Lue keskustelun säännöt.
Psykoterapeuttini lannistava kommentti
08.12.2018 |
"Tottahan se on, että sun vanhempas pääsis lopulta yli sun kuolemasta. "
Näin sanoi psykoterapeuttini muutama viikko sitten, kun itkin sitä, ettei kukaan välitä ja että ihan sama jos vain kuolisi pois.
Olen 25-vuotias lähestulkoon gradua vaille valmis maisteri, joka käy samalla töissä osa-aikaisesti (ei tosin oman alan). Kavereita löytyy, vaikkakin ovat vähentyneet viime vuosina. Kaikki on toisin sanoen ulkoisesti hyvin, mutta lapsuuden käsittelemättömät kiusaamiskokemukset ja käsillä oleva elämän käännekohta - epävarmaan työelämään siirtyminen - laukaisivat minulla masennuksen. Diagnoosista on kulunut nyt vuosi, ja terapiassa olen käynyt kolme kuukautta lähestulkoon kaksi kertaa viikossa.
Luulin löytäneeni itselleni sopivan terapeutin, koska hänen koulutustaustansa ennen psykoterapeutiksi hakeutumistaan on samankaltainen kuin omani, joten oletin hänen ymmärtävän tilannettani. Nyt olen kuitenkin huomannut, että en voi millään sivuuttaa tuota hänen kommenttiaan. Minulla on maailman rakastavimmat vanhemmat, jotka ovat minusta huolissaan. He ovat sairastuttuani käyneet luonani usein siivoamassa ja laittamassa ruokaa, vaikka asuvatkin kaukana. Samoin he soittavat minulle joka päivä: varmistelevat vointiani, ovat aina valmiita lohduttamaan ja kertomaan kuinka tärkeä olen. He ovat myös sitä mieltä, että tuollaisella terapeutilla, joka tuollaista heistä sanoo, minun ei kannattaisi käydä. Mutta kun ei millään voimat riitä uuden terapeutin etsimiseen...
Luulin, että kun pääsen terapiaan, niin alkaa helpottaa. Nyt vaikuttaa siltä, että "terapiaan sitoutuminen" ei tarkoitakaan sitoutumista siihen, että käsittelisin asioita ja alkaisin parantua, vaan että terapeutti saa rahansa pois. "Kai sä ymmärrät, että jos esim sairaudenkaan takia joudut olemaan pois, niin en saa siltä tunnilta palkkaa. " Niin, en kyllä oikeasti koe, että MINUN pitäisi hänen rahatilanteestaan hirveästi huolta kantaa. Sen takia olen sinnitellyt tässä opintojen ohessa töissä, että minulla olisi varaa maksaa se omavastuuosuus siitä hänen palkastaan.
Lisäksi olen huomannut, että kun itken, hän ei oikein kommentoi tai lohduta mitenkään. Sitten kun puhun niin sanotusti helpoista asioista, kuten siitä, mikä värisen mekon laitan juhlatilaisuuteen, hän oikein mielellään juttelee.
Toisaalta en tiedä, minkälaista terapiassa kuuluisi oikeasti olla. Kevyt jutustelu ei kyllä ainakaan sairauttani paranna, eikä se, että hän vakuuttaa läheisteni selviävän, jos teen itsemurhan.
En oikein edes tiedä, miksi kirjoitan tänne. Ehkä toivoisin kommenttia siihen, että pitäisikö minun yrittää jaksaa etsiä uusi terapeutti vai yrittää puhua tälle nykyiselle näistä ajatuksistani.
Kommentit (72)
Kieltämättä itseäkin aikanaan vähän ällötti kun piti ottaa lasku vastaan kuukauden istunnoista. Fakta kuitenkin on se, ettei ne terapeutit tee sitä hommaa pelkästä auttamisenhalusta, vaan rahasta. Homman voi kuitenkin hoitaa hienovaraisesti eikä maksusta tarvitse tehdä isoa numeroa. Jos terapeutti naputtaa maksamisesta sopimattomasti, on kyse joko hänen ammattitaidottomuudestaan, tai sinun epäluotettavuudesta. Ensimmäinen on peruste terapian purkamiselle, samoin kyllä jälkimmäinenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kai sä ymmärrät, että jos esim sairaudenkaan takia joudut olemaan pois, niin en saa siltä tunnilta palkkaa."
Siis mitä? Minäkin veloitan asiakkaitani käynneistä, mutta ei tulisi mieleenkään sanoa noin. Jos joku sairastuu ja ilmoittaa samana päivänä, jää kyllä itseltäni palkka saamatta, mutta eihän sille mitään voi. Tuo on kuitenkin aika harvinaista, eikä talouteni siihen kaadu. Sanon sitten vain asiakkaalle, että toivottavasti tervehtyy pian, ja että ei tarvitse huolehtia asiasta. Enkä ole edes terapeutti. Hyi mitä ihmisiä tuolla alalla on.
En parturi-kampaajana lähtisi kuitenkaan neuvomaan miten terapeuttien tulee suhtautua asiakkaidensa maksuihin. Parturikäynnit kun tuskin ovat Kelan piirissä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuolematoteamus on vain totuus: jokainen, jossa elämä virtaa, pääsee kyllä toisen ihmisen kuolemasta yli. On jopa hiukkasen narsistista ajatella, että olisi niin käsittämättömän tärkeä, että muidenkin elämien pitäisi loppua, ja ehkä jopa maapallon tuhoutua kun itsestä aika jättää. Ihminen selviää, niin me olemme rakentuneet, niin pitää ollakin. Jokainen meistä kuolee.
Sen sijaan tuo rahakommentti on käsittämätöntä scheissea. Ymmärrän täysin, että turhia poissaoloja ei voi olla, mutta tuollainen teatteri muka-sitouttamisella pää kainalossakin on ihan vain ja ainoastaan rahastusta. Tämän lisäksi kuulostaa aika pahalta, jos kukkamekkokeskustelut inspiroivat psykoterapeuttia enemmän kuin ihmisyyden ydin.
Minä sanoin kiitos ja hei.
Ihan samoin itse ajattelin. Minusta tuohon kommenttiin tarkertuminen kertoo paljon tilanteesta ja ongelmasta, ehkä jopa ongelman ytimestä kun pohjalla on tuo kuvaus myös vanhempien suhtautumisesta.
Terv. psyk sh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei minulle kuulu mutta jättäisin tuollaiset terapiat kokonaan. Läheiselle ystävälle voi avautua ja purkautua ja saada tukea. Ei pidä kuitenkaan liikaa kuormittaa ystävää.
Masennus ei terapialla lähde. Masennuksen yleisin syy ja alkuperä on viha, joka on syntynyt jostakin vääryydestä mitä sinua kohtaan on tehty. Sinun tapauksessa vihan alkuperä voi olla kiusaamisessa. Vihaat kiusaajiasi ja sinulle on opetettu että et saa antaa takaisin. Vasta sitten kun tasaat tilit niiden kanssa, jotka sinua vastaan rikkoivat eli kiusasivat sinua pääset eroon masennuksesta. Viha, joka ei löydä tietä ulos johtaa masennukseen. Tästä syystä jo muinaisissa teksteissä puhutaan siitä, että annetaan takaisin "potut pottuina".
No ei asiat ihan noinkaan ole. Täyttä puppua tuo ylläoleva..
Aivan, vaikea ymmärtää ketkä tuota ovat yläpeukuttaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuolematoteamus on vain totuus: jokainen, jossa elämä virtaa, pääsee kyllä toisen ihmisen kuolemasta yli. On jopa hiukkasen narsistista ajatella, että olisi niin käsittämättömän tärkeä, että muidenkin elämien pitäisi loppua, ja ehkä jopa maapallon tuhoutua kun itsestä aika jättää. Ihminen selviää, niin me olemme rakentuneet, niin pitää ollakin. Jokainen meistä kuolee.
Sen sijaan tuo rahakommentti on käsittämätöntä scheissea. Ymmärrän täysin, että turhia poissaoloja ei voi olla, mutta tuollainen teatteri muka-sitouttamisella pää kainalossakin on ihan vain ja ainoastaan rahastusta. Tämän lisäksi kuulostaa aika pahalta, jos kukkamekkokeskustelut inspiroivat psykoterapeuttia enemmän kuin ihmisyyden ydin.
Minä sanoin kiitos ja hei.
Tämä.
Ymmärrän terapeutteja tässä asiassa. Itse vastaanottotyössä masennus- ahdistus ja persoonallisuushäiriöpotilaiden kanssa, ja täytyy todeta, että onneksi minulla on kuukausipalkka. Poissaoloja todella usein, milloin uupumusta, ahdistuneisuutta, milloin vuorikausirytmi sekaisin, eikä jakseta nousta aamulla, milloin yksinkertaisesti unohtavat tulla. Liittyy toki nimenomaisiin sairauksiin, mutta mikäli palkkani olisi riippuvainen toteutuneista käynneistä, pitäisin yhtä tiukkaa linjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa selvittää nuo maksujutut heti alussa, siinä vaiheessa kun valitsee itselleen terapeuttia. Itse hylkäsin ekan kandidaatin, koska hän todellakin tuntui olevan enemmän kiinnostunut rahasta, kuin minusta henkilönä. Ymmärrän että terapian ja samalla tietysti maksujen säännöllisyyttä tulee korostaa, koska usein taustalla on osamaksajana Kela ja muutenkin terapiaan kuuluu kurinalaisuus. Mutta tämä terapeutti kyllä meni liian pitkälle, koska ensi-istunnossa tätä raha-asiaa käsiteltiin ainakin kolmeen kertaan. Se jo itsessään sai minut ajattelemaan, että näytän epäluotettavalta tai jotain :) Eli ei niin sopiva aloitus. Onneksi toinen terapeutti oli toista maata ja hänet valitsin. Osuin oikeaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei minulle kuulu mutta jättäisin tuollaiset terapiat kokonaan. Läheiselle ystävälle voi avautua ja purkautua ja saada tukea. Ei pidä kuitenkaan liikaa kuormittaa ystävää.
Masennus ei terapialla lähde. Masennuksen yleisin syy ja alkuperä on viha, joka on syntynyt jostakin vääryydestä mitä sinua kohtaan on tehty. Sinun tapauksessa vihan alkuperä voi olla kiusaamisessa. Vihaat kiusaajiasi ja sinulle on opetettu että et saa antaa takaisin. Vasta sitten kun tasaat tilit niiden kanssa, jotka sinua vastaan rikkoivat eli kiusasivat sinua pääset eroon masennuksesta. Viha, joka ei löydä tietä ulos johtaa masennukseen. Tästä syystä jo muinaisissa teksteissä puhutaan siitä, että annetaan takaisin "potut pottuina".
No ei asiat ihan noinkaan ole. Täyttä puppua tuo ylläoleva..
Aivan, vaikea ymmärtää ketkä tuota ovat yläpeukuttaneet.
Kyökkipsykologian tohtorit. Tämä on Vauva-palsta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tämä terapeutti ole vähän vanhempi nainen Riihimäeltä? Okt:n yläkerrassa?
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen vaihtamaan ratkaisukeskeistä terapiaa käyttävään terapeuttiin. Parempi etsiä ratkaisu kuin jauhaa syitä. Minua auttoi aikoinaan paljon Ben Furmanin "Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus".
Jos sinulla kerran on rakastavat vanhemmat, on se jo puoli voittoa.
Voi kun ihmiset tajuaisivat tämän. Mutta monille se on niin itsestäänselvää, etteivät he koskaan sitä pysähdy ajattelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuolematoteamus on vain totuus: jokainen, jossa elämä virtaa, pääsee kyllä toisen ihmisen kuolemasta yli. On jopa hiukkasen narsistista ajatella, että olisi niin käsittämättömän tärkeä, että muidenkin elämien pitäisi loppua, ja ehkä jopa maapallon tuhoutua kun itsestä aika jättää. Ihminen selviää, niin me olemme rakentuneet, niin pitää ollakin. Jokainen meistä kuolee.
Sen sijaan tuo rahakommentti on käsittämätöntä scheissea. Ymmärrän täysin, että turhia poissaoloja ei voi olla, mutta tuollainen teatteri muka-sitouttamisella pää kainalossakin on ihan vain ja ainoastaan rahastusta. Tämän lisäksi kuulostaa aika pahalta, jos kukkamekkokeskustelut inspiroivat psykoterapeuttia enemmän kuin ihmisyyden ydin.
Minä sanoin kiitos ja hei.
Niin, mitä tämä toisen ihmisen kuolemasta ylipääseminen käytännössä tarkoittaa? Onhan noita paljonkin esimerkkejä kuinka ihmiset kuolevat suruun. Lähes koko elämänsä yhdessä olleista toinen kuolee, eikä mene montaa kuukautta kun toinenkin puolisoista kuihtuu pois.
On ihmisiä, jotka tälläkin palstalla eivät ole edes päässeet yli kuinka heitä on kohdeltu lapsina, miksei sitten joku voisi myös olla kykenemätön hyväksymään oman lapsensa kuolemaa.
Me emme tiedä kuinka ap:n äiti tai isä reagoisi, jos ap:lle tapahtuisi jotain. Koska kaikki reagoivat asioihin eri tavoin ja eri intensiteetillä. Ja monesti todella yllättävästi.
Ap:lle sanoisin, että kannattaa miettiä kumpi ajatus on lohduttavampi. Se ettei vanhempasi pääsisi asian yli ja kuolisivat pian jälkeesi? Vai se, että heidän elämänsä jonkun ajan päästä tasoittuisi niin, että he pääsisivät asian yli ja voisivat jatkaa elämäänsä?
En tiedä kuka sinulle on tärkeä ja miten sinä sen heille esität. Mutta ehkä sinun kannattaisi tehdä se heille selväksi teoin ja sanoin, koska ymmärrät itse kuinka tärkeää tuollaisen asian tunteminen on.
Jos sinulle on tärkeää olla tärkeä jollekin, niin tee heille sellaisia asioita, että sinusta tulee tärkeä heille. Toiset tekevät itsestään jopa korvaamattomia.
Ja jos tuo terapia ei sinusta ole rahasi arvoista, niin lopeta siitä maksaminen ja käytä rahasi paremmin ja laadukkaampaan asiaan. Kaiken maailman kausikortit ja muutkin tilaukset voi lopettaa kun ei enää homma miellytä, terapiankin.
Vierailija kirjoitti:
Vaihda terapeuttia. Alalla on monenkirjavaa häslääjää. Onko hän psykologi vai psykiatrian eikoislääkäri?
No tavallaan yks terapian työkalu on turhauttaa ja provosoida. Mut jos tuntuu väärältä niin vaihda. Terapiatyö täytyy itse tehdä ja se on tuskallista. Eli terapia tekee myös kipeää. Mut toki terapeutin kuuluu olla tukena. Tää aplle. Ja sulle, että psykiatri on lääkäri, ei terapeutti. Psykologi voi olla myös terapeutti. Mut usein moni "kirjanoppinut"ei oo paras terapeutti, kun terapeutin työtä on ihmisen ja hänen asioidensa kohtaaminen. Eli pitää olla ihmisenä tietynlainen, omat terapiansa mm käynyt, ei pelkästään paljon tietoa opiskellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lehdistö ttaa usein täältä uutisten aheita, miksi ette ottaisi näitä hunoja terapeutti kokemuksia käsiteltäväksi.
Aina heidät esitellää pyhimyksinä vaikka se ei ole pelkkä totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda terapeuttia. Alalla on monenkirjavaa häslääjää. Onko hän psykologi vai psykiatrian eikoislääkäri?
No tavallaan yks terapian työkalu on turhauttaa ja provosoida. Mut jos tuntuu väärältä niin vaihda. Terapiatyö täytyy itse tehdä ja se on tuskallista. Eli terapia tekee myös kipeää. Mut toki terapeutin kuuluu olla tukena. Tää aplle. Ja sulle, että psykiatri on lääkäri, ei terapeutti. Psykologi voi olla myös terapeutti. Mut usein moni "kirjanoppinut"ei oo paras terapeutti, kun terapeutin työtä on ihmisen ja hänen asioidensa kohtaaminen. Eli pitää olla ihmisenä tietynlainen, omat terapiansa mm käynyt, ei pelkästään paljon tietoa opiskellut.
Myös psykiatrian erikoislääkärillä voi olla psykoterapeuttikoulutus - monella onkin. Usein pohjakoulutuksena on psykologi, henkilökohtainen rajani menee tässä - en mene AMK-pohjakoulutetulle psykoterapeutille. En edes oikein ymmärrä, mitä kommentin ”kirjanoppineella” ajetaan takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda terapeuttia. Alalla on monenkirjavaa häslääjää. Onko hän psykologi vai psykiatrian eikoislääkäri?
No tavallaan yks terapian työkalu on turhauttaa ja provosoida. Mut jos tuntuu väärältä niin vaihda. Terapiatyö täytyy itse tehdä ja se on tuskallista. Eli terapia tekee myös kipeää. Mut toki terapeutin kuuluu olla tukena. Tää aplle. Ja sulle, että psykiatri on lääkäri, ei terapeutti. Psykologi voi olla myös terapeutti. Mut usein moni "kirjanoppinut"ei oo paras terapeutti, kun terapeutin työtä on ihmisen ja hänen asioidensa kohtaaminen. Eli pitää olla ihmisenä tietynlainen, omat terapiansa mm käynyt, ei pelkästään paljon tietoa opiskellut.
Myös psykiatrian erikoislääkärillä voi olla psykoterapeuttikoulutus - monella onkin. Usein pohjakoulutuksena on psykologi, henkilökohtainen rajani menee tässä - en mene AMK-pohjakoulutetulle psykoterapeutille. En edes oikein ymmärrä, mitä kommentin ”kirjanoppineella” ajetaan takaa.
Itsekin vedin rajan samalla tavalla. Enkä tarkoita vähätellä tällä ketään, mutta katsoin että terapeutin pohjakoulutuksen tulee olla nimenomaan erikoislääkäri tai psykologi.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa selvittää nuo maksujutut heti alussa, siinä vaiheessa kun valitsee itselleen terapeuttia. Itse hylkäsin ekan kandidaatin, koska hän todellakin tuntui olevan enemmän kiinnostunut rahasta, kuin minusta henkilönä. Ymmärrän että terapian ja samalla tietysti maksujen säännöllisyyttä tulee korostaa, koska usein taustalla on osamaksajana Kela ja muutenkin terapiaan kuuluu kurinalaisuus. Mutta tämä terapeutti kyllä meni liian pitkälle, koska ensi-istunnossa tätä raha-asiaa käsiteltiin ainakin kolmeen kertaan. Se jo itsessään sai minut ajattelemaan, että näytän epäluotettavalta tai jotain :) Eli ei niin sopiva aloitus. Onneksi toinen terapeutti oli toista maata ja hänet valitsin. Osuin oikeaan.
Minullekin osui poissaolojen korvaamista ja maksuista ennen ekaa käyntiä jo vhtiva terapeuttiehdokas. Onneksi ei ollut ensimmäiseni, niin en ajatellut, että "kaikkihan ne suhtautuvat niin", kuten paska äitini aina vaati ajattelemaan, eikä ikinä ottanut mistään selvää. Tuomitsi minun ajatukseni vain suoraan. Jos tämän vielä jotenkin olisinkin niellyt, että terapeutin mieletä minun pitää korvata sairastapaukseni ja kertoi ehdot peruuttamiselle myös varmaan ainakin kolmesti, niin sitä en niellyt, että hän kysyi minulta, että joutuu kohta sairaslomalle, että onko ok, jos hän laskuttaa sen ajan käynnit muina kuukausina, koska ei saa tehdä töitä (kelakorvattuna) omalla sairaslomallaan!
Eli minä en olisi saanut joustaa misssään, en edes kipeänä (vaan käynti olisi pitänyt änkeä jonnekin), mutta hänen eteensä pitää alkaa ihan rikkomaan kelan sääntöjä, että hän vain saa rahansa! Juu kiitos ei, ja hei.
Sitten tämä ää liö vielä vaatimalla vaati, että pidämme terapiasta erikseen "päättämiskäynnin", vaikkei se kunnolla ehtinyt edes alkaakaan (kävin ehkä 5 kertaa). Eli, ettei kuulemma minulle jää traumoja, tai jotain, minun piti (maksaa ja) käydä selittämässä tälle ääli ölle, miksi en halua terapiaa hänen kanssaan!
No tavallaan sun kertomuksesta tuli mieleen, että sulla on periaatteessa kaikki hyvin, mutta olet syvällä itsesäälin vallassa ja kuulostaa aika pateettiselta kun aikuinen ihminen tuossa tilanteessa itkee että "voi kun kuolis pois".
Terapeutti on selvästi yrittänyt olla rohkaisematta sinua jatkuvaan itsesääliin, ja siksi reagoinut itkuihisi kertomalla elämän realiteetit. Tämä kävi selväksi kun kerroit että hän taas kannustaa sinua kun kerrot jostain normaaliin elämään liittyvästä.
Ehkä sun pitää vaihtaa terapeuttia jos et saa häneltä mitä sinä haluaisit, ehkä et ole siinä vaiheessa että olisit valmis vastaanottamaan sitä mitä hän tarjoaa vaan kaipaat toisenlaista tukea. Toisaalta kannattaa miettiä mitkä ovat toiveesi hoidosta: se että terapeutti tukee sinua porautuessasi yhä syvemmälle masennukseen vai siinä että nousisit pois sieltä?
Mutta tässä on pitkälle kyse henkilökemiasta; jos et koe saavasi häneltä mitään apua, vaihda terapeuttia.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi. Kyllähän he pääsisivätkin, mutta isoin kysymys on, että miksi et kestä totuutta. Et ole yhtään sen erikoisempi kuin perus tallaaja ja vanhempiakin kiinnostaa vain rajallisesti, tämä pätee ihan kaikkiin.
Tuohan ei ole totuus. Useimmat vanhemmat eivät pääse yli lapsensa kuolemasta.
Olin kolme kertaa YTHS:ssä terapiassa. Lopuksi terapeutti sanoi, että hänen puolestaan saan pitää kiinni traumoistani. Senkus roikut niissä kiinni.
Erittäin outo kommentti. Siihen asti oli teeskennelty ymmärtävänsä ja luulin sen sujuvan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda terapeuttia. Alalla on monenkirjavaa häslääjää. Onko hän psykologi vai psykiatrian eikoislääkäri?
No tavallaan yks terapian työkalu on turhauttaa ja provosoida. Mut jos tuntuu väärältä niin vaihda. Terapiatyö täytyy itse tehdä ja se on tuskallista. Eli terapia tekee myös kipeää. Mut toki terapeutin kuuluu olla tukena. Tää aplle. Ja sulle, että psykiatri on lääkäri, ei terapeutti. Psykologi voi olla myös terapeutti. Mut usein moni "kirjanoppinut"ei oo paras terapeutti, kun terapeutin työtä on ihmisen ja hänen asioidensa kohtaaminen. Eli pitää olla ihmisenä tietynlainen, omat terapiansa mm käynyt, ei pelkästään paljon tietoa opiskellut.
Myös psykiatrian erikoislääkärillä voi olla psykoterapeuttikoulutus - monella onkin. Usein pohjakoulutuksena on psykologi, henkilökohtainen rajani menee tässä - en mene AMK-pohjakoulutetulle psykoterapeutille. En edes oikein ymmärrä, mitä kommentin ”kirjanoppineella” ajetaan takaa.
Jos et viittä vaille maisterina ymmärrä mitä "kirjanoppineella" tuossa yhteydessä tarkoitetaan, niin on kumma. Luulenkin, että sinullekaan ei tekisi pahitteeksi vilkaista vähän peiliin. Ehkä ylimielisyytesi tai ehdottomuutesi on terapian etenemisen esteenä ja siksi terapeutti nyt ns. alkaa rikkoa jäätä ja testaa, oletko sinä kykenevä jatkamaan.
Kannattaa aina muistaa, että terapian onnistumisessa tulee ponnistella itsekin ja yrittää rikkoa niitä haitallisiksi havaittuja ajatusmalleja. Minäkin, pelkän ammattikoulun käynyt, sen ymmärrän.
No ei asiat ihan noinkaan ole. Täyttä puppua tuo ylläoleva..