Lue keskustelun säännöt.
Eksän kanssa edelleen kuin parhaat kaverit ja on yhteiset lapset
09.12.2018 |
Onko muita jotka eronneet mutta lasten isä jäänyt kaverina mukaan. Me voidaan puhua toisillemme kaikki uusista nais-ja miesystävistä, säädöistä. Kaikesta maan.ja taivaan välillä. Mitään fyysistä ei moneen vuoteen ollut minkä vuoksi ero tulikin. Huomattiin vain että suhde täysin kaverillinen eikä sitä rakkautta enää ollut. Ero oli sopuisa ja lapsilla mukavaa kun voidaan välillä syödä saman pöydän ääressä ja jutella niitä näitä. Onko tämä outoa? Ex mies muistuttaa enemmän veljeä minulle ja olenkin miettinyt onko se ok. Esim jos joskus löydän uuden kumppanin hyväksyykö hän tällaisen tilanteen ja vice versa? Ollaan monta kertaa puhuttu miten mukavaa ku ollaan edelleen kavereita ja lapset voivat hyvin siksi.
Kommentit (17)
Kuulostaa ihan minun entiseltä/nykyiseltä kumppanilta. Nyt ollut syksystä aikalisää ja hän kuvailee varmaan on/off. Hänellä on ex-mieheen tuollaiset välit ja onhan se vähän outoa mutta en ole kyllä uhkana häntä ikinä pitänyt. Taitaa olla puoliso joka kaipaa huomiota, hyväksyntää jne.
Käynyt pettämässäkin nyt kun oli tämä aikalisä kun muutettiin takaisin erilleen, mentiin liian nopeasti yhteen ja molemmilla kuitenkin lapset aiemmista avioliitoista. Hän syyttää aina kaikesta mua ja sitten naureskelee ex-miehensä kanssa varmaan mulle, ainakin tosiaan puhuvat säädöistä ja tinder matcheistä kaiken.
... Onhan se ehkä vähän outoa ja kumppanin epäkunnioittamista. ...
PS: Tekstin perusteella, voisit hyvinkin olla vaikka kumppanini, on ihan just ku sama setti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On outoa, olette vielä kiinni toisissanne. Ero on vain nimellinen
Ei mikään ole outoa, meillä on niin paljon erilaisia elämänpolkuja. Joka sanoo tuota oudoksi tilanteeksi, sanoo siksi, koska juuri hänellä ei ole sellaista. Ole iloinen. Tuohan on kuin lahja!
Mielestäni eron pitäisi mennä juuri noin, jos on yhteisiä lapsia. Lapsen etu on aina se, että vanhemmat pysyvät hyvissä väleissä.
Noin se on mennyt minunkin miesystävälläni ja hänen exällään. Ovat edelleen hyviä ystäviä, eikä ilmassa ole ollut koskaan draamaa. Minä olen mahtunut alusta asti kuvioon mukaan ja tulen hyvin exän kanssa toimeen. Samoin exän uusi mies myös. Minä ja mieheni exä käymme säännöllisesti yhdessä teatterissa, viime syksynä exän uusi lapsi oli myös meillä viikonlopun, kun exä oli miehensä kanssa risteilyllä jne.
Kiva katsoa, kun lapsilla on läheiset välit kumpaankin vanhempaansa, eikä heitä ole koskaan käytetty vanhempien taisteluiden pelinappuloina. Uusperheet voivat olla hyvinkin vahvoja kokonaisuuksia, kun aikuiset muistavat pysyä aikuisina ja laittaa aina lasten edun ykköseksi.
"Ei normaalia" mutta normaalia. Meillä myös lapsen isän kanssa hyvät ja luotettavat välit. Molemmilla uudet puolisot mutta meidän välillä luja ystävyys suhde. Ihan kuin veli tai muu sukulainen. Onhan tuo mies nähnyt mut heikoimmillaan ja parhaimmillaan. Tukea saadaan puolin jos toisin. Välillä riidellään, kyllähän se erokin jostain johtu. Meidän ero, meidän suhde, ei kuulu muille vaikka ulkopuoliset sitä joskus ihmettelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva uusi kumppani haluaa, että hänestä kerrotaan teinibestis tyyliin kaikki ex kumppanille.
Hyvä tilannehan tuo on, ilman muuta! Kannattaa nauttia niin kauan kuin kestää, sillä voi tulla tosiaan muutoksiakin. Mun miehellä ja eksällään oli ihan ok välit, pystyivät sopimaan kaikesta, ja eksänsä oli ihan tyytyväinen kun mieheni ja minä löysimme toisemme ja aloimme seurustelemaan. Eksälle seurustelu olisikin sopinut, mutta se että menimme kihloihin, ja muutimme yhteen ei sitten sopinutkaan. En osaa laittaa sormea siihen kohtaan missä pieleen meni, koska käsittääkseni tämä eksä ei todellakaan haluaisi miestäni itselleen ainakaan. Välit huonontuivat jokaisen parisuhdeaskeleemme jälkeen. Jännyydellä odotamme miten käy ensi kesän häidemme jälkeen, että meneekö totaalisesti pilalle sitten.
Harmittaa eniten lasten puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi noin kuin vihanpito! Auttaako exä arjessa lasten kanssa paljon? Pääset tuulettumaan jne?
Kaverini erosi ja sanoo että ovat hyvii kavereita exänsä kanssa mutta silti ex ei tunnu auttavan tarpeeksi lasten kanssa. Heidän yhteisiä siis. Kaveri yritti että minä hoitaisin lapsia exän sijasta että hän pääsee juoksuilleen vaikka tämä exä vapaalla töistään. Sanoin lopulta että jos te kerta olette niiin hyviä kavereita niin kai tämä exä omia lapsiaan vahtii. Suuttu :D
Väitä nyt vielä sinisin silmin ettei kettu käy kolossa...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ystävyys kadonnut minnekään uusien kumppanien myötä. Minulla uuden miehen kanssa myös lapsi jotä exä kohtelee samoin kuin omaansa, aivan kuten miehenikin kohtelee hänen lastaan. Myös exän perhe pitää miestäni ja nuorempaa lasta osana perhettä. Pidän tilannetta normaalina. Miksi ei olisi? Onko normaalia riitaantua exän kanssa vai mikä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ole outoa, meillä on niin paljon erilaisia elämänpolkuja. Joka sanoo tuota oudoksi tilanteeksi, sanoo siksi, koska juuri hänellä ei ole sellaista. Ole iloinen. Tuohan on kuin lahja!
Minun mielestäni vielä isompi lahja olisi elää yhdessä noin kivan kaverin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on normaalia. En ole ikinä ymmärtänyt miksi sen ihmisen jonka kanssa on kuitekin tiiviisti jakanut osan elämästään pitäisi olla joku vihollinen tai etäinen. Se ei ole normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ole outoa, meillä on niin paljon erilaisia elämänpolkuja. Joka sanoo tuota oudoksi tilanteeksi, sanoo siksi, koska juuri hänellä ei ole sellaista. Ole iloinen. Tuohan on kuin lahja!
Minun mielestäni vielä isompi lahja olisi elää yhdessä noin kivan kaverin kanssa.
Sinulle olisi iso lahja jos seurustelisit veljesi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sitten erotaan jos eron jälkeen ollaan väleissä ja hyvin menee???
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten erotaan jos eron jälkeen ollaan väleissä ja hyvin menee???
Vau onko teitä paljonkin jotka seurutelevat sellaisen kanssa jota kohtaan tuntevat samaa kuin kaveria tai sisarusta? Millaista sellaisessa suhteessa on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ole outoa, meillä on niin paljon erilaisia elämänpolkuja. Joka sanoo tuota oudoksi tilanteeksi, sanoo siksi, koska juuri hänellä ei ole sellaista. Ole iloinen. Tuohan on kuin lahja!
Minun mielestäni vielä isompi lahja olisi elää yhdessä noin kivan kaverin kanssa.
Tuntuu että tälläistä kommentoivalla ei ole elämässään ollut mitään tilanteita joihin liittyy kumppaneita tai kavereita. Jos on niin pidän aika surullisena että jollekin "kiva kaveri" riittää syyksi olla yhdessä.
Tuo on ihan normaalia alkuvaiheessa (tai pidempään, jos kelkassa on pelkkiä säätöjä, tapailuja ja hauskanpitoa), silloin jos ero on oikeasti ollut sopuisa ja myös jos jompi kumpi haluaa pitää varulta porttia auki "jos ei löydy parempaa".
Äärimmäisen harvinaista sen sijaan enää sen jälkeen, kun jompikumpi löytää uuden vakavan suhteen, ihmisen josta tulee tasaveroinen kumppani tai jonka kanssa perustaa uuden perheen.
Älä siis turhaan tuudittautu siihen uskoon että te olette lopun ikää parhaat kaverit. Ennemmin tai myöhemmin toinen löytää sen uuden maailman parhaan sielunkumppanin ja exästä tulee lähinnä pakollinen tuttava. Toki kannattaa säilyttää positiiviset välit lasten takia, mutta turha itkeä ja porata jos "menettää parhaan kaverin" kun uusi kumppani vie sen paikan ja jäljelle jää enää rippeet historiasta ja hyvän päivän morjestus.