Oletko mielestäsi ollut elämässä onnekas vai huonotuurinen, vai itse ansainnut sen mitä olet?

Kaasvottomien ketjujen orjuuus tulisi estäää.

Jos sairauksista puhutaan niin selvästi keskivertoa epäonnekkaampi. Toki aina on vielä epäonnekkaampiakin...

T. Krooninen hermosärky ja osittainen sokeus

Minusta menestykseni on ollut puoliksi omaa aikaansaannostani ja puoliksi hyvää onnea. Joku on sanonut, että onnea voi auttaa.

No en ainakaan onnekas. En osaa sanoa onko minulla ollut huono tuuri vai onko itsessäni jotain vikaa, kun asiat ovat menneet huonosti. Olen miettinyt asiaa paljonkin, mutta tulen aina samaan tulokseen, eli en kerta kaikkiaan tiedä.

Olisikohan niin, että usein on mukana tuuria mutta myös omilla teoilla voi vaikuttaa.

No jaa, ei tää nyt mitenkään helppo reitti ole ollut mutta olis elämä voinut paskempaakin olla, lähtökohdat mielessäpitäen. Mun, ja sisarusteni, onni on ollut vahva äiti joka kasvatti meistä isästä huolimatta kelpo kansalaisia.

Kaikki muu on ollut vaan huonoa säkää.

Lähtökohtaisesti onnekas, mutta tehnyt myös töitä hyvinvointini eteen. Voi kuitenkin olla, että ilman hyviä peruslähtökohtia en olisi jaksanut ponnistella.

Itse olen huonotuurinen. Molemmat vanhemmat rappioalkoholisteja, tosin jo kuolleet, mutta lapsuus ja nuoruus oli pilalla tämän vuoksi. Tietysti mitään perintöjä ei jäänyt ja väkivaltaisten alkkisten lapsena omaan traumataustan, joka hankaloittaa opiskelua ja työssäkäyntiä. Lisäksi kärsin masennuksesta. Olen suorittavan tason töissä, joista ei juuri jää sukanvarteen, vaikka en käytä rahaa mihinkään eikä minulla ole lapsia. En kykene kouluttautumaan enempää, koska itsetuntoni on romuna ja paniikkikohtaukset iskevät vieraissa tilanteissa. Näillä korteilla minä menen köyhän elämäni loppuun, eikä siinä mikään auta - olen sen jo hyväksynyt.

Moni menestyjä olisi näillä taustoilla samassa asemassa kanssani. Poikkeusyksilöitä toki on, mutta harvassa. Se on hyvä muistaa.

Epäonnekas. Mitä varsinkin viimeisimpään tapahtumaan tulee... Toisaalta voin kyllä osittain syyttää siitä ihan itseänikin.

Omasta selkänahasta saatu kaikki mitä on. Sillä seurauksella että terveys on mennyt nyt 58v:nä. Olis tietty ollut kiva nauttia saavutuksista kivuttomana

Vierailija kirjoitti:

Epäonnekas. Mitä varsinkin viimeisimpään tapahtumaan tulee... Toisaalta voin kyllä osittain syyttää siitä ihan itseänikin.

Ei sillä, että elämäni olisi muutenkaan tuntunut missään vaiheessa helpolta. Mutta kenellä se oikeasti on sitä.

Ala- ja yläaste erittäin rankkaa koulukiusaamista, josta en ole vieläkään päässyt täysin yli. Eli aika paskat kortit jaettiin elämäni alkutaipaleella.

Tein uhkarohkeita ratkaisuja aikoinaan, mutta tuuria on ollut myös mukana. 

Koen että omaa ansiotakin, osaksi tuuria. Olen aina pyrkinyt olemaan hyvä ja nyt koen että elämäni on onnellista. En ole varakas, mutta terveet lapset, itse rakennettu askeettinen mökki ja vene. En osaa kaivata muuta. Rahaa on vähän alkanut jäämään ylikin, mutta ne menee säästöön, vaikka tekisi mieli vähän matkustella.

Epäonnekas geenilotossa ainakin olen, terveys ei ole hyvä, mutta on minuakin huonomman tuurin kokeneita. Oikeilla valinnoilla ja fiksuudella olen pärjännyt kohtuullisen hyvin. En viitsi valittaa vaan ajattelen että huonomminkin voisi olla.

Monessa asiassa onnekas.Rakkaudessa en tosin.Mutta muuten.Siihen nähden että olen aika saamaton ja sosiaalisesti lahjaton,mm. työelämässä menee hyvin.

Hyvä kysymys. Oma elämäni sisältää noita kaikkia, niin kuin varmaan monen. Tietyissä asioissa olen ollut tosi onnekas, toisissa tosi epäonnekas. Osan asioista, joita olen saanut, olen hankkinut itse, osa taas tullut ilman omaa ansiotani. Usein asiat jotka ovat tulleet ilman omaa ansiotani, ovat kuitenkin vaatineet tavallaan kovan maksun jossain muodossa, joten nekään ei ole ilmaiseksi tulleet.

Asenteesta riippuu, miten näitä miettii. Aina voisi olla paremmin mutta myös niin paljon huonommin. Yritän olla kiitollinen siitä mitä nyt on, ihan hyvin kuitenkin kaikki.

Ei siitä jaksaa looputtomiin mieeettää. Nyt kuun on huonot ajaat edesssä sitää vaaaan miettii että milllä tavoi saaa ihmisteeen dopamiinin vurtaaamaaan ha ohmiset koukkuuun keinotekoiisiiiin piristeeisiin.

Epäonnekas vanhempien suhteen, vaikka toki pitäisi sanoa olevansa onnekas, että on ylipäätään syntynyt. Olen joutunut rakentamaan sellaisia identiteetin ja maailmankuvan rakenteita aikuisiällä, mitkä onnekkaampiin perheisiin syntyneet saavat jo äidinmaidossa. Kortit olivat siis huonot, eikä kukaan kertonut miten peliä pelataan. Työllä ja vaivalla olen oppinut säännöt ja päässyt ns. omilleni. Silti joutuu välillä miettimään, mikä olisi ollut lopputulos jos olisi suon sijaan saanut kasvaa normaalin perhearjen nosteessa.

Erittäin epäonnekas, sillä menetin nuorena aikuisena terveyteni, mikä on elämän tärkein asia. Siihen, miten se tapahtui, liittyy väkivaltaa ja laiminlyöntiä, joten olen siitä traumatisoinut. Muissa asioissa olen kokenut sekä vastoinkäymisiä ja onnea. Olen ollut nuorena kaunis ja olen myös kokenut rakastumisen, rakkautta ja ystävyyttä. Lapsuus oli melko ok ja älykkyys on normaali. Minua on petetty hirvittävän satuttavasti kerran ja pahoinpidelty pari kertaa, ei kuitenkaan mitenkään vuosia jatkuvina. Pahinta elämässäni on tämä vartalo joka on vankila. Parasta on, että ihminen jota rakastan eniten, voi melko hyvin.