Työpaikalla joku ”joulupuukeräys” johon suurinpiirtein pakotetaan osallistumaan.

En osallistu, koska noissa on aina jotain hämminkiä. Tietääkö kukaan mitä kautta joulupuupaketit toimitetaan perille? Meidän kylillä niitä sai sellaiset jotka eivät olisi tarvinneet, ja muistan kun itselläni ei köyhänä ollut varaa lapselle joululahjoihin, niin oltiin ilman, vaikka samalla rikkaammille annettiin avustuksina rahaa, tuokaa ja lahjoja.

Inhottavaa. Miten edes voi tietää kuka on osallistunut ja kuka ei. Ajatus on pysyä nimettömänä lahjoittajana. Tiedättekö edes keiden hyväksi keräys on?

Meillä taas koulusta tulee kokoajan rahankerjuuviestejä. Pastillirahoja jne vanhempainyhdistykselle, rahan lahjoitusta hyväntekeväisyyteen, lastensairaalalle, punaiselle ristille jne.

On skipattu kaikki.

Joulukuusiako siellä kerätään?

Periaatteessa hyvää tarkoittavia hankkeita, mutta ei se pakotusperiaatteella toimi.

Jos yrittää viimeisillä rahoilla pitää omat lapset ruuansyrjässä kiinni, niin ei tule ensimmäisenä mieleen lahjoittaa rahaa muille.

Luulis, että aika monella on lähipiirissäkin vähävaraisia lahjottavia ja muistettavia. Onko tästäkin ilossa jokin trendi että kuulkaa kaikki, minä osallistuin ja olen hyvä ihminen.

Annan noihin keräyksiin aina käyttämättömi pehmoleluja, joita olen itse saaut jouluisin, syntymäpäivinä tai ystävänpäivinä. En lähde ostelemaan mitään sen kummempia juttuja. Jos ei minun lahjoitus kelpaa, niin ovat tottuneet parempaan kuin mitä minun suvun lapset, jotka saavat käytettyjä kirjoja minun hyllystä.

Vierailija kirjoitti:

En osallistu, koska noissa on aina jotain hämminkiä. Tietääkö kukaan mitä kautta joulupuupaketit toimitetaan perille? Meidän kylillä niitä sai sellaiset jotka eivät olisi tarvinneet, ja muistan kun itselläni ei köyhänä ollut varaa lapselle joululahjoihin, niin oltiin ilman, vaikka samalla rikkaammille annettiin avustuksina rahaa, tuokaa ja lahjoja.

Mitä kautta olit pyytänyt apua, diakoniasta, hopelta vai sossusta? Vai mitä kautta lahjojen jakajat tiesivät tilanteestanne?

Typerää teidän työpaikalla tuommoinen listailu, ja joulupuu-keräyksen idean vastaista.

Mutta saajat on tuossa valittu aika asiallisesti: niitä joiden tulot niin pienet, että tarvitsevat myös toimeentulotukea ja/tai diakonian apua.

Ahdistaa, kun niissä lappusissa on teini-ikäisiä, joille pitäisi olla kalliimpia lahjoja, eikä olisi oikein varaa laittaa. Niitä pienten lasten halvempia lahjoja kuulemma tulee jo muutenkin tarpeeksi.

Mä auttaisin mielelläni semmoista joka on juuri jäänyt leskeksi/yrittäjä jolla on vaikeeta. Toimeentulotukea saavat eivät ole todellisia köyhiä.

Joskus haettiin tt tukea vaikeaan tilanteeseen joulun alla. Ei todella ollut rahaa edes ruokaan, saatika laskuihin. Sossusta tuli kielteinen päätös: mies oli kesällä ollut töissä ja saanut hyvää palkkaa. Palkkaa oli käytetty isokorkoisen lainan lyhentämiseen, kun ei vielä tiedetty tulevasta lomautuksesta.

Vaikkei rahaa ollut enää käytössä, niin se vieritettiin tulona huomioon toimeentulotukilaskelmassa eikä saatu tukea. Soitin jopa heidän johtajalle ja hän sanoi, että sossua huijataan niin paljon, että suhtautuvat varauksella satunnaisiin asiakkaisiin. Kehoitti kääntymään diakonian tai pelastusarmeijan puoleen, jos ei ole ruokaa.

Kun kysyin saisko ees lapsille yhdet paketit jouluksi, niin ne oli kuulemma menny jo kaikki, kun joululahjakortit ja lahjat haetaan jo joskus alkusyksystä ja menee heidän pitkäaikaisille perustoimeentulotuki-asiakkaille.

Valitettiin tietysti päätöksestä. Monien mutkien kautta ja noin vuoden kuluttua saatiin yli tuhat euroa takautuvasti, koska tuki oli laskettu väärin. Mutta mieheltä oli tässä vaiheessa menny jo luottotiedot ja toisaalta tilannekin helpottunut, kun löysi uuden työpaikan ja itsekin olin palannut töihin.

Sen jälkeen olen ollut sitä mieltä, että sossun asiakkuus ei ole tarpeeksi hyvä mittari köyhyydelle. En ikinä lahjoita joulupuukeräykseen tämän vuoksi. Ällöttää koko ajatus: lahjoittajien sädekehän kiillotus ja marttyyrius, kun saa antaa kasvottoman lahjan muka köyhälle perheelle ja lahjan saajan laskelmoiva tapa pyytää jo alkusyksystä lahjoja, kun vois itekin säästää niihin.

Ennemmin ilahdutan jouluna jotakuta yksinäistä tai vähävaraista läheistä. Tai vaikka lasteni kavereita/heidän sisaruksiaan.

Silloin, kun meillä oli vaikea joulu, niin lapsen kaverin äiti lahjoitti meille pienet paketit jokaiselle lapselle ja vanhemmille. Paketista löytyi kiilusilmäpehmot ja vanhemmille suklaata. Hän ei tiennyt meidän tilanteesta mitään ja kuinka tärkeitä nää lahjat oli niin meille kuin lapsille. Todellinen köyhyys ei näy välttämättä päälle. Se tuli karvaasti opittua. Ja tän äidin teko saa edelleen kyyneleet silmiin, koska hän oikeasti tarkoitti hyvää ja se toteutui.

Joulupullokeräys

Vierailija kirjoitti:

En osallistu kun ne toiveet ihan mahdottomia. Joka päivä järjestäjät tästä jaksaa muistuttaa kuka on osallistunut ja kuka ei.

Ärsyttää!

Noloa toimintaa. Kenenkään ei ole pakko osallistua ja jos osallistuu, ei ole velvollinen kertomaan sitä muille. 

Vierailija kirjoitti:

Mä auttaisin mielelläni semmoista joka on juuri jäänyt leskeksi/yrittäjä jolla on vaikeeta. Toimeentulotukea saavat eivät ole todellisia köyhiä.

Joskus haettiin tt tukea vaikeaan tilanteeseen joulun alla. Ei todella ollut rahaa edes ruokaan, saatika laskuihin. Sossusta tuli kielteinen päätös: mies oli kesällä ollut töissä ja saanut hyvää palkkaa. Palkkaa oli käytetty isokorkoisen lainan lyhentämiseen, kun ei vielä tiedetty tulevasta lomautuksesta.

Vaikkei rahaa ollut enää käytössä, niin se vieritettiin tulona huomioon toimeentulotukilaskelmassa eikä saatu tukea. Soitin jopa heidän johtajalle ja hän sanoi, että sossua huijataan niin paljon, että suhtautuvat varauksella satunnaisiin asiakkaisiin. Kehoitti kääntymään diakonian tai pelastusarmeijan puoleen, jos ei ole ruokaa.

Kun kysyin saisko ees lapsille yhdet paketit jouluksi, niin ne oli kuulemma menny jo kaikki, kun joululahjakortit ja lahjat haetaan jo joskus alkusyksystä ja menee heidän pitkäaikaisille perustoimeentulotuki-asiakkaille.

Valitettiin tietysti päätöksestä. Monien mutkien kautta ja noin vuoden kuluttua saatiin yli tuhat euroa takautuvasti, koska tuki oli laskettu väärin. Mutta mieheltä oli tässä vaiheessa menny jo luottotiedot ja toisaalta tilannekin helpottunut, kun löysi uuden työpaikan ja itsekin olin palannut töihin.

Sen jälkeen olen ollut sitä mieltä, että sossun asiakkuus ei ole tarpeeksi hyvä mittari köyhyydelle. En ikinä lahjoita joulupuukeräykseen tämän vuoksi. Ällöttää koko ajatus: lahjoittajien sädekehän kiillotus ja marttyyrius, kun saa antaa kasvottoman lahjan muka köyhälle perheelle ja lahjan saajan laskelmoiva tapa pyytää jo alkusyksystä lahjoja, kun vois itekin säästää niihin.

Ennemmin ilahdutan jouluna jotakuta yksinäistä tai vähävaraista läheistä. Tai vaikka lasteni kavereita/heidän sisaruksiaan.

Silloin, kun meillä oli vaikea joulu, niin lapsen kaverin äiti lahjoitti meille pienet paketit jokaiselle lapselle ja vanhemmille. Paketista löytyi kiilusilmäpehmot ja vanhemmille suklaata. Hän ei tiennyt meidän tilanteesta mitään ja kuinka tärkeitä nää lahjat oli niin meille kuin lapsille. Todellinen köyhyys ei näy välttämättä päälle. Se tuli karvaasti opittua. Ja tän äidin teko saa edelleen kyyneleet silmiin, koska hän oikeasti tarkoitti hyvää ja se toteutui.

Eikö olisikin ollut hyvä, jos olisit saanut sinä jouluna paketit Hopen kautta? Siihen nyt kerätään.

Miten niitä hopen paketteja sitten saadaan? Kuinka niitä haetaan? Niin ja milloin? Jos jossain lapsiperheessä on vaikka joulukuun alussa käynyt onnettomuus/sairastuminen. Lääkkeet ja sairaalalaskut vie suurimman osan tuloista eikä joulun tekeminen ole päällimmäisenä mielessä, niin tavoittaako hope tämmöiset?

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa, kun niissä lappusissa on teini-ikäisiä, joille pitäisi olla kalliimpia lahjoja, eikä olisi oikein varaa laittaa. Niitä pienten lasten halvempia lahjoja kuulemma tulee jo muutenkin tarpeeksi.

Teini-ikäiselle elokuvaliput tai 20 e lahjakortti.

Huonolla omallatunnolla ja pakottamallahan se paras ja aidoin joulumieli luodaan. Jos ehdin, niin lahjoitan taas tänäkin vuonna joulukukan jollekin vanhukselle. Siihen vähät rahani riittävät.

Aika paljon on noita puolipakko-lahjoja. Etenkin yhteislahjat valmentajille, opettajille jne. lapsiperheessä.

Sinänsä ajatus on kiva. Mutta vähävaraisella perheellä saattaa mennä iso siivu tuloista jo harrastuksiin.

Joulun alla lapsilla on nyyttäreitä ja pikkujouluja, jonne pyydetään ottamaan kioskirahaa tai omia herkkuja. Jos lapsia on useampi, niin se voi helposti nousta älyttömäksi summaksi toteuttaa, kun joka viikko pitäis olla vitonen sinne ja kymppi tänne pieneen kivaan tai yhteislahjoihin.

Ihmiset, joilla on yksi lapsi ja hyvät tulot. Vaikkapa kaksi työssäkäyvää aikuista eikä suurempia menoja joulunalla. Ne ei tajua ettei se kymppi nyt vaan kaikille oo mahdollinen. Eikä julkinen tiedottaminen siitä, että tuo ei nyt osallistu, tee asiaa yhtään helpommaksi.

Minusta hyväntekeväisyys pitäisi olla jokaisen oma asia.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon on noita puolipakko-lahjoja. Etenkin yhteislahjat valmentajille, opettajille jne. lapsiperheessä.

Sinänsä ajatus on kiva. Mutta vähävaraisella perheellä saattaa mennä iso siivu tuloista jo harrastuksiin.

Joulun alla lapsilla on nyyttäreitä ja pikkujouluja, jonne pyydetään ottamaan kioskirahaa tai omia herkkuja. Jos lapsia on useampi, niin se voi helposti nousta älyttömäksi summaksi toteuttaa, kun joka viikko pitäis olla vitonen sinne ja kymppi tänne pieneen kivaan tai yhteislahjoihin.

Ihmiset, joilla on yksi lapsi ja hyvät tulot. Vaikkapa kaksi työssäkäyvää aikuista eikä suurempia menoja joulunalla. Ne ei tajua ettei se kymppi nyt vaan kaikille oo mahdollinen. Eikä julkinen tiedottaminen siitä, että tuo ei nyt osallistu, tee asiaa yhtään helpommaksi.

Minusta hyväntekeväisyys pitäisi olla jokaisen oma asia.

Olen samaa mieltä.

Tosin ’valmentajien ja opettajien ’ lahjat nyt ei kyllä ole hyväntekeväisyyttä.

Ainakin piempien lasten kohdalla kannattaa muistaa, että se valmentaja on usein vapaaehtoistyössä, eli jaksaa koko vuoden, monta kertaa viikossa nähdä vaivaa ilman korvausta sinun lapsesi harrastamisen mahdollistamiseksi - muutama euro kukkaan tai glögipulloon ei ole kovin suuri vastapanostus. Toki ymmärrän myös, että se voi olla jälleen yksi 5€ siitä laihasta kukkarosta, eikä se siksi voi olla pakollinen.

Opettaja taas saa palkkaa siitä työstä mitä hän tekee lasten hyväksi. Hänelle riittää mainiosti vaikkapa lapsen itse piirtämä joulukortti ja halaus.

Annan muutaman joululahjan köyhyydessä elävälle päihdeongelmaiselle veljelleni, olen muutoinkin silloin tällöin avustanut häntä. Tämä on minun panokseni vähäosaisille.