Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä joku, joka ei tiedä isoisovanhempiensa nimiä?
06.12.2018 |
Siis kahdeksaa nimeä ei olisi vaivautunut ottamaan selville. Olen kyllä yllättynyt, jos tämä on yleistä, kuten joku toisessa ketjussa tänään arveli. Itse tiedän useimmat esivanhempani jopa neljän sukupolven taakse, enkä siis ole niitä joutunut erikseen opettelemaan, vaan suvun menneisyys on läsnä luontevasti nykypäivässä.
Kommentit (39)
Tiedän vain yhden isoisovanhemman nimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
suvun menneisyys on läsnä luontevasti nykypäivässä.
Miten?
En tiedä kuin isovanhempieni nimet. He olivat syntyneet 1800-luvun loppupuolella ja isoisovanhempani olivat syntyneet 1800-luvun alkupuolella. Papereita, joissa nimet olisivat, ei ole hallussani. Voisihan sitä sukututkimusta alkaa sitten joskus eläkkeellä tehdä.
Tiedän isäni isovanhempien nimen. Molemmilta yhden nimen. Ei hautakivessä ole kahta nimeä.
Onko siis niin, että 1880-luvulla annettiin vain yksi nimi?
Nippa nappa tiedän isovanhempieni nimet. En ole sukurakas, enkä koskaan ollut paljonkaan tekemisissä sukulaisteni kanssa. Ei minua kiinnosta, ne on ventovieraita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista isoisovanhempieni nimiä.
Olen ne kuullut kyllä, mutta varsinkaan mummojeni vanhemmista ei juuri puhuttu; kumpikin oli mennyt miniäksi miehensä eli pappojeni koteihin ja puheissa oli läsnä enemmänkin miesten suku.
Ihan hyvä aihe, voisin ottaa ja kysäistä nämä asiat.
Tiedän isän puolelta isovanhempien nimet 1640-luvulle asti. En niitä muista, mutta voin käydä kurkkaamassa myheritagesta.
Kiva, kun menneisyys on läsnä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan joku. Mitä siitä sitten? Ymmärrät kai ettet ole muiden mitta?
Totta kai ymmärrän, mutta kuten aloitusviestissäni jo kirjoitin: olen yllättynyt, jos tämä on yleistä. Ymmärrät kai, että se on eri asia, kuin jos "varmaan joku" on tällainen?
ap
En tietäisi ilman sukututkimusta. Äitini ei ole tavannut isovanhempiaan ja minäkään en kaikkia, äidinisä kuoli ennen syntymääni, ja isän molemmat vanhemmat kuolivat kun olin pieni. Ei minun elämässäni ole isoisovanhemmat olleet mitenkään läsnä koska ovat kuolleet kauan sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoisäni äidin nimeä jouduin hetken muistelemaan, muut seitsemän muistin heti. Isoäitini äidin olen tavannutkin monesti.
Vierailija kirjoitti:
Nippa nappa tiedän isovanhempieni nimet. En ole sukurakas, enkä koskaan ollut paljonkaan tekemisissä sukulaisteni kanssa. Ei minua kiinnosta, ne on ventovieraita ihmisiä.
Todella surullista jos sinulla on isovanhemmat olleet elossa mutta et ole ollut tekemisissä. Se on suuri rikkaus kun saa viettää aikaa isovanhempien kanssa lapsena. Minun ainoa elossa ollut isoäitini kuoli 32 vuotta sitten ja edelleen on ikävä häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän melkeen kaikki Suoma, Oskari, Caroline, Iida ja Tuomas.
En todellakaan tiedä. En myöskään muista äidinisän nimeä. Äitini on puhunut hänestä varmaan noin viisi kertaa, mitä nyt tulee mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
suvun menneisyys on läsnä luontevasti nykypäivässä.
Miten?
No, esivanhemmistani kerrotaan kaskuja suvun tapaamisissa, heitä esittäviä muotokuvia on kotiemme seinillä, perintönä saatuja esineitä (esim. pöytähopeita) on käytössämme jne.
ap
Oon mä ne kaikki varmaan joskus kuullut, mutta en muista kuin kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan joku. Mitä siitä sitten? Ymmärrät kai ettet ole muiden mitta?
Totta kai ymmärrän, mutta kuten aloitusviestissäni jo kirjoitin: olen yllättynyt, jos tämä on yleistä. Ymmärrät kai, että se on eri asia, kuin jos "varmaan joku" on tällainen?
ap
Se, että olisit yllättynyt kertoo, että pidät omaa perhettäsi ja sukuasi normaalitilana kaikille. Ellet niin ajattelisi, ei sinulla olisi syytä yllättyäkään kahdeksan nimen tuntemattomuuden yleisyydestä. Ainakin tämän ketjun perusteella puistelet päätäsi tällä hetkellä silmät ymmyrkäisinä ja huuli pyöreänä. Monethan ovat tässä kertoneet, että eivät sittenkään ole kuten sinä. Tuon olisi voinut ymmärtää jo etukäteen, jolloin yllättyminenkään ei olisi tullut kuvioon.
En tiedä, mutta saisin varmaan helposti selville sen jostain kirkonkirjoista.
Mun isovanhemmat kuolivat jo 1970-luvulla , heidän nimet kyllä muistan.
En ole tarvinnut siitä taaksepäin olevia tietoja mihinkään.
Miksi ne pitäisi tietää?
Joo, en tiedä. Kaksi isovanhemmista ei tuntenut itsekään vanhempiaan, jäivät orvoiksi jo yli 50 vuotta ennen syntymääni ja loput neljäkin olivat kuolleet jo kauan ennen syntymääni. Tiedän hautakivestä kaksi ja muuten kaksi. Neljästä ei mitään käsitystä.
Sukututkimus on mielenkiintoista mutta vähämerkityksellistä. Ollutta ja iäksi mennyttä.
Varmaan joku. Mitä siitä sitten? Ymmärrät kai ettet ole muiden mitta?