Miksi kysyä, mitä haluaa lahjaksi, muttei kuitenkaan ostaa sitä?
Joka ikinen vuosi sama juttu - vanhemmat kyselevät jo lokakuussa, mitä haluan joululahjaksi, mutten koskaan sitä kuitenkaan saa. Toiveet ovat olleet ihan kohtuullisia, sellaisia mitä opiskelija tarvitsee, halpa paistinpannu 17 e yhtenä vuonna, toisena villalapasia ja kolmantena yhtä kirjaa. Hinnat eivät päätä huimaa toiveissani tietenkään. Sen sijaan, että saisin mitä tarvitsen, saan kuitenkin hirvittävän kasan aivan turhaa ns. krääsää, johon upotetaan satoja euroja ja joka ei sovi minnekään. Melkein itketti jonakin vuonna, kun rahat olivat niin tiukilla ja olisin oikeasti tarvinnut sen paistinpannun. Osaisiko joku avata tätä mielenmaisemaa? Olen ehdottanut nyt monena vuonna, ettei osteta lahjoja ollenkaan, mutta silti yhä saan satojen eurojen arvosta turhaa tavaraa. Ja arvaan kyllä, että monta kommenttia tulee kiittämättömyydestä, joka on toki vanhempieni lempimantra.
Kommentit (12)
Sama vika. En ole löytänyt ratkaisua.
En osaa vastata, mutta voin hyvin samaistua. Sukulaiset kyselevät mm. näin joulun alla mitä lapseni toivovat lahjaksi. Minä sitten mietin pääni puhki jotta jokaiselle kysyjälle löytyisi joku järkevä vastaus, ja tulisi sellaista jota lapset aidosti toivovat ja/tai tarvitsevat. Hintarajana olen pitänyt max. 20 euroa, jotta ei myöskään rasittaisi kenenkään kukkaroa. Ja mitä tulee jouluna paketista? Jotain kallista ja tarpeetonta krääsää. Ei sillä, olen kiitollinen kyllä kaikesta, mutta miksi ei voisi noudattaa toivetta kun kerran sitä kysyy?! Jos tietäisin että toivetta ei ole tulossa, niin voisin hankkia ko. asian lapsille lahjaksi itse.
En tiedä, mutta todennäköisti toiveesi ei vastaa sitä, mitä vanhempiesi mielestä voi antaa lahjaksi. Esim. paistinpannu voi heidän mielestään olla liian arkinen lahja. Heidän mielestään lahjan pitää olla jotain hienompaa, tyyliin koru. Oletko koskaan kysynyt asiasta vanhemmiltasi?
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata, mutta voin hyvin samaistua. Sukulaiset kyselevät mm. näin joulun alla mitä lapseni toivovat lahjaksi. Minä sitten mietin pääni puhki jotta jokaiselle kysyjälle löytyisi joku järkevä vastaus, ja tulisi sellaista jota lapset aidosti toivovat ja/tai tarvitsevat. Hintarajana olen pitänyt max. 20 euroa, jotta ei myöskään rasittaisi kenenkään kukkaroa. Ja mitä tulee jouluna paketista? Jotain kallista ja tarpeetonta krääsää. Ei sillä, olen kiitollinen kyllä kaikesta, mutta miksi ei voisi noudattaa toivetta kun kerran sitä kysyy?! Jos tietäisin että toivetta ei ole tulossa, niin voisin hankkia ko. asian lapsille lahjaksi itse.
Sanopa muuta, miksi edes kysyä? Joskus olen erehtynyt ja luullut saavani pyytäväni lahjaksi enkä ole ostanut siksi sitä vaikka alennusmyynneistä itse.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta todennäköisti toiveesi ei vastaa sitä, mitä vanhempiesi mielestä voi antaa lahjaksi. Esim. paistinpannu voi heidän mielestään olla liian arkinen lahja. Heidän mielestään lahjan pitää olla jotain hienompaa, tyyliin koru. Oletko koskaan kysynyt asiasta vanhemmiltasi?
Eivät oikein osaa vastata, saan kuulla vain olevani kiittämätön ja ''me niin yritämme ja yritämme'' ja ''mikään ei ole koskaan hyvä''. Saan usein hyvin arkisia asioita kyllä lahjaksi, kuten liian sukkia yms, eli arkisuudestakaan ei varmaan ole kyse.
Ap
Kysyn tavan vuoksi, mutta ostan kuitenkin aina toiveesta huolimatta puolimetrisen hevosenkyrpädildon. Aina ovat olleet kaikki hyvin ilahtuneita.
Suutu ihan tosissasi niille vanhemmillesi, maailma hukkuu p as kaan.
Täällä sama juttu. Hirveästi aina kysellään, että mitä sä tarvisit, mutta sitten lahjaksi kuitenkin annetaan pörrösukat ja pinkki pyyhe.
Kun seuraavan kerran kysyvät, kysy sinä miksi edes kysyvät kun kuitenkin ostavat jotain ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta todennäköisti toiveesi ei vastaa sitä, mitä vanhempiesi mielestä voi antaa lahjaksi. Esim. paistinpannu voi heidän mielestään olla liian arkinen lahja. Heidän mielestään lahjan pitää olla jotain hienompaa, tyyliin koru. Oletko koskaan kysynyt asiasta vanhemmiltasi?
Miksei sitten osta sillä samalla rahalla kunnon paistinpannua? Siinä on jo minusta lahjan tuntua.
Kontrollia