Kellä bipolaari äxä, kuinka olette pystyneet sopimaan asioista

Pakkohan se on yrittää kun on yhteinen lapsi. Mutta kyllä minulla joka kerta on vähän pelkoa kun lapsi pitää joka toinen vkonloppu miehelle luottaa. Tällä hetkellä sillä on onneksi ihan fiksun oloinen naisystävä, johon luotan ettei mitään kovin hullua varmasti tapahdu kun hän on paikalla myös. Mutta kun mies oli ennen yksin niin olihan se pelottavaa että tyyppi oli ihan sekomaniassa kun olisi isän luona viikonloppu. Onneksi kaikkein pahimmissa manioissa sille kävi oikein hyvin että lapsi ei tulekaan, kun hän muutenkin halusi juhlia ja mennä vaan, ei "istua kotona lapsen kanssa".

Silti ikäviä juttuja ehti tapahtua niitäkin, esim. lapsi oli kerran jätetty yksin miehen lähtiessä ajelemaan autolla kun häntä ahdisti lapsen hoito. Ja kerran kun oli lapsi jouluna hänellä, asunnossa sattui tulipalo kun mies oli alkanut juomaan ja polttanut tupakkaa sängyssä. Tuon jälkeen en tosiaan olisi halunnut ollenkaan antaa isän luokse mutta sitten se tapasi nykyisen naisensa jolla on myös lapsi ja on sanonut että hän kyllä pitää huolen siitä että kenenkään lapsille ei tässä taloudessa tapahdu mitään pahaa.

Mikä on äxä?

Olen alusta alkaen sopeutunut siihen, että aina pitää olla plan B. Eli jos itsellä on menoa kun lapsi on isän luona, varmistan, että lapsi voi tarvittaessa mennä mummille tai enonsa luo.

Onko teille jäänyt mitään yhteisomistusta? 

Kaverini oli pibo ja hänen touhujansa seuratessa vierestä mietin että miesparka. Hän ensinnäkin oli puoliväkisin painostanut miehensä lastenhankintaan ja lopulta kun ne lapset oli maalmaan saatu, niin hänelle tulikin kiire baareihin. Erohan siitä tuli. Niillä lapsilla oli vielä kaikenmaailman ongelmia, mutta kaverini ei osannut suhtautua normaaliin uhmaan eikä mihinkään lasten kasvamiseen normaalisti. Joka tapauksessa eron jälkeen kaverini ihmetteli miksi mies lähettää aina kaiken informaation tekstiviestein eikä vahingossakaan soita tai ota vastaan puheluita. Hän saattoi myös perua lennosta jotain lastenhakuja päänsärkyyn vedoten (vaikka ei ollut mitään) ja perui hän arkipyhänä olevan tatuointiajankin karpulan takia. "En mä aikaa varatessa tiennyt että mulla on krapula." 

Aika huonosti hoituu. Lapsi, nyt 8v on mulla, ja olen yh, eikä lapsi enää halua tavata äitiään. Siitäkin piti tapella vuosia lasun kanssa, ja laps joutui kärsiä hulluusta äidistään, vaikka itse ei olisi halunnut äitiä tavata. Ei siis ole mitään tapaamisia enää. onneksi lopettivat sen aivan typerän valvotusti tapailunkin, kun laps oli aina aivan poikki ja itukinen niiden tapaamisten jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Aika huonosti hoituu. Lapsi, nyt 8v on mulla, ja olen yh, eikä lapsi enää halua tavata äitiään. Siitäkin piti tapella vuosia lasun kanssa, ja laps joutui kärsiä hulluusta äidistään, vaikka itse ei olisi halunnut äitiä tavata. Ei siis ole mitään tapaamisia enää. onneksi lopettivat sen aivan typerän valvotusti tapailunkin, kun laps oli aina aivan poikki ja itukinen niiden tapaamisten jälkeen.

Olet onnekas, että olet saanut lapsen pois äidin luota. Mun kaverilla ei käynyt yhtä hyvin. Bipo-äiti oli lähivanhempi ja pahaa jälkeähän se sai aikaan. Kaikkien lasten elämä on ihan sekaisin.