Lue keskustelun säännöt.
Miten pystytte työntekoon?
08.12.2018 |
Aikoinaan minun olisi pitänyt opiskella jokin ammatti, siis lukion jälkeen. No, mietin että esim ATK voisi kelvata, koska kyllä minä ihan mielelläni toisinaan hieman puuhailin tietokoneiden parissa, olin ihan kohtuullisesti niiden parissa elämäni aikana jo puuhaillut ja oppinut. Menin opiskelemaan tietotekniikkaa, ja jouduin sitten opiskelemaan tietokoneasioita 8h päivässä joka päivä. Sairasta. Ihan liikaa, jokainen päivä tuntui aivan järkyttävän pitkältä. Siinä kyllä nopeasti loppui viimeinenkin mielenkiinnon siemen tietokoneita kohtaan, jokainen päivä oli kahdeksan tunnin ajan silkkaa kidutusta, aloin inhota tietokoneita, enkä sitten tietenkään enää kestänyt niitä opintoja joten lopetin kesken. No, mietin että myös biologia on toisinaan ihan mukavaa, joten menin opiskelemaan biologiaa. Mutta sitä biologiaa sitten joutui opiskelemaan 8h joka päivä, voi luoja sentään sekin kävi nopeasti tylsäksi ja kidutukseksi ja sietämättömäksi, aloin inhota biologiaa, joten enhän minä sitäkään kestänyt, joten jouduin lopettamaan nekin opinnot kesken.
Mietin että mitä tekisin seuraavaksi ja vastaukseni oli "mitä hyvänsä paitsi tietotekniikkaa tai biologiaa joita inhoan yli kaiken!" Ryhdyin sitten duuneihin, siis hanttihommiin, sekalaisiin töihin. No, edelleen oli kamalaa että jouduin tekemään 8h päivässä yhtä ja samaa asiaa, eli siis ihan liian paljon yhtenä päivänä, järkyttävän tylsää. Mutta toisinaan oli toinenkin ongelma: työsopimus oli "toistaiseksi voimassa oleva", eli siis "ikuinen" - tai siis niin minä sen koin. Ikuinen, tai vähintäänkin loppuelämäni, tai vähintäänkin eläkkeelle asti, tai vähintäänkin ties kuinka useita vuosia tai vuosikymmeniä. Se tuntui aivan vankilalta, monen vuoden vankeustuomiolta, "nyt joudun tekemään tätä samaa tylsää juttua 8h päivässä ties kuinka monen vuoden ajan, tämä vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu". Tuntui aivan elinkautiselta vankeusrangaistukselta, todella lannistavaa ja ahdistavaa, joten enhän minä niitä töitä kestänyt, joten minun täytyi lopettaa ne työt ja etsiä töitä joissa oli määräaikainen työsopimus. Etsin aina mahdollisimman lyhyitä määräaikaisuuksia. Löysinkin joitain esim 3 kk määräaikaisuuksia, ja niistä osan minä pystyin tekemään jopa loppuun asti, vaikka useimmiten jo 2 viikon jälkeen tuntui siltä että en kestä enää yhtään lisää. Kahden viikon määräaikaisuuksia en valitettavasti liiemmin löytänyt. Kaksi viikkoa minä useimmiten kestin ihan ok, minä pitkästyin sietämättömästi useimmiten vasta kahden viikon jälkeen.
Aina kun yksi määräaikainen työ loppui niin kysyin itseltäni mitä seuraavaksi tekisin ja vastaukseni oli aina sama: "mitä hyvänsä paitsi sitä mitä juuri tein edellisessä työsuhteessa, se oli aivan sietämättömän tylsää! Ei enää siivoamista, siivosin jo! Ei enää varastotöitä, tein niitä jo! Ei enää myyntitöitä, tein niitä jo! Ei enää..."
Tuosta työpaikan vaihtelusekoilusta on jo paljon aikaa. Nyt olen paljon vanhempi. Nyt ymmärrän että vika ei ollut ATK:ssa eikä biologiassa eikä siivoamisessa eikä varastotöissä eikä missään muussakaan tuollaisessa. Vika on siinä, että pitkästyn järkyttävän helposti ja nopeasti, siinä että en vain pysty tekemään 8 tuntia päivässä yhtä ja samaa asiaa, en vain pysty tekemään kuukausikaupalla yhtä ja samaa asiaa. Pitkästyn niin pahasti että pääni räjähtää.
En ole laiska. En pidä laiskottelusta ja hengailusta ja hauskanpidosta. Olen erittäin ahkera, tunnollinen, kunnollinen, luotettava, jne. Mutta en vain kestä tylsyyttä!
...
Miten te pystytte työntekoon? Opiskeluun? Eikö teillä ole samaa ongelmaa kuin minulla? Miten voitte tehdä päivät pitkät samaa asiaa vuodesta toiseen? Eikö se ole teistä aivan raastavaa?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Harva työ on yhtä ja samaa. Pitkäjänteisyyttä toki tarvitaan elämässä monissa tilanteissa kuten epämukavuuden sietoa tavoitteisiin pääsemiseksi. Toisaalta välillä nimenomaan hankalasta työpäivästä selviytyminen tuo suurimman tyydytyksen ja vapaa-ajan arvostuksen.
Paitsi jos on ihan vitunyksinäinen. Silloin on ykssaatanan sama mitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole hauskaa, se on raastavaa, mutta elämänhallintaan kuuluu se, että pystyy tekemään asioita jotka eivät tunnu kivoilta. Laskujen maksaminen ei ole kivaa. Työssäkäynti ei aina ole kivaa. Lenkille lähteminen vaatii usein voimia. Lemmikistä huolehtiminen vaatii vaivaa. Laihduttaminen ja terveesti eläminen on vaikeaa ja vaatii voimia
Kaikka parhaat asiat elämässä vaativat työntekoa, voimaa, jaksamista, tylsyyttä, väsymystä. Niin se vaan menee. Sen päälle saa jotain niin paljon parempaa.
Jokainen parisuhde vaatii työtä. Jokaine hyvä asia elämässä työt, verta, hikeä, vaivaa. Elämän merkityksellisyys ja se että pystyy kampimaan läpi vaikeiden suoritusten tekee elämästä miljoona kertaa mielekkäämpää kuin se, että jää kotiin nukkumaan.
Noilla asioilla EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ ELÄMÄNHALLINNAN KANSSA, senkin vi tun va jaa ääli ö. Nuo ovat ylsinkertaisesti typerän ännmän opetuksia alistumaan, pyll istä saatana n perke le, miehes haluaa panna sinua kakkoseen. Sehän on vain avio-onnesi hallintaa.
t.kristallikissa
Kuka vittuvoi pitää itchya ja scratchya hauskana? Joku saatanansosiopaatti?
Vierailija kirjoitti:
Harva työ on yhtä ja samaa. Pitkäjänteisyyttä toki tarvitaan elämässä monissa tilanteissa kuten epämukavuuden sietoa tavoitteisiin pääsemiseksi. Toisaalta välillä nimenomaan hankalasta työpäivästä selviytyminen tuo suurimman tyydytyksen ja vapaa-ajan arvostuksen.
Näin justiinsa, vttu, ota saatana hirrestä päähän, niin halonisku ei tunnu enää missään.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneks voi kuunnella ruotsinkielistä selostusta.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole hauskaa, se on raastavaa, mutta elämänhallintaan kuuluu se, että pystyy tekemään asioita jotka eivät tunnu kivoilta. Laskujen maksaminen ei ole kivaa. Työssäkäynti ei aina ole kivaa. Lenkille lähteminen vaatii usein voimia. Lemmikistä huolehtiminen vaatii vaivaa. Laihduttaminen ja terveesti eläminen on vaikeaa ja vaatii voimia
Kaikka parhaat asiat elämässä vaativat työntekoa, voimaa, jaksamista, tylsyyttä, väsymystä. Niin se vaan menee. Sen päälle saa jotain niin paljon parempaa.
Jokainen parisuhde vaatii työtä. Jokaine hyvä asia elämässä työt, verta, hikeä, vaivaa. Elämän merkityksellisyys ja se että pystyy kampimaan läpi vaikeiden suoritusten tekee elämästä miljoona kertaa mielekkäämpää kuin se, että jää kotiin nukkumaan.
Mitä niin paljon parempaa saa, jos kärsii tehdessään noita?
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitäpaitsi terveesti eläminen ei vaadi voimia, se vaatii sivistystä, ja sitähän tuolla yhdellä pskakikkaeella, jonka mielestä tylsien asioiden tekeminen on elämänhallintaa, ei ole.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole hauskaa, se on raastavaa, mutta elämänhallintaan kuuluu se, että pystyy tekemään asioita jotka eivät tunnu kivoilta. Laskujen maksaminen ei ole kivaa. Työssäkäynti ei aina ole kivaa. Lenkille lähteminen vaatii usein voimia. Lemmikistä huolehtiminen vaatii vaivaa. Laihduttaminen ja terveesti eläminen on vaikeaa ja vaatii voimia
Kaikka parhaat asiat elämässä vaativat työntekoa, voimaa, jaksamista, tylsyyttä, väsymystä. Niin se vaan menee. Sen päälle saa jotain niin paljon parempaa.
Jokainen parisuhde vaatii työtä. Jokaine hyvä asia elämässä työt, verta, hikeä, vaivaa. Elämän merkityksellisyys ja se että pystyy kampimaan läpi vaikeiden suoritusten tekee elämästä miljoona kertaa mielekkäämpää kuin se, että jää kotiin nukkumaan.
V*ttu että sä olet tyhmä, jos tuossa ovat sinun vaihtoehtosi. Kuoli sit nyt vaan pois kiduttamasta esim. lapsiasi noilla kamalilla "opeilla", eli harhaluuloilla. Ihan yhtä tyhmää paskasoopaa, kuin äitinikin suusta aikoinaan. Saatana n paska!
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pystykään, teen taas toistaiseksi rahan takia. Menetin paljon rahaa viime vuoden aikana yllättävien (lähinnä lääkärikustannusten ja siksi että asunto oli pakko vaihtaa kalliimpaan) menojen takia, joten nyt täytyy paikkailla tilannetta. Määräaikainen työsuhde, enkä aio heti edes hakea uutta tilalle, pärjäilen jonkin aikaa säästöillä. Työnteko on aivan s.a.a.tanan tylsää, en voi ymmärtää ihmisiä jotka vuosikausiksi sulkevat itsensä näihin vankiloihin ja tekevät siitä itselleen jotenkin tärkeän asian. Samalla kuitenkin perjantaisin aina hehkutetaan että jesss on taas perjantai, ihanaa ettei tarvitse tulla pariin päivään töihin ja voi vähän nollata.
Ei minulle sovi mikään työ. Opiskelualaakin aloin inhota kun liian monta vuotta samana aihepiirin ympärillä pyöriviä asioita piti tankata. Kyllästyn ihan saakelin helposti, ei ole juuri mitään, mistä olisin jaksanut olla kiinnostunut pitkään. Seksi on ehkä ainut asia, johon en vielä ikinä ole ollut kyllästnyt, mutta en minä siitäkään nyt sentään ammattia haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut asiat samoin, mutta opin ikävä kyllä jo aika nuorena, että ei kukaan kuulemma arvosta tuollaisia ihmisiä. Näin sanoi äitini, maailmankaikkeuden typerin ihminen. Masennuin kiitos hänen ja usko tai älä - sekin oli tylsää. Oli aivan kauheaa olla 3x8h vuorokaudessa masentunut ja toivoton.
Äitini pakotti minua kohti työelämää, vaikka olen perinyt pienenä asunnon ja minulla oli ihan kohtuullisen kokoinen osakesalkku, eli olisin voi ut tehdä jotain kivempaakin -oikein kannustettuna. Mutta äitini ei halunnut kannustaa minua, hän halusi pahaa minulle. Hän halusi minulle tuollaisen elämän, että tehdään jotain saatana n tylsää 8h päivässä. Opiskelukin on paljon kivempaa, siellä on sentään eri aineita. Tai päivä ei kestä 8 tuntia :)
Mutta siis koin ahaa-elämyksen kerran erästä supertylsää työtä tehdessäni: jos koitan (kuten siihen aikaan koitin) saada jotakin älyllistä irti tekemästäni hommasta, kuolen, koska se ei ole mahdollista, mutta jos sen sijaan en koita "keksiä pyörää uudelleen", vaan teen työni omasta mielestäni tavallaan huonosti, eli en yritäkään kehittää sitä (koska työpaikoillahan ei kaivata sellaista) vaan aloin ajatella vain omia juttujani työtä tehdessäni, niin sitten sitä kestää.
Eli nykyisin ajattelen usein aivan muita asioita töissä, samantyyppisiä, kun tulee mieleen marjoja poimiessa, neuloessa tai sienestäessäkin.
Onnistuu ihan hienosti. Työ on edelleen tylsää ja ihan turhaa henkiselle kehitykselleni, mutta ajateltavaa on suht paljon, joten saan siten kuitenkin aikani kulumaan ihan ookoo. Nappaan tästä ajattelusta kuitenkin ihan kivasti kuukaudessa palkkaa, joten okei nyt sitten.
Mutta suuri osa töistä on idioo teille, joita apinakin oppisi tekemään.
t.kristallikissa
Hei Kristallikissa. Nyt tuon kommenttisi vuoksi arvostan sinua aina vain entistäkin enemmän. Olet lempi-ihmiseni koko maailmassa (en tunne kovin montaa ihmistä). Itsekin olen yrittänyt kehittää tekniikoita ajatusten poisviemiseen. Ajatukset pois työstä, pois tylsyydestä. Itselläni taisi töissä toimia parhaiten tarinoiden kertominen. Kerroin itselleni todella pitkiä tarinoita. Enhän minä itse tarinoita osannut keksiä, joten yhtenä työpäivänä kerroin itselleni todella tarkkaan kaiken mitä tapahtui elokuvassa Star Wars 4. Seuraavana päivänä kerroin itselleni kaiken mitä tapahtui elokuvassa Star Wars 5. Seuraavana päivänä elokuva Star Wars 6. Jne. Mutta tietysti tuo toimii vain sellaisissa töissä jotka eivät aivojenkäyttöä vaadi. Opinnoissa tuo ei toimi koska opinnoissa niitä opiskeltavia asioita pitäisi ajatella.
Tämä ongelmani alkoi jo lukiossa, lukion lopulla. Siihen asti oli päivät aina olleet sitäsuntätä, oli siis aina useita eri kursseja, useita eri asioita mitä sai tehdä ja oppia päivän aikana. Lukiokurssit mulla meni hyvin, oli niin paljon vaihtelua että en pitkästynyt, viihdyin hyvin ja opiskelin ahkerasti. Mutta lukion lopulla mun piti lukea yo-kokeisiin. Siis piti lukea yhtä ainetta tosi paljon, kaikki piti kerrata mitä olin yhdestä aineesta lukion aikana oppinut. Eli yhtä ainetta monta tuntia päivässä, monta viikkoa. Siitä ei tullut yhtään mitään. Pitkästyin, tuskastuin, menetin motivaationi/intoni/energiani ja en sitten onnistunut lukemaan yo-kokeisiin melkein yhtään ja ne kokeet menivät sitten huonosti. No, ei se mitään.
Valitettavasti sellaisia korkeakouluopintoja ei oikein ole jotka olisivat "kurssi sitä, kurssi tätä". Valitettavasti sellaisia töitä ei oikein ole jotka olisivat "päivä sitä, päivä tätä". Mutta paljon minua on auttanut kun olen saanut tehdä huomattavasti lyhyempää työpäivää kuin 8h.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vaihteleva työ. Voin tehdä samaakin työtä, koska se mahdollistaa monia asioita. Minä en jaksanut edes lukea tekstiäsi, ja ihmettelenkin, millä jaksat tuollaista paskaa kirjottaa.
On kahdenlaisia ihmisiä:
1. Ihmiset jotka jaksavat lukea ja kirjoittaa sontaa parikin tuntia putkeen mutta eivät kestä yhtä ja samaa työtä kahdeksaa tuntia päivässä.
2. Ihmiset jotka eivät jaksa lukea ja kirjoittaa sontaa edes kymmentä minuuttia mutta kestävät samaa työtä neljäkymmentä vuotta.
Kyllä muakin ahdistaa toistaiseksi voimassa olevat työsopimukset, mutta onneksi niistäkin pääsee eroon jos on pakko,kunhan jaksaa irtisanomisajan. Itse juuri aloitin uudessa työssä, ja onneksi on 4kk koeaika.
Olen opiskellut tradenomiksi nyt vähän vanhemmalla iällä,jonka jälkeen ollut kahdessa eri työssä. Ensimmäisessä jaksoin vuoden, toisessa olen ollut vasta pari viikkoa. Mieluiten tekisin määräaikaisia töitä mutta toisaalta, työnkuvan opettelussa menee aina hetki joten silloin ei ehtisi tottua työhön tarpeeksi.
35v tradenomi
luin jutun pari kertaa. Ensin ajattelin, että voihan vitsi.. Mutta sitten tuli oma nuoruus/nuori aikuisuus mieleen. Olin melko samanlaisia ajatuksia, miten jaksan työelämää päivästä toiseen.
Hoitoalalla ollessani koin sunnuntai-iltapäivisin ahdistusta, kun taas tulee maanantai ja työviikko alkaa. Vuosien jälkeen olen lukenut, että ko. ilmiö on oikeasti olemassa (luulin olevani ainoa tässäkin asiassa).
Nyt olen ammatillisella opetusalalla ollut jo 20 vuotta. Aika ei käy pitkäksi, koska kaikki päivät ja viikot ovat erilaisia - opetusta, ohjausta, työpaikkoja jne.
Näin se vain on mennyt ja olen jaksanut. Välillä ollut äitiysvapaa, hoitovapaa, vuorotteluvapaa, lyhyempi työaika jne.