Miten päästä eroon alemmuuden, kateuden ja ulkopuolisuuden tunteista?

Itsellä samoja tunteita. En osaa kyllä neuvoa.

Silleen että  hyväksyt ne tunteet ja annat niiden mennä. Koita oppia mokista ja mene eteenpäin. Menneisyydessä vellominen ei   auta mitään eikä  kateus ole energialisä vaan energiasyöppö.

Alemmuuden ja kateuden tunteista pääsee sillä, että lopettaa itsensä vertailun muihin. Usein kateellisilla ihmisillä on itsellään tyhjä ja kurja elämä, ja huonommaksi muuttuu kun siihen lisää katkeruuden muita kohtaan.

Jos haluaa hyvän elämän, katso rehellisesti sitä mitä elämässäsi on nyt pielessä, mistä et siinä pidä. Mieti sitten mitä haluat elämääsi, esim. onko ne niitä asioita mitä muilta kadehdit? Sitten teet suunnitelman, miten saat niitä haluamiasi asioita omaan elämääsi. Ei se ole rakettitiedettä, pitää tehdä plani ja toteuttaa se. Arvaapa miten ne ihmiset joita kadehdit pääsivät elämässä siihen pisteeseen missä nyt ovat. Tekemällä itse jotain asioiden eteen ja parantamiseksi. Se ei ole helppoa, ja usein vaatii uhrauksia ja työtä. Jos ei ole valmis näkemään vaivaa, ei halua asioita tarpeeksi ja silloin on tehnyt valinnan jäädä vanhaan. Se on siis oma valinta.

Kateudesta vielä, jos kadehtii muita, kääntää sen itseasiassa itseään vastaan, koska jos on negatiiviset tunteet asiaa kohtaan, niin ei sitä voi itse saavuttaa, ennen kuin kääntää sen hyväksynnän puolelle niin, että minäkin voin jos teen töitä asian eteen. Se mitä muilla on ei ole sinulta pois, käytä sitä esimerkkinä ja inspiraationa parantaa omaa elämääsi.

Hyvä elämä on saavutettavissa kun alkaa tehdä parannuksia siihen nykyiseen, vähän kerrallaan. En halua mitenkään saarnata tai mitään, vaan halusin tuoda sen pointin esiin että kaikki kuitenkin lähtee itsestä. Epäonnistumisten kohdalla on helppo luovuttaa totta kai, mutta parempi tie on silti yrittää mennä eteenpäin jos/kun jaksaa.

Lukemalla tätä palstaa

Jos em kaltainen järkeily toimii niin hyvä, itselläni ei toimi, ainoa mikä auttaa on terapia.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että niistä on vain itselleni haittaa ja että niissä ei ole mitään järkeä tai mitään hyvää.

Koen vain jotenkin epäonnistuneeni omassa elämässäni monin tavoin ja olen usein onneton, niin nuo tunteet tulevat pintaan usein kun olen tekemisissä ihmisten kanssa.

Miten päästä noista tunteista eroon?

Ensimmäinen avain on tuo, että tiedät että siitä on eniten haittaa itsellesi. Se on ensiaskel muutokseen, niin asenteessa kuin matkalla menestykseen.

Toinen se, että alat tunnistaa mitä upeita asioita elämässäsi on!!

Usko pois, se on näkökulmakysymys! Älä vertaa kaikkein menestyneimpiin, vaan mieti, asiat voisi olla paljon huonomminkin!

Kolmantena mietit mitä muilla on jota muilta kahdehdit? Hoikkuutta? Sen saat. Hyvää työtä? Sen saat. Terveyttä? Se on haastavampi jos se on mennyt, mutta aina voi parantaa.

Olennaista on siis oikeastaan vain mihin vertaat ja teetkö asialle jotain. Aina on menestyneempiä, kauniimpia, onnellisempia ihmisiä. Ota tavoitteeksi olla vuoden kuluttua tätä päivää tyytyväisempi. Mutta muista että se jolla on 100 haluaa 1000, se jolla on 1000, haluaa että on 10000...

Vähän samoja fiiliksiä.

Omituista kyllä, niin kadehdin ihmisiä työelämässä silloin, kun he ovat päässeet asemaansa röyhkeydellä. Sitä en pysty ihailemaan vaan halveksimaan, mutta tunnen kateutta siitä, että en itse kykene olemaan niin röyhkeä.

Mene terapiaan. Jollekin ihan aidolle terapeutille.

Itsetunnon kohentaminen ja olemalla tässä hetkessä. Et koskaan voi olla aina siellä missä tapahtuu, et kaunein etkä menestynein. Keskity itseesi ja ole itsellesi ystävä.

Vertailu on elämän tuhlausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että niistä on vain itselleni haittaa ja että niissä ei ole mitään järkeä tai mitään hyvää.

Koen vain jotenkin epäonnistuneeni omassa elämässäni monin tavoin ja olen usein onneton, niin nuo tunteet tulevat pintaan usein kun olen tekemisissä ihmisten kanssa.

Miten päästä noista tunteista eroon?

Ensimmäinen avain on tuo, että tiedät että siitä on eniten haittaa itsellesi. Se on ensiaskel muutokseen, niin asenteessa kuin matkalla menestykseen.

Toinen se, että alat tunnistaa mitä upeita asioita elämässäsi on!!

Usko pois, se on näkökulmakysymys! Älä vertaa kaikkein menestyneimpiin, vaan mieti, asiat voisi olla paljon huonomminkin!

Kolmantena mietit mitä muilla on jota muilta kahdehdit? Hoikkuutta? Sen saat. Hyvää työtä? Sen saat. Terveyttä? Se on haastavampi jos se on mennyt, mutta aina voi parantaa.

Olennaista on siis oikeastaan vain mihin vertaat ja teetkö asialle jotain. Aina on menestyneempiä, kauniimpia, onnellisempia ihmisiä. Ota tavoitteeksi olla vuoden kuluttua tätä päivää tyytyväisempi. Mutta muista että se jolla on 100 haluaa 1000, se jolla on 1000, haluaa että on 10000...

Voihan sitä haluta mitä vain, muttei sitä välttämättä aina kovastakaan työstä huolimatta välttämättä saa.

Itse pääsin noista kaikista vaivoista ihan vähän aikaa sitten. Tilalle vaan tuli toisenlainen tietoisuus. Harmi.

Vierailija kirjoitti:

Itse pääsin noista kaikista vaivoista ihan vähän aikaa sitten. Tilalle vaan tuli toisenlainen tietoisuus. Harmi.

Siis millainen tietoisuus?

No jos yhtään lohduttaa, niin kellään ei ole asiat hyvin. Jollain voi olla ulkonäköä, mutta ihmissuhteet voi huonosti. Jollain voi olla työtä, mutta saakin siitä stressiä ja unettomia öitä. Joku onnellisen oloinen pari voi oikeasti voida huonosti, esim. seksiä ei ole. Jollain hienolla autolla ajelevalla on oikeasti velkaa enemmän kuin sulla.

Meillä menee päällisin puolin varmaan hyvin, mutta oikeasti on masennusta, riitaa, talousvaikeutta, syöpää jne mitä en ole kertonut kellekään.

Kateudesta on vaikeaa luopua, mutta sitä voi käyttää myös hyväksi. Tarkastele asioita joista tunnet kateutta ja ala miettimään että olisiko se asia jota kohti kannattaa mennä. Esim on kateellinen jonkun vaatteista, nii ei suoraan teilaa sitä että hyi! Ompa hirveää minulta! Vaan miettiä että olisiko ehkä ihan ookoo minunkin panostaa enemmän? Ite ainakin tunnistan tätä itsessäni sillä lailla, että aina on opetettu että vaatteet on typerä ja pinnallinen asia, mutta itseasiassa olen alkanut harkitsemaan omien vaatteiden suunnitelua ja teettämistä, enkä pidä enää edes mahdottomana että joskus perehtyisin asiaan tarkemmin ja loisin oman pienmalliston. Eli kateus vaihtui ihailuksi ja inspiraatioksi

Sillä pääsee myös siitä ettei vertaa itseään aina 'ylöspäin' vaan myös alaspäin. Eli katsoo vaikka nälkämaan lapsia tai monen maan kurjuutta. Oppii arvostamaan sitä mitä on ja miten hyvin asiat loppuviimeksi kuitenkin ovat verrattuna muuhun maailmaan.

Ja tottakai on hyvä tuntea ne tunteet kuin tuntee, mutta pitää myös pysähtyä miettimään että mitä hyötyä siitä kateuden tunteesta on pitkällä tähtäimellä? Joskus se tuo motivaatiota korjata omaa elämää, mutta mitä hyötyä on päivästä toiseen vain kadehtia toisia kun sen ajan voi käyttää muuhunkin kuten vaikka itsensä kehittämiseen ja hyvänolon tuomiseen. 

Parempi itsetunto on avainasia. Kun itsetunto on hyvä, ei noista asioista tarvitse kärsiä enää koskaan.

Minulla auttoi se, että rupesin miettimään oikein kriittisesti, millaista ajanvietto on kunkin tuntemani ihmisen seurassa. Joissakin piireissä puhutaan rennosti ja kivasti kaikkia kiinnostavista asioista. Kun taas joissakin piireissä ei sovi puhua omista mielenkiinnon kohteista, koska ne ovat "noloja" ja "lapsellisia". Joissakin piireissä saa olla oma itsensä ja on ihan hyvä ihminen, ja toisten ihmisten kanssa taas huomaa että pitää penkoa kaapista sellaiset vaatteetkin joissa "kehtaa" mennä muiden kanssa. Koska tietää että muuten tulee huomautus.

Aina se vika ei olekaan siinä, että on itse liian huono eikä kelpaa. Joskus se vika on siinä, että se toinen ihminen haluaa että sinä tunnet olevasi huono maan matonen. Ne saavat siitä itselleen hyvän olon. Ja ne ihmiset eivät sitten kuitenkaan välttämättä ole kaikkein kaunempia ja menestyneimpiä, vaikka niin voisi luulla.

Kadehdin nuoruutta ja huolettomuutta. Kadehdin toisen ominaisuuksia, kuten nopeaa älyä ja nopeaa oppimista. Kadehdin sitä, että parikymppinen nuori saa heti töitä - minä, korkeasti koulutettu aineenope, en saa mitään. Niin että miten saan työtä? Se on suurin kateuden aihe minulle. Kadehdin ikäisteni naisopettajien parikymmentävuotista ammattiuraa. On selvä, että tulevaisuudessa kadehdin heidän eläkkeitään.

Olen täynnä katkeruutta ja kateutta, kaunaa. Niin että miten ihmeessä tästä tunteesta pääsee eroon? Että miten sen työn aineenopettajana saa?

Ongelma ei siis ole kateus vaan työttömyys!