Oletko mielestäsi ollut elämässä onnekas vai huonotuurinen, vai itse ansainnut sen mitä olet?
Kommentit (26)
Ei mielestäni riipu pelkästä asenteesta, elämänlaatua ja onnekkuutta voi ihan miettiä ja mitata loogisesti. Onko ollut hyvä vai kamala lapsuus, vai jotain siltä väliltä, eli mikä oli lähtökohta. Onko terveempi vai sairaampi kuin suurin osa ihmisistä samassa yhteiskunnassa. Onko köyhempi, samantuloinen vai rikkaampi kuin muut samassa ympäristössä elävät. Onko älynlahjoja tai muuta valttikorttia, vastaako työ älykkyyttä. Onko juuria ja tukiverkostoa, joko perhettä, ystäviä tai molempia. Onko saanut mahdollisuuden jonkun tärkeän unelman toteuttamiseen vai ei (esim. saiko lapsia, jos halusi). Ja niin edelleen. Olennaista on mielestäni verrata siihen omaan ympäristöön, sillä se, että jossain jollain on paljon paremmin/huonommin, on vain yksittäinen esimerkki ja liian kaukaa haettua, että sillä olisi arjessa paljon väliä.
Kohtalaisen hyvätuurinen olen ollut. Sain hyvät kortit elämään ja olen tehnyt hyviä valintoja. Toki joskus tulee mokattua tai elämä muuten vaan potkii päähän, mutta pääasiassa olen nauttinut hyvästä tuurista. Toivon kovasti että sama meno jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Uskon että onni suosii rohkeaa. Olen ottanut riskejä ja muuttanut elämääni välillä niin että muut ovat pitäneet ihan hulluna kun olen jättänyt kaiken vanhan. Varmasti olisin onneton jos olisin vain jämähtänyt ja en olisi uskaltanut mennä mihin sydän vei.
Tässä tapauksessa onni suosi rohkeaa, ei se tee sananlaskusta totuutta. Onhan monta niitäkin, jotka kuuseen kurkotti ja katajaan kapsahti. Ja monta jotka eivät ota mielellään riskejä, jotka ovat lopulta siihen tyytyväisiä.
Kyllä mun elämä on ihan perseestä, kaikki muu menee loppujenlopuksi aina päin vittua paitsi muna.
Jotenkin on alkanut tuntua että heittäisi vaan hanskat naulaan, muuttaisi johonkin vuokra kaksioon mököttämään loppuelämäksi.
Takana on loistava tulevaisuus.
Jaa-a. Olen mielestäni erittäin onnekas taloudellisessa mielessä, mutta henkisessä mielessä olisin tarvinnut ihan toisenlaisen äidin ja kasvattajan ja kohtelun. Se verotti hyvää aika rutosti. En oikein osaa laskea montaakaan asiaa omiksi ansioikseni, olen vahvuutenikin perinyt.
Uskon että onni suosii rohkeaa. Olen ottanut riskejä ja muuttanut elämääni välillä niin että muut ovat pitäneet ihan hulluna kun olen jättänyt kaiken vanhan. Varmasti olisin onneton jos olisin vain jämähtänyt ja en olisi uskaltanut mennä mihin sydän vei.