Lue keskustelun säännöt.
Moni koulussa valittaa yksinäisyyttä - lopulta kaikki heistä takaavat omalla käytöksellään sen ettei kukaan lähesty heitä
07.12.2018 |
En tiedä edes mistä aloittaa. Meillä on iso aloitusryhmä, ja olen se joka ei kuulu mihinkään jengiin vaan hengailee ikään kuin itsekseen. Joitain on vaivannut oma eristäytymiseni, mutta liikun niin paljon vanhempien vuosikurssilaisten kanssa, etten koe tarpeellisena olla meidän ryhmäläisten kanssa kouluajan ulkopuolella. Toisekseen honasin sen, että sinne klikkeihin on todella vaikea päästä ja vaatisi sen, että joisin kuin sieni, joten valitsen mieluummin kaverini joiden kanssa kiertelemme kuvaamassa ja keikoilla.
Tästä johtuen osa ryhmäläisistäni on tullut kertomaan minulle, miten kokevat ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä. Monet opiskelijabileet ovat kuulemma menneet huonosti, kun he ovat tavallaan jääneet yksin ja heille ei vain löydy seuraa tai he eivät saa ääntään kuuluviin.
Kun asiaa seurasin hetken aikaa, niin muistin että kumpikin näistä marisijoista olivat sellaisia etteivät tervehtineet koulun alussa aamuisin tai eivät olleet huomaavinaankaan ja eräällä opsikelijaristeilyllä he välttelivät seuraani, koska en ilmeisesti ollut tarpeeksi khuul. Lisäksi aina kun heille puhuu, he vetäytyvät ja lähtevät pakoon melkein kaikkia tai osoittavat omalla ynseydellään ettei kiinnosta. Toisin sanoen he ovat luoneet päässään jonkun arvojärjestyksen, laskeskelevat kenelle kannattaa puhua ja kenelle ei ja syrjivät muita etteivät vaikuttaisi yhtä nokkimisjärjestyksen pohjasakalta. Näillä tyypeillä kun tuntuu olevan asiat hyvin kun he pääsevät klikin sisäisiin rientoihin mukaan, mutta sieltä ulkopuolisena he tuntuvat surevan kun asiat eivät sujukaan.
Onko tämä ihan oikeasti nykypäivää suomen korkeakouluissa parikymppisten keskuudessa herran vuonna 2018?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että useimmiten on kyse tuollaisesta että loisivat arvojärjestyksiä jne. Usein on kyse ihan ujoudesta ja/tai sosiaalisten taitojen puutteesta. Esim. ujous on synnynnäinen temperamenttipiirre jonka voittaminen ei käy ihan tuosta vain. Ujo ihminen voi haluta kyllä kovin seuraan, mutta käytännössä ujous pistää toimimaan vetäytyvästi ihmisten lähestyessä. Se on vaistomaista, ja siitä pois oppiminen on hidas prosessi.
Ei, vaan nyt selkeästi et lukenut aloitusta kunnolla tai et vain selkeästi tunne tai tiedä tätä tilannetta. Kukaan tuolla alalla ei ole kauhean ujo ja se on melkein pääsykoevaiheessa jo karsittu ne hiljaiset pois. Nämä tyypit nimenomaan alkuvaiheessa karsastivat minuakin huomattuaan, etten hakeudu suosittujen seuraan ja he mainostavat miten äänekkäitä ja hyviä ja hauskoja ovat, mutta eivät ole päässeet vielä näyttämään kynsiään (voi kyllä, näillä sanoin). Kun sitten seuraa heidän touhujaan, niin hyvin selkeästi tulee kuva että se on valikoivaa yksinäisyyttä. Eli he ovat yksinäisiä, kun eivät pääse valitsemaansa seuraan ja muut ovat heille kuin ilmaa koska ne eivät ol eniitä ihmisiä joille kannattaa puhua.
Jäi ajatus kesken aloituksesta, mutta piti vain jatkaa että miksi viimeksi yläasteella seurasin tällaisia ihmissuhdekuvioita?
Jatkan edelleen, että kummasti se puhumattomuus päättyy kun oikea ihminen tulee juttelemaan, joten jos tuo ei ole syrjintää niin mitä sitten? :D
Mä olin korkeakoulussa vanhempi kuin muut, mutta aloin jöröytymään, kun aina jos itse yritin vähän jutella jonkun vierustoverin kanssa jotain, en saanut juuri vastakaikua. Ainoat, joihin tutustuin oli fuksivuonna ekoilla kursseilla, siellä jotkut olivat vielä avoimia uusille tuttavuuksille. Seuraavina vuosina oli pettymys, kun luennoilta ei todella kavereita saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
E
Onko tämä ihan oikeasti nykypäivää suomen korkeakouluissa parikymppisten keskuudessa herran vuonna 2018?
Oli jo vuonna 1997, ainoat jotka olivat aidosti sosiaalisia ja käyttäytyivät huomaavaisesti toisia kohtaan eivätkä marisseet mistään meidän yliopistolla, olivat ulkomaalaiset opiskelijat. Olin itse opiskellut lukukauden ulkomailla aiemmin, joten minullakaan ei ollut ongelmia lähestyä heitä ja saada heistä kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
E
Onko tämä ihan oikeasti nykypäivää suomen korkeakouluissa parikymppisten keskuudessa herran vuonna 2018?
Oli jo vuonna 1997, ainoat jotka olivat aidosti sosiaalisia ja käyttäytyivät huomaavaisesti toisia kohtaan eivätkä marisseet mistään meidän yliopistolla, olivat ulkomaalaiset opiskelijat. Olin itse opiskellut lukukauden ulkomailla aiemmin, joten minullakaan ei ollut ongelmia lähestyä heitä ja saada heistä kavereita.
No kun huomasin tismalleen saman. He tuntuvat aidosti ottavan kontaktia kaikkiin, mutta mahtuu sielläkin sekaan niitä joiden toivoisi äkkiä palaavan kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että useimmiten on kyse tuollaisesta että loisivat arvojärjestyksiä jne. Usein on kyse ihan ujoudesta ja/tai sosiaalisten taitojen puutteesta. Esim. ujous on synnynnäinen temperamenttipiirre jonka voittaminen ei käy ihan tuosta vain. Ujo ihminen voi haluta kyllä kovin seuraan, mutta käytännössä ujous pistää toimimaan vetäytyvästi ihmisten lähestyessä. Se on vaistomaista, ja siitä pois oppiminen on hidas prosessi.
Jos avoimesti suree ettei kuulu klikkeihin ja mykkäkouluttaa muita vuosikurssilaisiaan, niin miten tuo liittyy ujouteen?
Minulla ei ollut koulussa kavereita koska olin ruma, läski ja ujo. Tai näin kiusaajani minulle kertoivat 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että useimmiten on kyse tuollaisesta että loisivat arvojärjestyksiä jne. Usein on kyse ihan ujoudesta ja/tai sosiaalisten taitojen puutteesta. Esim. ujous on synnynnäinen temperamenttipiirre jonka voittaminen ei käy ihan tuosta vain. Ujo ihminen voi haluta kyllä kovin seuraan, mutta käytännössä ujous pistää toimimaan vetäytyvästi ihmisten lähestyessä. Se on vaistomaista, ja siitä pois oppiminen on hidas prosessi.
Ujous ei ole sisäsyntyistä. Ujous on jonkin asian tai tilanteen pelko, joka on opittu joko ympärillä olevien ihmisten käytöksestä tai omasta 'mokasta' saadusta negatiivisesta palautteesta. Asia voi toki juontaa niin pitkälle lapsuuteen, että sitä voi helposti, väärin, luulla 'temperamenttipiirteeksi'.
Avaukseen... onhan monet seurassakin yksinäisiä tai eivät koe saavansa sitä jotain, mitä haluavat. Yleensä yksinäisyyden tunne esiintyy helposti, kun seurankaipuu ei täyty siinä määrässä, missä sitä haluaa. Sitten on niitä, jotka ovat niin sietämättömiä, että heidät sivutetaan. On myös heitä, jotka ovat sosiaalisilta taidoiltaan puutteellisia, mutta kykenisivät korjaamaan asian, jos joku kertoisi missä vika... ja on olemassa myös niitä, jotka eivät kykenisi asiaa korjaamaan. Kuitenkin tietäminen mistä hiekkalaatikolta ulospotkiminen johtuu auttaa asiaa aina vähän eteenpäin. Ja sitten on ihmisiä, jotka vain tykkäävät valittaa valittamisen ilosta.
Kuulostaa oikeustieteellisen menolta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lol. Vieläkö joku täysi-ikäisenä puhuu "hengailevansa vähän vanhempien tyyppien kanssa"?
En usko että useimmiten on kyse tuollaisesta että loisivat arvojärjestyksiä jne. Usein on kyse ihan ujoudesta ja/tai sosiaalisten taitojen puutteesta. Esim. ujous on synnynnäinen temperamenttipiirre jonka voittaminen ei käy ihan tuosta vain. Ujo ihminen voi haluta kyllä kovin seuraan, mutta käytännössä ujous pistää toimimaan vetäytyvästi ihmisten lähestyessä. Se on vaistomaista, ja siitä pois oppiminen on hidas prosessi.