Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua muuttaa yhteen, laitanko poikki?
08.12.2018 |
Olen seurustellut puoli vuotta toisella paikkakunnalla asuvan miehen kanssa. Meillä on ihanaa yhdessä ja mies vaikuttaa välittävän. Ehdotin yhteen muuttoa, että voisimme olla enemmän yhdessä. Mies sanoi alkuun, että haluaisi muuttaa yhteen. Hän on alalla, jossa töitä löytyisi heti ja hän voisi saada sisäinen siirron. Oletin että asia on jo sovittu. Tänään mies kuitenkin sanoi, ettei muutto onnistu, koska hänellä on kiinnostava työprojekti alkamassa. Lisäksi hän kokee, että olisi liian vaikeaa jättää kaverit ja muut piirit taakse entiselle paikkakunnalle, koska hän viihtyy siellä niin hyvin. Silti hän haluaa jatkaa suhdetta.
Kannattaako suhdetta jatkaa, jos toiselle työ ja kaverit jne on parisuhdetta tärkeämpi? Voisin muuten muuttaa hänen luokseen muuten, mutta itse jäisin työttömäksi, joten olisi epäreilua vaatia tätä. Ja jos hän ei ole valmis uhraamaan mitää suhteen eteen, miksi minun täytyisi?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No puoli vuotta on lyhyt aika, mutta jos mies on sitä mieltä ettei halua missään vaiheessa myöhemminkään muuttaa yhteen, niin kyllä minä eroaisin. Vaikka miehen puheista huolimatta, minusta kertaalleen suunnitellun yhteenmuuton peruminen on kyllä melkeinpä jo eropäätös. Hänelle on ainakin ollut selvää , että ero saattaa olla päätöksestä seurauksena, ja hän on silti valinnut näin eli kyseinen parisuhde ei ole hänelle kovin tärkeä.
Toisaalta on myös pareja, jotka eivät koskaan asu yhdessä ja silti onnellisia.
On joo, mutta kaikki ei ole niin rikkaita, että olis varaa asua erillään.
Loistava lähtökohta loppuelämän rakkaussuhteelle: ei ole varaa seurustella joten pitää muuttaa nopeasti saman katon alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No puoli vuotta on lyhyt aika, mutta jos mies on sitä mieltä ettei halua missään vaiheessa myöhemminkään muuttaa yhteen, niin kyllä minä eroaisin. Vaikka miehen puheista huolimatta, minusta kertaalleen suunnitellun yhteenmuuton peruminen on kyllä melkeinpä jo eropäätös. Hänelle on ainakin ollut selvää , että ero saattaa olla päätöksestä seurauksena, ja hän on silti valinnut näin eli kyseinen parisuhde ei ole hänelle kovin tärkeä.
Toisaalta on myös pareja, jotka eivät koskaan asu yhdessä ja silti onnellisia.
On joo, mutta kaikki ei ole niin rikkaita, että olis varaa asua erillään.
Mitä tarvitsee sen enempää rahaa kuin yksin asuessaankaa? Molemmillahan on omat menot.
Ennen oltiin vuosikausia kihloissa eikä todellakaan muutettu yhteen samantien. Tutustua voi hyvin
erillään asuenkin. Kirjoitelkaa vanhanaikaisesti kirjeitä joissa voi syvällisesti pohtia elämän kulkua,
toiveita ja odotuksia. Eiköhän hitaasti edetessä voi luoda vakaan pohjan tulevaisuudelle ja yhteiselle
elämälle. Mies haluaa ymmärrettävästi pysyä tutussa ympäristössä eikä puolen vuoden seurustelun
jälkeen pistää elämäänsä uusiksi. Suosittelen ap:lle kärsivällisyyttä- rakkaus kasvaa ja vahvistuu jos et
kiirehdi ja painosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No puoli vuotta on lyhyt aika, mutta jos mies on sitä mieltä ettei halua missään vaiheessa myöhemminkään muuttaa yhteen, niin kyllä minä eroaisin. Vaikka miehen puheista huolimatta, minusta kertaalleen suunnitellun yhteenmuuton peruminen on kyllä melkeinpä jo eropäätös. Hänelle on ainakin ollut selvää , että ero saattaa olla päätöksestä seurauksena, ja hän on silti valinnut näin eli kyseinen parisuhde ei ole hänelle kovin tärkeä.
Toisaalta on myös pareja, jotka eivät koskaan asu yhdessä ja silti onnellisia.
On joo, mutta kaikki ei ole niin rikkaita, että olis varaa asua erillään.
Mitä tarvitsee sen enempää rahaa kuin yksin asuessaankaa? Molemmillahan on omat menot.
Ainakin siihen asti, jos lapsia tulee.
Puoli vuotta on lyhyt aika monelle (ja mulle se taas on jo ihan merkittävä aika). Laittaisin sen takia jäitä hattuun, koska kivoja miehiä ei löydy tosta noin vaan, ainakaan jos ikää alkaa olemaan enemmän, eikä ihan parikymppisistä puhuta.
Kuitenkin katsoisin tuon projektin jälkeen tai jos projekti osoittautuu ikuisuusprojektiksi, asiaa uudelleen. Jos yhteenmuuttamisesta on puhuttu, jopa sovittukin, niin eihän se ole sinua kohtaan reilua, ettei suhde etenisikään tuolla tasolla.
Tietty myös puolen vuoden ajan pituus riippuu myös elämäntilanteesta: itse olen vela, mutta oon lähipiirissä nähnyt, kuinka mies alkaa lykkäämään lastenhankintaa, nainen odottaa ja lopulta kuluu vuosia ja mies ilmoittaa, ettei koskaan lapsia haluakaan. Naiselle tuli kova kiire etsiä uutta isää lapselleen ja lopulta päätyi lahjoitussoluihin, kun miestä ei löytynyt.
Ja tietty, vaikka olisi vela ja haluaa ehdottomasti suhteen, jossa arki jaetaan myös asumisen osalta, niin kummallakin tulisi olla samanlaiset näkemykset asiasta.
Sinänsä ihan positiivista muuten, että työ on miehellesi tärkeää. Semmosilla ihmisillä on yleensä elämässä paloa :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hankala löytää muita ratkaisuja kuin ero, koska kumpikin on jumissa omalla paikkakunnallaan hyvistä syistä. Etäsuhteet eivät yleensä toimi. Toki jos miehelle olet tärkein asia maailmassa ja mies sinulle, ehkä aika auttaa asiaa ja ratkaisuja. Mutta jos on seikkoja ettei ole oikean kanssa, jokin epäilyttää /vaivaa paljon tai tilanne rasittaa liikaa, ero varmaan tuntuu järkevältä ratkaisulta. Kuinka monta kilometriä on välissänne
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut puoli vuotta toisella paikkakunnalla asuvan miehen kanssa. Meillä on ihanaa yhdessä ja mies vaikuttaa välittävän. Ehdotin yhteen muuttoa, että voisimme olla enemmän yhdessä. Mies sanoi alkuun, että haluaisi muuttaa yhteen. Hän on alalla, jossa töitä löytyisi heti ja hän voisi saada sisäinen siirron. Oletin että asia on jo sovittu. Tänään mies kuitenkin sanoi, ettei muutto onnistu, koska hänellä on kiinnostava työprojekti alkamassa. Lisäksi hän kokee, että olisi liian vaikeaa jättää kaverit ja muut piirit taakse entiselle paikkakunnalle, koska hän viihtyy siellä niin hyvin. Silti hän haluaa jatkaa suhdetta.
Kannattaako suhdetta jatkaa, jos toiselle työ ja kaverit jne on parisuhdetta tärkeämpi? Voisin muuten muuttaa hänen luokseen muuten, mutta itse jäisin työttömäksi, joten olisi epäreilua vaatia tätä. Ja jos hän ei ole valmis uhraamaan mitää suhteen eteen, miksi minun täytyisi?
Laitatko oman työsi parisuhteen edelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteen muuttaminen harvemmin parantaa parisuhdetta. Samalla paikkakunnalla asuminen kyllä parantaisi. Taitaa teidän elämänne olla eri paikoissa tällä haavaa.
Miten paljon olette keskustelleet jo tulevaisuudesta ja siitä, mitä molemmat siltä haluvat? Onko teillä samanlaiset ajatukset työstä, perheenperustamisesta, talousasioista, kodinhoidosta, vapaa-ajasta? Oletteko käyneet läpi myös ne ikävät skenaariot, että entä jos toinen jää työttömäksi, sairastuu vakavasti, kuolee? Miten silloin käy yhteisen talouden ja kodin? Haluatteko omistusasunnon ja onko se kerrostaloasunto kaupungissa vai punainen tupa maalla? Onko jommalla kummalla haaveita ulkomaille muuttamisesta tai muusta isosta elämänmuutoksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sinäkö et löytäisi töitä toiselta paikkakunnalta?
Monissa ammattitaitoa vaativissa tehtävissä ja jo uralla edenneellä työpaikan vaihto ei olet helppoa ellei tyydy huonompi on hommiin ja palkkaan.
Kiitos vastauksista. Ehkä olen liian hätäinen. Ehkä 6 kk on lyhyt aika... Olemme molemmat n.30 v eli ei tosiaan mitään parikymppisiä. Ei lapsia kummallakaan. Miehelle työ vaikuttaa kyllä tärkeältä ja hän on unelmaduunissaan. Ehkä meidän pitäisi jatkaa siis etäsuhteessa ja katsoa miten se kehittyy.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinäkö et löytäisi töitä toiselta paikkakunnalta?
Monissa ammattitaitoa vaativissa tehtävissä ja jo uralla edenneellä työpaikan vaihto ei olet helppoa ellei tyydy huonompi on hommiin ja palkkaan.
Eli siis työ menee parisuhteen edelle, mutta miehen työllä ja kavereilla ei niin väliä?
Miehen mielenkiinto on haipumassa. Ihastunut toiseen tai sitten sinä et vaan ollutkaan hänestä oikea valinta. Tai sitten ihan vaan haluaa oikeastaan jatkaa mukavan vapaata sinkkuelämää...tekee pikkuhiljaa eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen mielenkiinto on haipumassa. Ihastunut toiseen tai sitten sinä et vaan ollutkaan hänestä oikea valinta. Tai sitten ihan vaan haluaa oikeastaan jatkaa mukavan vapaata sinkkuelämää...tekee pikkuhiljaa eroa.
Et voi kenenkään ajatuksia tietää. Aina huonoja arvellaan.
Ymmärrän ärsyyntymisesi ap, itsekin seurustellut vasta puoli vuotta ja toivon salaa että mies itse ottaisi yhteenmuuton puheeksi.
Tosin tiedän ettei tapahdu, puoli vuotta on mielettömän lyhyt aika. Itse olen ajatellut että odottelen vielä vuoden ennenkuin moista ehdotan.
Minä ja vaimoni asuttiin suhteen alussa eri paikkakunnilla 4 vuotta. Nyt asuttu yhdessä yli 17 vuotta.
2-3kk -miehen täytyy tietää haluaako hän tapailla vielä muita vai olla vain minun kanssani, eli päätetään siitä aletaanko tapailun sijasta ihan seurustella. Jos mies ei "vielä tiedä", niin minä tiedän että en halua.
1v-1.5v. -miehen täytyy tietää haluaako muuttaa kanssani yhteen lähitulevaisuudessa. Jos ei vielä "ole ihan varma" tai ei vielä "tiedä", niin minä tiedän etten halua jatkaa seurustelua.
1.5-2.5v (kuitenkin niillä näppäimillä, että sormus sormessa on ihan varma ennen yhteistä osoitetta) hommataan sormukset, naimisiin mennään tulevaisuudessa mikäli ei ole mitään raskauttavaa syytä miksi niin ei kannata tehdä.
2-3v yhdessä oloa, ja kämppäasiat on selvitetty, pohdittu minne muutetaan jne. ja sitten muutetaan yhteen.
Tästä kaavasta EN jousta.
Vierailija kirjoitti:
Yhteenmuuttoprovoa ei ole pitkään aikaan ollutkaan. Jos oma puolisoni olisi puolen vuoden seurustelun jälkeen alkanut puhua yhteenmuutosta, niin olisin juossut pakoon. Ei tuossa vaiheessa vielä tunneta toisiaan riittävän hyvin. Ja joo, on paljon onnistuneita suhteita, joissa on muutettu yhteen heti kun on tavattu. Mutta vielä enemmän on niitä, joissa on sittemmin erottu.
Minulle on ehdotettu yhteenmuttoa jo kahden kk seurustelun jälkeen, ja vauvakin olisi ollut hyvä idea..(miehen mielestä). Sanoin kiitos ja näkemiin. Hyi.
Vierailija kirjoitti:
2-3kk -miehen täytyy tietää haluaako hän tapailla vielä muita vai olla vain minun kanssani, eli päätetään siitä aletaanko tapailun sijasta ihan seurustella. Jos mies ei "vielä tiedä", niin minä tiedän että en halua.
1v-1.5v. -miehen täytyy tietää haluaako muuttaa kanssani yhteen lähitulevaisuudessa. Jos ei vielä "ole ihan varma" tai ei vielä "tiedä", niin minä tiedän etten halua jatkaa seurustelua.
1.5-2.5v (kuitenkin niillä näppäimillä, että sormus sormessa on ihan varma ennen yhteistä osoitetta) hommataan sormukset, naimisiin mennään tulevaisuudessa mikäli ei ole mitään raskauttavaa syytä miksi niin ei kannata tehdä.
2-3v yhdessä oloa, ja kämppäasiat on selvitetty, pohdittu minne muutetaan jne. ja sitten muutetaan yhteen.
Tästä kaavasta EN jousta.
Oletpas ankara.
Tuo on aika mielenkiintoinen näkökulma, että ensin muutetaan yhteen ja sitten vasta katsotaan, mihin suuntaan suhde syvenee. Mikäs siinä, jos kyseessä on kaksi samassa kaupungissa asuvaa ihmistä, joilla ei ole lapsia eikä tarvitse tehdä mitään isoja päätöksiä asumisjärjestelyjen suhteen. Sellainen opiskelijoille ja nuorille aikuisille sopiva tapa. En kyllä tajua, miksi hekään haluavat siirtyä suoraan siihen vaiheeseen parisuhteessa, missä riidellään roskien viemisestä ja tuijotetaan illat verkkareissa televisiota. Seurusteluvaihe kun on ainutlaatuinen vaihe, jota ei enää ikinä saa takaisin. Se, kun odotti toisen näkemistä, ikävöi häntä, sai perhosia vatsaansa kun tuli puhelu tai viesti... Voi voi. En ikinä haluisi muuttaa yhteen niin nopeasti että tuo vaihe jää lyhyeksi.
Ja sitten kun ollaan oikeasti aikuisia ja on työt, kenties omistusasunnot, lapsia ja muita velvollisuuksia, niin tuollainen asumiskokeilu tuntuu aivan älyttömältä! Kuka oikeasti on valmis vaihtamaan työ- ja asuinpaikkaa kokeillakseen, toimiiko parisuhde? No, kai niitäkin on.
Itse olen perinteinen ihminen. Me muutimme yhteen vasta sen jälkeen, kun olimme syventäneet suhdettamme tutustumalla toisiimme muutaman vuoden ajan. Vietettiin yhdessä viikonloput ja lomat, nautittiin seurusteluajasta, tutustuttiin toistemme sukuihin ja ystäviin, keskusteltiin tarkkaan läpi yhdessä asumiseen liittyvät kysymykset (asumiskulujen jakaminen, hankinnat, mitä tapahtuu jos toinen jää työttömäksi tai sairastuu vakavasti jne). Muutimme yhteen siinä vaiheessa, kun olimme molemmat varmoja, että tähän suhteeseen haluamme sitoutua loppuelämäksemme.
Puolisoni on ollut minua ennen yhdessä avioliitossa, samoin minä ennen häntä. Kummallakaan ei ole taustallaan kihlauksia tai avoliittoja muiden kanssa. En olisi voinut kuvitella sitoutuvani ihmiseen, joka on kokeillut avoliittoa puolen vuoden tutustumisen jälkeen yhden jos toisenkin kanssa, ja uskoisin että ei olisi puolisonikaan ottanut minua vakavasti sellaisella taustalla.