Surun vaiheet

Surulle on ominaista, että vaihteet eivät ole lineaarisia. Ne voivat myös olla päällekäin ja palata uudelleen. Kaikki ne kuitenkin tulevat ainakin jollain tavalla käytyä läpi. 

Mulla ei ole koskaan ollut sellaisia vaiheita kuin usein listauksissa annetaan. Lähinnä on ollut ensin lamauttava, raastava suru ja loputon itku, sitten vaihe jossa suru on kyllä pohjalla ja tulee esiin heti jos sallii mutta sen pystyy myös pitämään taustalla esim. töissä, ja lopulta suru vähitellen haihtuu menneisyyden taustaan, raastaa enää jos oikein erityisesti alkaa muistelemaan edesmennyttä.

Luin joskus, että viha ja suru olisivat saman kolikon eri puolet. Mun kohdalla on pitänyt todella hyvin paikkansa. Menetyksiä kohdatessani olen aikani vihainen, sitten alkaa suru purkautua. Oon ajatellut, että isojen menetysten kohdalla toi viha suojaa psyykeä ja pitää toimintakykyä yllä. Hulluksihan sitä tulisi, jos kaikki suru hyökkäisi kertaheitolla niskaan...

Olen pahoillani menetyksestäsi ja toivotan voimia suremisprosessiin <3

Lapsuuden ystäväni puhui isänsä kuoleman jälkeisistä surun vaiheista. Hän kertoi kuinka yhdessä vaiheessa häntä nauratti kaikki epäsopivat asiat eikä voinut sille mitään kuinka reagoi.