Lue keskustelun säännöt.
Mukavuudenhalu ja velttous työttömyyden syinä!
09.12.2018 |
Nyt selvisi, miksi olen työtön. Olen perusluonteeltani mukavuudenhaluinen ja erittäin veltto.
Minulle tuli nuorena työtarjouksia, useitakin mahdollisuuksia ottaa vastaan jokin duuni. Myöhemmin sijaisuuksia omalta alalta. Torjuin ne aina. Otin vastaan vain sen homman, mikä sattui sopimaan. Tai minne ei tarvinnut pyörällä sotkea. (Olin autoton ja ajokortiton). Opiskeluaikaan 90-luvulla valitsin poikaystävän kanssa hengaamisen ja pitkät lomat yliopistosta vanhempien luona kuin että olisin etsinyt kesätöitä. Makoilin rannoilla aurinkoa ottamassa aina kun voin.
Myöhemmin perhettä perustaessa olisin työllistynyt, mutta valitsin kotiäitiyden. Se venyi pariksikymmeneksi vuodeksi.
Nyt tämä sama mukavuudenhaluinen, veltto asenne työntekoon on johtanut viisikymppisenä siihen, että enää en saa mitään työtarjouksia (koska ikä). Olen pitkäaikaistyötön. Pysähdyin miettimään elämäni mahdollisuuksia. En ole ikinä ollut hanakka työhön (paitsi kotityöhön). (Huusholli on kunnossa aina, jne. )
Kuinka monella muulla tämä veltto asenne on työttömyyden taustalla?
Mukavuudenhalu tarkoittaa, että mieluummin jään nukkumaan työmarkkinatuella kuin että menen seitsemäksi tuntemattomaan päiväkotiin lähihoitajan sijaiseksi. Olen ammatiltani aineenopettaja. En ole työllistynut (enkä tule työllistymään) omalle alalleni.
Kommentit (6)
No aika harvalla varmaan. Miksi miettiä menetettyjä työtilaisuuksia, nyt vaan tsemppiä uusiin asioihin ja tilaisuuksiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavuudenhalu kyllä, kaikki siihen tähtäävät. Tuskin toistepäin on että haluaisi epämukavuuden tunnetta.
Minä jouduin työtyömäksi kun firma ajettiin aslas. Opiskelin pari vuotta. Sitten etsiydyin töihin.
Kyllä sielä on hyvin useissa tapauksissa mielenterveydellisiä häiriöitä
Vierailija kirjoitti:
Nyt selvisi, miksi olen työtön. Olen perusluonteeltani mukavuudenhaluinen ja erittäin veltto.
Minulle tuli nuorena työtarjouksia, useitakin mahdollisuuksia ottaa vastaan jokin duuni. Myöhemmin sijaisuuksia omalta alalta. Torjuin ne aina. Otin vastaan vain sen homman, mikä sattui sopimaan. Tai minne ei tarvinnut pyörällä sotkea. (Olin autoton ja ajokortiton). Opiskeluaikaan 90-luvulla valitsin poikaystävän kanssa hengaamisen ja pitkät lomat yliopistosta vanhempien luona kuin että olisin etsinyt kesätöitä. Makoilin rannoilla aurinkoa ottamassa aina kun voin.
Myöhemmin perhettä perustaessa olisin työllistynyt, mutta valitsin kotiäitiyden. Se venyi pariksikymmeneksi vuodeksi.
Nyt tämä sama mukavuudenhaluinen, veltto asenne työntekoon on johtanut viisikymppisenä siihen, että enää en saa mitään työtarjouksia (koska ikä). Olen pitkäaikaistyötön. Pysähdyin miettimään elämäni mahdollisuuksia. En ole ikinä ollut hanakka työhön (paitsi kotityöhön). (Huusholli on kunnossa aina, jne. )
Kuinka monella muulla tämä veltto asenne on työttömyyden taustalla?
Mukavuudenhalu tarkoittaa, että mieluummin jään nukkumaan työmarkkinatuella kuin että menen seitsemäksi tuntemattomaan päiväkotiin lähihoitajan sijaiseksi. Olen ammatiltani aineenopettaja. En ole työllistynut (enkä tule työllistymään) omalle alalleni.
Kyllä minä paljkatyön väkttelyn ymmärrän, jos siiven on varaa. Mutta jos olet löysä ja haluat nukkua työmarkkinatuella, kannattaisiko käydä lääkärissä jotain veriarvoja mittauttamassa.
Yleensä työttömyydessä viihtyvät ihmiset ovat aktiivisia ja toimeliaita.
Joo varmaan. Ei nyt taaskaan iskenyt propaganda, sori.