Miksi jotkut jäävät suhteisiin, joista puuttuvat seksi, suudelmat, intohimo ja yhteinen hauskanpito?

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin on suhteissa tärkeintä seksi, suudelmat, intohimo ja yhteinen hauskanpito?

Mikä sinulle sitten on tärkeintä?

Koska se ei vaihtamalla parane. Uudessa suhteessa tuo vaihe kestää 2 v ja sitten ollaan samassa jamassa.

Selitys, jonka olen kuullut: omaisuus menisi tasajakoon, kun ei ole avioehtoa. Toinen ei halunnut luopua rahoistaan ja toinen ei kai vielä ollut tajunnut homman nimeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin on suhteissa tärkeintä seksi, suudelmat, intohimo ja yhteinen hauskanpito?

Mikä sinulle sitten on tärkeintä?

Kun perhe on hajonnut shokkierossa, osaa arvostaa esim. turvallisuutta enemmän kuin jotakin intohimoista suutelua.

Kaikkien meidän parisuhteet eivät ole samanlaisia. Minun parisuhde ei ole ikinä perustunut noihin asioihin.

Edellinen suhde oli juuri tuollainen. Ehdittiin varmaan vuosi asua yhdessä, ennen kuin tuo alamäki alkoi. Seksi väheni pikkuhiljaa, kunnes sitä ei enää ollut. Eikä halimista, pussailua tai mitään muutakaan. Yritin miehelle puhua tuosta lukemattomia kertoja, tekosyitä riitti miksi ei juuri nyt huvita, ja lupauksia että kyllä sitten joskus taas.

Pysyin suhteessa, koska olin muuten hänen kanssaan onnellinen. Arki sujui hyvin, tehtiin paljon asioita yhdessä ja meillä oli hauskaa yhdessä. Olimme kuin parhaat ystävät.

Vuoden jaksoin siinä platonisessa suhteessa elää sen voimalla, että sokeasti uskoin ja toivoin asioiden muuttuvan. Ja ei ne sitten muuttunut. Eron jälkeen mies pyytelikin koko ajan sinne vehtailemaan, kun en suostunut niin väitti, että minä se pihtari olin.

Koska on sitouduttu toiseen taloudellisesti (omaisuus yhteistä) ja lasten kautta. Ja onhan pariskunnalla yhteinen pitkä historiakin joka luo siteen pariskunnan välille. Erotessa joutuisi laittamaan omaisuuden lihoiksi ja jakoon, lapset joutuisivat elämään kahden kodin välillä ja jokaisen osapuolen elämä hankaloittuisi. Nykyinen on paljon parempi ratkaisu kuin se että joutaisi muuttamaan omasta kotoaan toisaalle ja laittamaan kaikki arjen järjestelyt uusiksi. Puhumattakaan siitä, ettäkö voisi jostain pinosta vain valita kumppanin jonka kanssa elämäntyyli-, arvot ja arki ylipäätään menisi yhteen ja olisi molemminpuoleista rakkautta, kunnioitusta ja vielä hellyttää ja intohimoakin. Kuulostaa aikamoiselta yksisarviselta. 

Enkä edes halua ketään vierasta uutta miestä kotiini vaan lasteni isän. Se että suhteen fyysisyys on jäänyt vähemmälle on vaan oire siitä että elämä on kiireistä ja pyörii muiden asioiden ympärillä. Ei ole mitään syytä laittaa elämää risaiseksi sen vuoksi ettei ole intohimoa, eipä sitä ollut sinkkunakaan kuin hyvin harvoin ja sitä kesti sen yön tai pari. Rakkaus ja sitoutuminen on loppupeleissä jotain ihan muuta kuin seksiä ja jännitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Edellinen suhde oli juuri tuollainen. Ehdittiin varmaan vuosi asua yhdessä, ennen kuin tuo alamäki alkoi. Seksi väheni pikkuhiljaa, kunnes sitä ei enää ollut. Eikä halimista, pussailua tai mitään muutakaan. Yritin miehelle puhua tuosta lukemattomia kertoja, tekosyitä riitti miksi ei juuri nyt huvita, ja lupauksia että kyllä sitten joskus taas.

Pysyin suhteessa, koska olin muuten hänen kanssaan onnellinen. Arki sujui hyvin, tehtiin paljon asioita yhdessä ja meillä oli hauskaa yhdessä. Olimme kuin parhaat ystävät.

Vuoden jaksoin siinä platonisessa suhteessa elää sen voimalla, että sokeasti uskoin ja toivoin asioiden muuttuvan. Ja ei ne sitten muuttunut. Eron jälkeen mies pyytelikin koko ajan sinne vehtailemaan, kun en suostunut niin väitti, että minä se pihtari olin.

Miehet ei tajua, että naiset tarvitsevat sukupuoliyhdyntöjä säännöllisesti tai muuten käy ovi. Millään muulla ei pitemmän päälle taida olla väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin on suhteissa tärkeintä seksi, suudelmat, intohimo ja yhteinen hauskanpito?

Mikä sinulle sitten on tärkeintä?

Kun perhe on hajonnut shokkierossa, osaa arvostaa esim. turvallisuutta enemmän kuin jotakin intohimoista suutelua.

Ok. Minulla on turvallinen olo ihan yksinkin. En halua puolisosta turvallisuutta elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Koska se ei vaihtamalla parane. Uudessa suhteessa tuo vaihe kestää 2 v ja sitten ollaan samassa jamassa.

Jos se kestää vain kaksi vuotta, kyse on uuden suhteen energiasta (new relationship energy, NRE), etkä ole oikean kumppanin kanssa. Kun puoliso arvostaa aidosti noita asioita yhtä paljon kuin sinä, se kestää vuosikaudet.

Vierailija kirjoitti:

Koska on sitouduttu toiseen taloudellisesti (omaisuus yhteistä) ja lasten kautta. Ja onhan pariskunnalla yhteinen pitkä historiakin joka luo siteen pariskunnan välille. Erotessa joutuisi laittamaan omaisuuden lihoiksi ja jakoon, lapset joutuisivat elämään kahden kodin välillä ja jokaisen osapuolen elämä hankaloittuisi. Nykyinen on paljon parempi ratkaisu kuin se että joutaisi muuttamaan omasta kotoaan toisaalle ja laittamaan kaikki arjen järjestelyt uusiksi. Puhumattakaan siitä, ettäkö voisi jostain pinosta vain valita kumppanin jonka kanssa elämäntyyli-, arvot ja arki ylipäätään menisi yhteen ja olisi molemminpuoleista rakkautta, kunnioitusta ja vielä hellyttää ja intohimoakin. Kuulostaa aikamoiselta yksisarviselta. 

Enkä edes halua ketään vierasta uutta miestä kotiini vaan lasteni isän. Se että suhteen fyysisyys on jäänyt vähemmälle on vaan oire siitä että elämä on kiireistä ja pyörii muiden asioiden ympärillä. Ei ole mitään syytä laittaa elämää risaiseksi sen vuoksi ettei ole intohimoa, eipä sitä ollut sinkkunakaan kuin hyvin harvoin ja sitä kesti sen yön tai pari. Rakkaus ja sitoutuminen on loppupeleissä jotain ihan muuta kuin seksiä ja jännitystä. 

Nimenoman!  Täytyy olla aika nuori hupakko, jos kuvittelee elinikäisen suhteen olevan intohimoista seksiä, ja hullu, jos edellyttää sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin on suhteissa tärkeintä seksi, suudelmat, intohimo ja yhteinen hauskanpito?

Mikä sinulle sitten on tärkeintä?

Kun perhe on hajonnut shokkierossa, osaa arvostaa esim. turvallisuutta enemmän kuin jotakin intohimoista suutelua.

Ok. Minulla on turvallinen olo ihan yksinkin. En halua puolisosta turvallisuutta elämääni.

Parempi tietenkin yksin kuin huonon kaverin kanssa, mutta eikö otsikossa kuitenkin kysytty nimenomaan suhteesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on sitouduttu toiseen taloudellisesti (omaisuus yhteistä) ja lasten kautta. Ja onhan pariskunnalla yhteinen pitkä historiakin joka luo siteen pariskunnan välille. Erotessa joutuisi laittamaan omaisuuden lihoiksi ja jakoon, lapset joutuisivat elämään kahden kodin välillä ja jokaisen osapuolen elämä hankaloittuisi. Nykyinen on paljon parempi ratkaisu kuin se että joutaisi muuttamaan omasta kotoaan toisaalle ja laittamaan kaikki arjen järjestelyt uusiksi. Puhumattakaan siitä, ettäkö voisi jostain pinosta vain valita kumppanin jonka kanssa elämäntyyli-, arvot ja arki ylipäätään menisi yhteen ja olisi molemminpuoleista rakkautta, kunnioitusta ja vielä hellyttää ja intohimoakin. Kuulostaa aikamoiselta yksisarviselta. 

Enkä edes halua ketään vierasta uutta miestä kotiini vaan lasteni isän. Se että suhteen fyysisyys on jäänyt vähemmälle on vaan oire siitä että elämä on kiireistä ja pyörii muiden asioiden ympärillä. Ei ole mitään syytä laittaa elämää risaiseksi sen vuoksi ettei ole intohimoa, eipä sitä ollut sinkkunakaan kuin hyvin harvoin ja sitä kesti sen yön tai pari. Rakkaus ja sitoutuminen on loppupeleissä jotain ihan muuta kuin seksiä ja jännitystä. 

Nimenoman!  Täytyy olla aika nuori hupakko, jos kuvittelee elinikäisen suhteen olevan intohimoista seksiä, ja hullu, jos edellyttää sitä.

Onko se suhteen elinikäisyys siis joillekin tärkeämpää kuin suhteen laatu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on sitouduttu toiseen taloudellisesti (omaisuus yhteistä) ja lasten kautta. Ja onhan pariskunnalla yhteinen pitkä historiakin joka luo siteen pariskunnan välille. Erotessa joutuisi laittamaan omaisuuden lihoiksi ja jakoon, lapset joutuisivat elämään kahden kodin välillä ja jokaisen osapuolen elämä hankaloittuisi. Nykyinen on paljon parempi ratkaisu kuin se että joutaisi muuttamaan omasta kotoaan toisaalle ja laittamaan kaikki arjen järjestelyt uusiksi. Puhumattakaan siitä, ettäkö voisi jostain pinosta vain valita kumppanin jonka kanssa elämäntyyli-, arvot ja arki ylipäätään menisi yhteen ja olisi molemminpuoleista rakkautta, kunnioitusta ja vielä hellyttää ja intohimoakin. Kuulostaa aikamoiselta yksisarviselta. 

Enkä edes halua ketään vierasta uutta miestä kotiini vaan lasteni isän. Se että suhteen fyysisyys on jäänyt vähemmälle on vaan oire siitä että elämä on kiireistä ja pyörii muiden asioiden ympärillä. Ei ole mitään syytä laittaa elämää risaiseksi sen vuoksi ettei ole intohimoa, eipä sitä ollut sinkkunakaan kuin hyvin harvoin ja sitä kesti sen yön tai pari. Rakkaus ja sitoutuminen on loppupeleissä jotain ihan muuta kuin seksiä ja jännitystä. 

Nimenoman!  Täytyy olla aika nuori hupakko, jos kuvittelee elinikäisen suhteen olevan intohimoista seksiä, ja hullu, jos edellyttää sitä.

Onko se suhteen elinikäisyys siis joillekin tärkeämpää kuin suhteen laatu?

Pitkä tai lyhyt suhde, mutta kiihko ja intohimo, suutelut ja seksi eivät edelleenkään ole tärkeintä elämässä, eikä edes suhteissa.  Totta kai kivaa ja ihanaa ajallaan, mutta vanhaa vertausta lainaten: "Jos prinssi tulee valkoisella ratsulla, niin ota mieluimmin se hevonen".  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten turvallinen kumppanuus olisi muka kulissia, jos se sopii kyseisille ihmisille? Mikä sinä olet muiden parisuhteita tuomitsemaan?

Eli onko vastaus siis mielestäsi siinä, että nämä ihmiset eivät vain arvosta intohimoa ja yhteistä hauskanpitoa yhtä korkealle kuin turvallista kumppanuutta?

Eivät kaikki arvosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on sitouduttu toiseen taloudellisesti (omaisuus yhteistä) ja lasten kautta. Ja onhan pariskunnalla yhteinen pitkä historiakin joka luo siteen pariskunnan välille. Erotessa joutuisi laittamaan omaisuuden lihoiksi ja jakoon, lapset joutuisivat elämään kahden kodin välillä ja jokaisen osapuolen elämä hankaloittuisi. Nykyinen on paljon parempi ratkaisu kuin se että joutaisi muuttamaan omasta kotoaan toisaalle ja laittamaan kaikki arjen järjestelyt uusiksi. Puhumattakaan siitä, ettäkö voisi jostain pinosta vain valita kumppanin jonka kanssa elämäntyyli-, arvot ja arki ylipäätään menisi yhteen ja olisi molemminpuoleista rakkautta, kunnioitusta ja vielä hellyttää ja intohimoakin. Kuulostaa aikamoiselta yksisarviselta. 

Enkä edes halua ketään vierasta uutta miestä kotiini vaan lasteni isän. Se että suhteen fyysisyys on jäänyt vähemmälle on vaan oire siitä että elämä on kiireistä ja pyörii muiden asioiden ympärillä. Ei ole mitään syytä laittaa elämää risaiseksi sen vuoksi ettei ole intohimoa, eipä sitä ollut sinkkunakaan kuin hyvin harvoin ja sitä kesti sen yön tai pari. Rakkaus ja sitoutuminen on loppupeleissä jotain ihan muuta kuin seksiä ja jännitystä. 

Nimenoman!  Täytyy olla aika nuori hupakko, jos kuvittelee elinikäisen suhteen olevan intohimoista seksiä, ja hullu, jos edellyttää sitä.

Onko se suhteen elinikäisyys siis joillekin tärkeämpää kuin suhteen laatu?

Pitkä tai lyhyt suhde, mutta kiihko ja intohimo, suutelut ja seksi eivät edelleenkään ole tärkeintä elämässä, eikä edes suhteissa.  Totta kai kivaa ja ihanaa ajallaan, mutta vanhaa vertausta lainaten: "Jos prinssi tulee valkoisella ratsulla, niin ota mieluimmin se hevonen".  

Puhu vain omasta puolestasi. Minulle kyllä romantiikka on tärkein asia ROMANTTISESSA suhteessa. Miten tämä nyt voi olla niin kummallinen asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin on suhteissa tärkeintä seksi, suudelmat, intohimo ja yhteinen hauskanpito?

Mikä sinulle sitten on tärkeintä?

Kun perhe on hajonnut shokkierossa, osaa arvostaa esim. turvallisuutta enemmän kuin jotakin intohimoista suutelua.

Ok. Minulla on turvallinen olo ihan yksinkin. En halua puolisosta turvallisuutta elämääni.

Parempi tietenkin yksin kuin huonon kaverin kanssa, mutta eikö otsikossa kuitenkin kysytty nimenomaan suhteesta?

Kyllä, mutta ei minulle kumppanin turvallisuus ole mikään sellainen asia, jonka vuoksi olisin suhteessa. Turvattomuus tai arvaamattomuus olisivat kyllä ominaisuuksia, jotka saisivat lopettamaan suhteen. Kyse on ihan perusasiasta. Vähän kuin olisi jonkun kansssa, koska se käy suihkussa säännöllisesti eikä lyö.

Miksei kannata hankkia sellainen kumppani, jossa on kaikkea mitä itse tarvitsee? Miksi siis tarvitsee tyytyä johonkin, kun voi saada kaikki? Älkääkä selittäkö, että kullekin on vaan se yksi ainoa kumppani. Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on sitouduttu toiseen taloudellisesti (omaisuus yhteistä) ja lasten kautta. Ja onhan pariskunnalla yhteinen pitkä historiakin joka luo siteen pariskunnan välille. Erotessa joutuisi laittamaan omaisuuden lihoiksi ja jakoon, lapset joutuisivat elämään kahden kodin välillä ja jokaisen osapuolen elämä hankaloittuisi. Nykyinen on paljon parempi ratkaisu kuin se että joutaisi muuttamaan omasta kotoaan toisaalle ja laittamaan kaikki arjen järjestelyt uusiksi. Puhumattakaan siitä, ettäkö voisi jostain pinosta vain valita kumppanin jonka kanssa elämäntyyli-, arvot ja arki ylipäätään menisi yhteen ja olisi molemminpuoleista rakkautta, kunnioitusta ja vielä hellyttää ja intohimoakin. Kuulostaa aikamoiselta yksisarviselta. 

Enkä edes halua ketään vierasta uutta miestä kotiini vaan lasteni isän. Se että suhteen fyysisyys on jäänyt vähemmälle on vaan oire siitä että elämä on kiireistä ja pyörii muiden asioiden ympärillä. Ei ole mitään syytä laittaa elämää risaiseksi sen vuoksi ettei ole intohimoa, eipä sitä ollut sinkkunakaan kuin hyvin harvoin ja sitä kesti sen yön tai pari. Rakkaus ja sitoutuminen on loppupeleissä jotain ihan muuta kuin seksiä ja jännitystä. 

Nimenoman!  Täytyy olla aika nuori hupakko, jos kuvittelee elinikäisen suhteen olevan intohimoista seksiä, ja hullu, jos edellyttää sitä.

Minä otan mieluummin vuosikymmenen mittaisen suhteen, jossa on intohimoista seksiä, kuin elinikäisen suhteen, jossa sitä ei ole. Pitääkö suhteessa olla vain tavan vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, no minulle avioliitto on elinikäinen sopimus. Valinta ja tahtotila ennemminkin kuin tunnetuuliviirin varassa pyörivä heikko kyhäelmä. En ymmärrä, miksi sellaisten ihmisten pitää perustaa perheitä, joiden mielestä intohimon loppuminen on ihan hyvä syy vaihdella kumppaneita kuin sukkia ja pahimmillaan vääntää vielä jokaiselle uudelle puolisolle lisää lapsia.

Pitäisikö ihmisten mielestäsi kunnioittaa tuota sopimusta silloinkin, kun parisuhde tekee heidät onnettomaksi ja he eivät saa toiselta sitä, mitä eniten tarvitsevat?

Ehkä ennen sopimuksen tekemistä pitäisi miettiä mitä elämältä haluaa ja tarvitsee ja onko mahdollista että se suhteesta loppuu. Kun on kuitenkin yleisesti tiedossa, että intohimo usein pitkissä suhteissa hiipuu, niin ehkei kannata luvata elinikäistä liittoa jos intohimon säilyminen on omalta puolelta sille ehtona. Miksei voi suoraan sopia, että ollaan yhdessä kunnes huuma loppuu ja vaihdetaan sitten seuraavaan? Mihin siinä papin edessä valehtelua tarvitaan? Ja varsinkin, jos ei pysty kestävään suhteeseen tai sitoutumiseen, niin miksi pitää tehdä lapsia kärsimään eroista ja uusperhevirityksistä?