sellainen kävelevä kaaos, joka vihaa ulkoilua ja kaikkea liikkumista, ei osaa tehdä yhtään ruokaa, elää itse suklaalla, ei osaa mitään kotitöitä, ja on arka ja ujo puuttumaan kenenkään hommiin. Ja laiska kuin mikä.

Tällainen hän oli kolmikymppisenä kun lapsensa sai.

Lapset olivat pienenä varsinaisia häiriökäyttäytyjiä. Toisella on jotain adhd:ta, enkä suostunut näkemään kaveriani yhdessä lasten kanssa, kun minulla meni hermo. Äiti vain istui sohvalla, komensi ehkä, mutta ei jaksanut nousta.

Nyt hän on 50+, ja on lapset ovat jo aikuisia. Oppi tekemään ruokaa knorrin pusseista. Eikä ole enää niin arka eikä ujo.

Ja ne lapset: suurenmoisia lapsia! Oppivat tekemään töitä pienestä pitäen, tosi hyviä koulussa, lahjakkaita, tosi hyvin käyttäytyviä.

Laiskuus on sittenkin lahja.

Itse myös laiskottelen, mutta en kyllä sitä näin ajatellut. Jos vanhemmat on oikein ahkeria, tuntee lapsi itsensä laiskaksi vaikka mitä yrittäisi. Riittämättömyyden tunne iskee.

Omat vanhempani, joiden alaisuudessani lapsuuteni sisälsi niin henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa eikä päihteiltäkään vältytty.

Myöskään siskoani en omien lastensa äitinä ihaile, vaikka ei ole väkivaltainen niin se joka päiväinen huuto mitä lapset joutuvat sietämään on aivan kamalaa.

On toki. Heidän olisi myös pitänyt ajoissa miettiä lasten lukumäärää ja perhesuunnittelua. Mikä siinä ehkäisyssä on niin vaikeaa?

Vaikka lapsia tehdään ja syntyy, se ei tarkoita, että osattaisiin astua äidin-/ isän rooliin, olla kasvattajia ja huolehtia asioista parhain päin. Monille nuorille aikuisille jää oma etu päällimmäiseksi, eikä osata kasvaa tilanteen vaatimalle tasolle.

Vanhempani. Eivät osanneet kasvattaa, rakkautta ja lohtua minimi määrä, huonot eväät elämälle jne. Töissä ei käyty, mitään tekemistä ei ollut paitsi kotona istuminen. Onneksi minulla menee nykyään suhteellisen hyvin.

Mun vanhempani. Me kaikki lapset ollaan jotenkin sairaita tai henkisesti häiriintyneitä. Mä itse taisin vetää lyhyimmän korren. Olen fyysisesti ja psyykkisesti sairain. Olen koittanut jo kaksi kertaa lähteäkin tästä maailmasta oman käden kautta. Jotenkin olen kuitenkin oppinut näkemään asiat paremmassa valossa, mutta mä olisin tosiaan saanut jäädä syntymättä.

Toisella puolella sukua on pahoja mielenterveysongelmia, siis kaksisuuntaista tai skitsofreniaa ja toisella puolella aspergeria ja keskittymishäiriöitä. On aurallista migreeniä, diabetesta, allergioita, astmaa, muljahtelevia niveliä, yliliikkuvuutta ja ties mitä autoimmuunisairauksia, joita ei edes osata diagnosoida ja jotka aiheuttaa outoja ja elämää häiritseviä oireita.

Itse en todellakaan tule tekemään biologisia lapsia. Eikä se kyllä onnistuisikaan ilman lääkärin apua. Mun mielestäni geenit ei kuitenkaan määrittele äitiyttä tai isyyttä. Mullakin on ihan mahtava isäpuoli, joka hakisi vaikka kuun taivaalta meidän "lasten" takia.

On useampiakin tätejä yms. Sukulaisia joilla osalla ollu omat lapset huostassakin, ja osalta ei ole viety huostaan sen aikaisella lastensuojelulla, vaikka ehdottomasti olisi pitänyt. Sitten nämä kehtaa udella multa (velalta) toistuvasti oikein syyllistävään sävyyn että: ”milloinkas niitä lapsia ajattelit tehdä? Kyllä meillä vaan jo tuossa iässä oli”. En tiedä aina pitäisikö itkeä vai nauraa! N29

Äidin veljen lapset. Jokainen ihan yhtä juoppoja ja rosvoja kuin äidin velikin. Kolme neljästä äidin veljen lapsesta narkkari. Kolmella neljästä lapsia, joista yhdellä on otettu lapset huostaan lukuisia kertoja ja aina palautettu. Toisella lapset kärsii mielenterveysongelmista ja peloista. Kolmas lapsellinen serkku yrittää nyt edes joten kuten, on niin tuore äiti vielä, mutta pahoin pelkään ettei käy yhtään sen paremmin kuin muillekaan. 

Itsellä elämä ihan ok kuosissa, en juo tai polta, on työ ja vakaa parisuhde. Ei kuitenkaan kuulu eikä näy lapsia. Olen katkera, myönnän, mutta enemmän nuo lapset harmittaa. 

Yks vanha koulukaveri, jolla FAS-lapsi. Lääkäri tehnyt kuulemma väärän diagnoosin...

Facebookissa on kuvia vietetystä elämästä ennen lapsen syntymää. Vaikka lapsi olisi syntynyt normaalia aikaisemmin, niin 3kk ennen synnytystä on juotu ja reippaasti. Lasta oli kuitenkin yritetty vuoden, eli ei voinut olla yllätys. ( Facebookista stalkattua tietoa).

Kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen kaveri oli viettämässä "ansaittua" dokauslomaa Tallinnassa.

Tein ilmoituksen lastensuojeluun että selvittävät tilanteen. Ainakin Facebookissa on vähemmän dokauskuvia.

Miehen veli ja hänen rouvansa. Heillä on 2-vuotias lapsi, jolla ei ole minkäänlaisia rajoja tai rutiineja. Lapsi saattaa leikkiä kolmeen asti yöllä ja vanhemmat vaan kohauttelee olkiaan, kun ei lapsi nuku. Ei syö kunnollista ruokaa, äiti varsinkin työntää lapselle kaikkia herkkuja ja snackseja, kun "ei se lapsi syö". 2-vuotias saa kaiken mitä haluaa. Lapsella ei ole mitään säännöllisyyttä elämässään kun koko perhe tanssii hänen pillinsä mukaan.

Eräs ammattikouluaikainen tuttu.

Tehnyt 8 vuosen sisällä 4 eri miehelle lapsia.

Ollut rahavaikeuksia ja kaikkea.

Muutama wt-julkkis, joiden nimeä en mainitse.

Aika hirveää, että tässä maailmassa voi lisääntyä vain sen takia, että sossu voi hakea lapset synnäriltä suoraan huostaan.