Kuuntelu ja kuullun ymmärtäminen ekaluokkalaisella
Tyttö on menossa syksyllä ekaluokalle. Ja mietin miten voisin tsempata häntä kuullun ymmärtämisen alueella. Välillä haaveilee eikä " kuule mitä sanotaan" . Ohjeet saa toistaa monta kertaa ja joskus kopauttaa olkapäälle. Muuten on ihan fiksu.
Kommentit (3)
Ekaluokkalaisissa on kuitenkin tältä osin suuriakin eroja ja tottahan toki toimimista koulussa helpottaa, jos on tottunut kuuntelemaan ohjeita. Kotona hommaa voisi treenata niin, että aina kun haluaa lapsen tekevän jotakin tiettyä, sanoo ohjeen ohjemuodossa, kuten " Mimmu, hae minulle tuo punainen kukkalapio seinän viereltä" . Lause on hyvä aloittaa lapsen nimellä ja pitää ohje selvästi käskevänä (ei siis " hakisitko" ). Ohjeen on hyvä olla myös riittävän selkeä ja napakasti ilmaistu. Ennen ohjeen antoa kannattanee varmistua siitä, että lapsen huomio on kuuntelussa eli " Mimmu, minulla on sinulle asiaa. Katso minua silmiin, niin kerron asian." Katsekontaktin ja kuunteluasennon löytäminen voi olla lapselle vaikeaa, mutta itse asiassa kyse on sellaisesta perustaidosta, joka vaan pitää harjoittelemalla oppia. Ja samalla tavoin kun itse keskustelee lapsen kanssa, kannattaa lopettaa muu tekeminen ja yrittää hakea vahvaa katsekontaktia. Tuossa kontaktissa on minusta se homman juju ja lapsen kanssa voi hyvin jutella siitä, miksi on tärkeää kuunnella toista. Riittävän vahva kuuntelukontakti takaa sitten sen, että viesti menee perille. Puolin ja toisin. Ihan yhtälaillahan ongelmia tuntuu olevan vanhemmillakin siinä, että lapset puhuvat ja puhuvat itselleen tärkeitä juttuja ja heistä tuntuu, etteivät vanhemmat kuuntele eivätkä muista, mitä juuri on puhuttu. :D
Toinen hyvä harjoitus on yhteinen lukeminen. Perusajatuksena se, että ensin aina luetaan pieni pätkä sopivasta kirjasta ja sitten keskustellaan luetusta.
Minusta kuuntelutaito on elämän yksi perustaitoja, ihan tärkeimpiä sellaisia. Kuuntelua ilman muuta kannattaa ihan tietoisesti kotonakin harjoitella, vaikka toki koulussa siihen panostetaan aivan erityisellä tavalla.
Mukavaa kesää!
Tituliini
kesäläksyksi: lukekaa paljon satuja.
ja ihan sama juttu.
Mun mielestäni poika ei malta pysähtyä kuuntelemaan, mitä sanotaan. Ei edes vastausta omaan kysymykseensä. Tai jos malttaakin, niin sen jälkeen kysyy ja varmistaa monta kertaa, mitä tarkoitettiin.
Otin asian puheeksi eskarissa. Siellä tuumasivat, että ihan mainiosti poika malttaa keskittyä ja kuunnella ja kuulemma ymmärtääkin kuulemansa ikäistensä tavoin. Ja on ihan valmis kouluun.
Osaa kait sitten olla kotona ja kodin ulkopuolella eri tavalla.