Lue keskustelun säännöt.
Miten pystytte työntekoon?
08.12.2018 |
Aikoinaan minun olisi pitänyt opiskella jokin ammatti, siis lukion jälkeen. No, mietin että esim ATK voisi kelvata, koska kyllä minä ihan mielelläni toisinaan hieman puuhailin tietokoneiden parissa, olin ihan kohtuullisesti niiden parissa elämäni aikana jo puuhaillut ja oppinut. Menin opiskelemaan tietotekniikkaa, ja jouduin sitten opiskelemaan tietokoneasioita 8h päivässä joka päivä. Sairasta. Ihan liikaa, jokainen päivä tuntui aivan järkyttävän pitkältä. Siinä kyllä nopeasti loppui viimeinenkin mielenkiinnon siemen tietokoneita kohtaan, jokainen päivä oli kahdeksan tunnin ajan silkkaa kidutusta, aloin inhota tietokoneita, enkä sitten tietenkään enää kestänyt niitä opintoja joten lopetin kesken. No, mietin että myös biologia on toisinaan ihan mukavaa, joten menin opiskelemaan biologiaa. Mutta sitä biologiaa sitten joutui opiskelemaan 8h joka päivä, voi luoja sentään sekin kävi nopeasti tylsäksi ja kidutukseksi ja sietämättömäksi, aloin inhota biologiaa, joten enhän minä sitäkään kestänyt, joten jouduin lopettamaan nekin opinnot kesken.
Mietin että mitä tekisin seuraavaksi ja vastaukseni oli "mitä hyvänsä paitsi tietotekniikkaa tai biologiaa joita inhoan yli kaiken!" Ryhdyin sitten duuneihin, siis hanttihommiin, sekalaisiin töihin. No, edelleen oli kamalaa että jouduin tekemään 8h päivässä yhtä ja samaa asiaa, eli siis ihan liian paljon yhtenä päivänä, järkyttävän tylsää. Mutta toisinaan oli toinenkin ongelma: työsopimus oli "toistaiseksi voimassa oleva", eli siis "ikuinen" - tai siis niin minä sen koin. Ikuinen, tai vähintäänkin loppuelämäni, tai vähintäänkin eläkkeelle asti, tai vähintäänkin ties kuinka useita vuosia tai vuosikymmeniä. Se tuntui aivan vankilalta, monen vuoden vankeustuomiolta, "nyt joudun tekemään tätä samaa tylsää juttua 8h päivässä ties kuinka monen vuoden ajan, tämä vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu". Tuntui aivan elinkautiselta vankeusrangaistukselta, todella lannistavaa ja ahdistavaa, joten enhän minä niitä töitä kestänyt, joten minun täytyi lopettaa ne työt ja etsiä töitä joissa oli määräaikainen työsopimus. Etsin aina mahdollisimman lyhyitä määräaikaisuuksia. Löysinkin joitain esim 3 kk määräaikaisuuksia, ja niistä osan minä pystyin tekemään jopa loppuun asti, vaikka useimmiten jo 2 viikon jälkeen tuntui siltä että en kestä enää yhtään lisää. Kahden viikon määräaikaisuuksia en valitettavasti liiemmin löytänyt. Kaksi viikkoa minä useimmiten kestin ihan ok, minä pitkästyin sietämättömästi useimmiten vasta kahden viikon jälkeen.
Aina kun yksi määräaikainen työ loppui niin kysyin itseltäni mitä seuraavaksi tekisin ja vastaukseni oli aina sama: "mitä hyvänsä paitsi sitä mitä juuri tein edellisessä työsuhteessa, se oli aivan sietämättömän tylsää! Ei enää siivoamista, siivosin jo! Ei enää varastotöitä, tein niitä jo! Ei enää myyntitöitä, tein niitä jo! Ei enää..."
Tuosta työpaikan vaihtelusekoilusta on jo paljon aikaa. Nyt olen paljon vanhempi. Nyt ymmärrän että vika ei ollut ATK:ssa eikä biologiassa eikä siivoamisessa eikä varastotöissä eikä missään muussakaan tuollaisessa. Vika on siinä, että pitkästyn järkyttävän helposti ja nopeasti, siinä että en vain pysty tekemään 8 tuntia päivässä yhtä ja samaa asiaa, en vain pysty tekemään kuukausikaupalla yhtä ja samaa asiaa. Pitkästyn niin pahasti että pääni räjähtää.
En ole laiska. En pidä laiskottelusta ja hengailusta ja hauskanpidosta. Olen erittäin ahkera, tunnollinen, kunnollinen, luotettava, jne. Mutta en vain kestä tylsyyttä!
...
Miten te pystytte työntekoon? Opiskeluun? Eikö teillä ole samaa ongelmaa kuin minulla? Miten voitte tehdä päivät pitkät samaa asiaa vuodesta toiseen? Eikö se ole teistä aivan raastavaa?
Kommentit (34)
Menen töihin, teen työni ja lähden pois kahdeksan tunnin jälkeen. Siinä se. Vapaapäiviä on kuitenkin pitkälle toistasataa vuodessa.
Tärkeintä on nauttia vapaa-ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole hauskaa, se on raastavaa, mutta elämänhallintaan kuuluu se, että pystyy tekemään asioita jotka eivät tunnu kivoilta. Laskujen maksaminen ei ole kivaa. Työssäkäynti ei aina ole kivaa. Lenkille lähteminen vaatii usein voimia. Lemmikistä huolehtiminen vaatii vaivaa. Laihduttaminen ja terveesti eläminen on vaikeaa ja vaatii voimia
Kaikka parhaat asiat elämässä vaativat työntekoa, voimaa, jaksamista, tylsyyttä, väsymystä. Niin se vaan menee. Sen päälle saa jotain niin paljon parempaa.
Jokainen parisuhde vaatii työtä. Jokaine hyvä asia elämässä työt, verta, hikeä, vaivaa. Elämän merkityksellisyys ja se että pystyy kampimaan läpi vaikeiden suoritusten tekee elämästä miljoona kertaa mielekkäämpää kuin se, että jää kotiin nukkumaan.
Jos ryhtyisin opiskelemaan - vaikkapa kemiaa - niin se tuntuisi minusta siltä kuin tuomitsisin itseni viettämään aikaa kemian parissa useita tuhansia tunteja, siis useita tunteja joka päivä useiden vuosien ajan. Tuntuisi siltä kuin tuomitsisin itseni puuhailemaan kemian parissa loppuikäni. En todellakaan pystyisi siihen, en todellakaan kestä tuomita itseäni tuollaiseen vankeuteen.
Minulla on vaihteleva työ. Voin tehdä samaakin työtä, koska se mahdollistaa monia asioita. Minä en jaksanut edes lukea tekstiäsi, ja ihmettelenkin, millä jaksat tuollaista paskaa kirjottaa.
En mä pystykään. Kaikki työ on kuin vankeusrangaistus. Yritin parantaa tilannetta hankkimalla yliopistokoulutuksen (taustalla duunariammatti), mutta vaihdoin häkin vain koreampaan häkkiin. Nykyään teen töitä vain sen verran kuin tarvitsee peruselintason ylläpitämiseksi. En nosta tukia, elän osittain ja toivottavasti vielä joskus kokonaan pääomatuloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva työ on yhtä ja samaa. Pitkäjänteisyyttä toki tarvitaan elämässä monissa tilanteissa kuten epämukavuuden sietoa tavoitteisiin pääsemiseksi. Toisaalta välillä nimenomaan hankalasta työpäivästä selviytyminen tuo suurimman tyydytyksen ja vapaa-ajan arvostuksen.
No ensinnäkin teen 6 tunnin päivää koska minustakin 8 tuntia töissä on ihan järkyttävän pitkä aika. Mun työpäivät hujahtaa ohi todella nopeasti, koska meillä on aina töissä niin kiire ja jatkuvasti tekemistä, hyvä kun edes ehtii syödä jossain välissä. Mun työ on fyysistä, voin kuvitella kyllä että tylsistyisin kuoliaaksi jos työskentelisin koko päivän tietokoneen äärellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää tehkö ainakaan lapsia jos työ kuin työ ahdistaa niin kovasti. Entisaikoihin olisitte jo menehtyneet.
Helposti. Tällä hetkellä olen työttömänä, mutta yritän kovasti saada töitä. Rakastan lapsia, joten työskentely päiväkodissa on ihanaa ja mieluisaa.
Rakastan huvipuistoja, joten kesätyöpesti mun lempihuvipuiston laitekuskina oli aivan uskomattoman mahtava kokemus! En edes muistanut, että siitä saa palkkaakin 😊
Eli sun täytyy vaan löytää se ala, joka on sun juttu. Kyllä se siitä! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää tehkö ainakaan lapsia jos työ kuin työ ahdistaa niin kovasti. Entisaikoihin olisitte jo menehtyneet.
Mulla on 17-vuotias. Kyllä se vauva- ja pikkulapsiajan sitovuus kieltämättä oli ahdistavaa, mutta se ei sentään kestä yli 40 vuotta, kuten työuran oletetaan kestävän.
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pystykään tällä hetkellä. Siksi sairauslomani jatkuu ainakin maaliskuun loppuun. Leikkaukseni on helmikuussa ja sen jälkeen tulee vielä kuukauden toipumisaika. Sitten uusi yritys töiden suhteen.
Koska synnyin söpönä en rikkaana. Laskuja ei makseta halauksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olen alalla, jota rakastan.
Olen pyörinyt saman alan hommissa noin 20 vuotta, koko ajan matkalla kouluttanut itseäni lisää. Eli nyt 40v mulla on kolmas tutkinto käynnissä ja uutta opiskeltavaa etsin säännöllisesti:
Yhdessä työpaikassa olin 10 vuotta ja se riitti, nyt saman alan töissä muualla ja voin sanoa, että muutokset kannattaa! Jos ei työpaikka innosta, etsi uusi ja miellyttävämpi.
Ei tulisi mieleenkään kuluttaa aikaa paikassa jossa en viihdy
Työttömänä olo se vasta onkin tylsää. Ei vapaa-ajalla ole enää arvoa jos kaikki aika on vapaa-aikaa. Ei lomia, kaikki vaan sitä samaa arkea. Työ tekee vapaa-ajasta juhlaa.
Menen töihin vaan sentähden,että vajaa vuosi ja pääsen eläkkeelle ikäni puolesta.En yhtään yli!
Olen kokenut asiat samoin, mutta opin ikävä kyllä jo aika nuorena, että ei kukaan kuulemma arvosta tuollaisia ihmisiä. Näin sanoi äitini, maailmankaikkeuden typerin ihminen. Masennuin kiitos hänen ja usko tai älä - sekin oli tylsää. Oli aivan kauheaa olla 3x8h vuorokaudessa masentunut ja toivoton.
Äitini pakotti minua kohti työelämää, vaikka olen perinyt pienenä asunnon ja minulla oli ihan kohtuullisen kokoinen osakesalkku, eli olisin voi ut tehdä jotain kivempaakin -oikein kannustettuna. Mutta äitini ei halunnut kannustaa minua, hän halusi pahaa minulle. Hän halusi minulle tuollaisen elämän, että tehdään jotain saatana n tylsää 8h päivässä. Opiskelukin on paljon kivempaa, siellä on sentään eri aineita. Tai päivä ei kestä 8 tuntia :)
Mutta siis koin ahaa-elämyksen kerran erästä supertylsää työtä tehdessäni: jos koitan (kuten siihen aikaan koitin) saada jotakin älyllistä irti tekemästäni hommasta, kuolen, koska se ei ole mahdollista, mutta jos sen sijaan en koita "keksiä pyörää uudelleen", vaan teen työni omasta mielestäni tavallaan huonosti, eli en yritäkään kehittää sitä (koska työpaikoillahan ei kaivata sellaista) vaan aloin ajatella vain omia juttujani työtä tehdessäni, niin sitten sitä kestää.
Eli nykyisin ajattelen usein aivan muita asioita töissä, samantyyppisiä, kun tulee mieleen marjoja poimiessa, neuloessa tai sienestäessäkin.
Onnistuu ihan hienosti. Työ on edelleen tylsää ja ihan turhaa henkiselle kehitykselleni, mutta ajateltavaa on suht paljon, joten saan siten kuitenkin aikani kulumaan ihan ookoo. Nappaan tästä ajattelusta kuitenkin ihan kivasti kuukaudessa palkkaa, joten okei nyt sitten.
Mutta suuri osa töistä on idioo teille, joita apinakin oppisi tekemään.
t.kristallikissa
Tässä hyvä esimerkki siitä, kuinka Suomen kouluissa pitäisi auttaa lasta / nuorta löytämään omat vahvuudet ja heikkoudet.
Tämäkin tyyppi opiskellut vaikka mitä tajuamatta, ettei ole ihmistyypiltä sellainen, joka jaksaisi kauaa samaa. Eli vaihtelua pitää olla. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta jos opiskeltaisiin itsetuntemistaitoja ja opettajat olisivat ajantasalla, voisi yksilöt helposti ohjata ns omalle alalle töihin.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole hauskaa, se on raastavaa, mutta elämänhallintaan kuuluu se, että pystyy tekemään asioita jotka eivät tunnu kivoilta. Laskujen maksaminen ei ole kivaa. Työssäkäynti ei aina ole kivaa. Lenkille lähteminen vaatii usein voimia. Lemmikistä huolehtiminen vaatii vaivaa. Laihduttaminen ja terveesti eläminen on vaikeaa ja vaatii voimia
Kaikka parhaat asiat elämässä vaativat työntekoa, voimaa, jaksamista, tylsyyttä, väsymystä. Niin se vaan menee. Sen päälle saa jotain niin paljon parempaa.
Jokainen parisuhde vaatii työtä. Jokaine hyvä asia elämässä työt, verta, hikeä, vaivaa. Elämän merkityksellisyys ja se että pystyy kampimaan läpi vaikeiden suoritusten tekee elämästä miljoona kertaa mielekkäämpää kuin se, että jää kotiin nukkumaan.
Minusta tällainen elämänasenne on superpaska, ja jokainen noin ajatteleva pitäisi viedä saunan taakse ja opettaa. Vain köyhä ja aivotoiminnaton ihminen on tuollainen luuseri, kuin sinä. Tee sitten pask aa työtäsi saatana n idi ootti ja elä typerää elämääsi, kun et muuhun kykene, etkä tajua, että sinusta olisi. Vi ttu että sinunlaisesi ovat paska a.
t.kristallikissa
Kuten sanoitkin jo, ongelma ei aina ole ammatissa. Itsekin inhoan työtäni, mutta silti se on parhaiten luonteelleni sopiva.
Eikö yksikään luova ala kiinnosta, onko lahjoja?