Miten löytää kumppani, jolle parisuhde on arvokas ja mukava lisä elämään, ei koko elämä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehiä en ole tapaillut, mutta kaikki tapaamani naiset ovat olleet hyvin takertuvia, minä ja parisuhde ovat miltei koko elämän sisältö, kun taas itse haen samaa suhteelta mitä ap. Olisi kiva löytää ihminen jolla on muutakin elämää kuin parisuhde ja työ. Tapailinpa joskus semmoistakin naista, mutta hänellä taas ei ollut ikinä aikaa, eikä sekään ole ihan se mitä haen, että joutuu tapaamiset sopimaan suurinpiirtein kuukautta ennen tapaamista, kun kalenteri on tupaten täynnä. Ei siitä ajasta jaksa alkaa kilpailemaan.

Tässä se teidän ongelma on: mikään ei kelpaa

Niin eihän tässä välissä voi olla mitään? Ihmiset ovat joko; takertuvia tai täysin itsenäisiä. Vähän sama kuin ihminen on joko hyvä tai paha, mitään välimuotoa ei ole. Aika mustavalkoinen ajatusmaailma sinulla.

Ei, vaan sinulla se mustavalkoinen maailma on, kun luulet ihmisten puhuvan samoista asioista käyttäessään termejä "takertuva" tai "itsenäinen". Minä ymmärrän, ettei ole yhtä tapaa määritellä näitä, vaan ihmiset tulkitsevat asioita hyvin eri tavoin. Teidän pitää olla konkreettisia puheissanne. Jos joku sanoo treffeillä ettei halua suhteeseen takertujan kanssa, niin varmaan 99,9% nyökkyttelee ymmärtäväisesti vastapäätä "nojoo, en mäkään!"

Tällainen parisuhdemalli on tyypillinen taiteilijoiden ja taiteen tutkijoiden keskuudessa oman kokemukseni mukaan. Oletko taiteellinen, ap? Sieltä suunnalta voisi katsella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee heti alussa selväksi että haet vain tapailusuhdetta etkä halua jakaa elämää.

Mulla samanlaisia toiveita kuin ap:lla, mutta en koe etten tahtoisi jakaa elämää. Tahdon vakiintuneen suhteen, mutten välttämättä esim.yhdessä asumista. Mutta toisen tukemista, kuuntelua, seksiä, rakkautta kyllä.

Oletko nainen? Täällä olisi sulle mies, haittaako lapsi yhteishuoltajuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Miehiä en ole tapaillut, mutta kaikki tapaamani naiset ovat olleet hyvin takertuvia, minä ja parisuhde ovat miltei koko elämän sisältö, kun taas itse haen samaa suhteelta mitä ap. Olisi kiva löytää ihminen jolla on muutakin elämää kuin parisuhde ja työ. Tapailinpa joskus semmoistakin naista, mutta hänellä taas ei ollut ikinä aikaa, eikä sekään ole ihan se mitä haen, että joutuu tapaamiset sopimaan suurinpiirtein kuukautta ennen tapaamista, kun kalenteri on tupaten täynnä. Ei siitä ajasta jaksa alkaa kilpailemaan.

No mitä sillä pitää olla työn lisäksi ja kuinka monta kertaa viikossa? Käykö lukeminen, piirtäminen, musiikin kuuntelu vai vaaditko yhdistystoimintaa tai saunaseuraan kuulumista?

Vierailija kirjoitti:

Tällainen parisuhdemalli on tyypillinen taiteilijoiden ja taiteen tutkijoiden keskuudessa oman kokemukseni mukaan. Oletko taiteellinen, ap? Sieltä suunnalta voisi katsella.

Kiitos vinkistä. Olen tehnyt vähän samanlaisia havaintoja.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että vaikka kuinka keskustelisi parisuhdetarpeista deittaillessa, ennemmin tai myöhemmin se toinen alkaa ripustautua, haluaa viettää kaiken ajan yhdessä, syyllistää itsenäisistä menoista, ahdistua ja muuten käyttäytyä liian tarvitsevasti. Minulle kaikenlainen parisuhdeyksikköajattelu on tosi vierasta, ja siksi olen joutunut pettymään pari kertaa.

Tunnen yleensä vetoa ystävällisiin, älykkäisiin ja vähän herkkiin ihmisiin. Onko vika kenties tyypissäni, vai eikö itsenäisyyteen kykeneviä, turvallisesti kiintyviä kumppaneita tosiaan riitä kaikille?

Miksi puhut parisuhteesta koska et edes sellaista halua?

Sinulle riittää yhden illan jutut maksullisen kanssa.

Haluaisin että mies olisi tottunut olemaan myös yksin jolloin ei vaadi kuuta taivaalta. Ei tarvitsisi olla jatkuvasti yhdessä tai harrastaa seksiä koko ajan. Ehkä silloin olisi myös valmiimpi kompromisseihin eikä ole sitä oletusta että minä olen olemassa jonkun toisen kaikkia tarpeita ja haluja varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että vaikka kuinka keskustelisi parisuhdetarpeista deittaillessa, ennemmin tai myöhemmin se toinen alkaa ripustautua, haluaa viettää kaiken ajan yhdessä, syyllistää itsenäisistä menoista, ahdistua ja muuten käyttäytyä liian tarvitsevasti. Minulle kaikenlainen parisuhdeyksikköajattelu on tosi vierasta, ja siksi olen joutunut pettymään pari kertaa.

Tunnen yleensä vetoa ystävällisiin, älykkäisiin ja vähän herkkiin ihmisiin. Onko vika kenties tyypissäni, vai eikö itsenäisyyteen kykeneviä, turvallisesti kiintyviä kumppaneita tosiaan riitä kaikille?

Miksi puhut parisuhteesta koska et edes sellaista halua?

Sinulle riittää yhden illan jutut maksullisen kanssa.

1/5

Olisi kiva tutustua rauhassa ja katsoa sitten, mihin asiat johtavat. Sellaista mutkatonta ja vaivatonta yhdessäoloa, kun vaan löytyisi samaa hakeva kumppani.

Monet haluavat perheen, ja se kyllä edellyttää kahden elämän yhdistämistä tai miten nyt sanoitkaan. Monesti perhehaaveet on tukahdutettu meidän lapsikielteisessä yhteiskunnassamme, mutta ne tulevat pintaan kun rakastuu. Haluatko itse perheen?

Ei suomessa tarvii sellaista. Voi istua kotona, vetää käteen ja kattoo kun palkka juoksee.

Vierailija kirjoitti:

Monet haluavat perheen, ja se kyllä edellyttää kahden elämän yhdistämistä tai miten nyt sanoitkaan. Monesti perhehaaveet on tukahdutettu meidän lapsikielteisessä yhteiskunnassamme, mutta ne tulevat pintaan kun rakastuu. Haluatko itse perheen?

En halua perhettä tai lapsia.

Tällaiset ihmiset eivät välttämättä pyri niin aktiivisesti parisuhteisiin, kun he pärjäävät muutenkin ihan hyvin. Siksi ovat aliedustettuina mm. Tinderissä. Tutustu kavereiden kavereihin.

Onko tämä sellainen kevytsuhde?

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä sellainen kevytsuhde?

Eräs vastaa, mieluummin ilo ja valo ja kesä ja kärpäset kuin kyisenhyisen pellonraivaus.

En ole lyönyt lukkoon mitään mutta toivon että asiat tapahtuu luonnollisesti ja oli suhde mitä laatua hyvänsä siinä on hyvä olla ja hengitellä.

Toiseen ei tutustu kovin syvällisesti parilla hassuilla treffeillä. Eikä joitain edes kiinnosta tutustua. Olettajia riittää.

Siinä tuhlaa vain kaikkien aikaa jos tekee kuperkeikkoja saadakseen haluamansa, mitä ikinä se nyt onkin.

Minua ainakin etoo kaikenlainen pelailu ja hyväxikäyttö. Intuitioni kyllä kertoo missä mennään. Ja suuni myös. 😂

Noh, kovasti onnea meille rakkaudennälkäisille.

Yritetään silti tehdä maailmasta hyvä ja elämästä kiva. Jookosta?

Täälläkin yksi, joka kaipaa kumppania. Tasaveroista, itsellistä ihmistä, joka on jättänyt taakseen lapselliset oikuttelut ja huomionhakuisuudet. Ihmistä, joka viihtyy myös itsekseen, on harrastuksia tai ei. En kuvittele, enkä halua, että suhde olisi täysin ongelmaton, riitoja saa olla, mutta ne pitää osata riidellä reilusti selväksi ja jättää sitten taakseen, ei jankuteta enää samasta asiasta.

Kyllä sellaisiakin varmaan on. Itse luultavasti edustan takertujaa, jollaisesta et pidä. Haluan jakaa puolison kanssa arkihuolet, juhlat, isot elämänmuutokset, sukurasitteet, pankkilainat. Haluan myös herätä puolison vierestä aamuisin eikä meillä kahdella palkansaajalla tulot riittäisi kahteen kivaan kämppään Helsingissä.

En minä silti ajattele etteikö meillä olisi omatkin elämät. On omia kavereita, harrastuksia, matkoja, menoja. Emme me raportoi toisillemme mihin menemme vaikkapa töiden jälkeen, kun kerran huollettavia ei ole.

Toisaalta, jos joskus eroaisimme, luulen, että uudestaan en ryhtyisi yhtä syvään suhteeseen. Ehkä sellaisen jaksaa ja uskaltaa vain kerran?

Ota mun eksä. Ensin oltiin paita ja peppu, joten saatat ehkä ahdistua. Kuitenkin ajan myötä painopiste kääntyi ja hän alkoi luottaa siihen, että pysyn lähellä, vaikkei panostaisi kovinkaan paljon.