Mitä sellaista et osaa joita ”kaikki muut osaavat”
Ja ehkä haluaisit osata? Vai koetko että sinua ei haittaa yhtään se että et osaa jotain mitä muut osaavat?
Itseäni harmittaa se että hiihtäminen on itselleni melko vaikeaa.
Ylipainoiset ja vanhukset hiihtävät nopeammin kuin minä, ohittavat minut ladulla.
Minulla on surkea hiihtotekniikkA, jotenkin ei vaan suju. Veren maku suussa, olen ihan poikki muutaman sauvoilla lykkäyksen jälkeen.
Hiihdän mieluiten yksin kun kenenkään kanssa.
Toinen asia on laskettelu. Se on ihan mukavaa, minua ei haittaa surkea tyyli ja kaatumiset.
Inhoan niitä hissejä, pelkään niitä.
Ahdistaa kun kaikki kaverit ja puoliso haluaa laskettelemaan ja ovat hyviä siinä.
Jotenkin ahdistunntalven tulosta tämän takia. Haluaisin voittaa laskettelu- pelkoni ja oppia hiihtämään.
Mitä asioita sinulla on joita muut osaa ja sinä et?
Kommentit (31)
Olette surkimuksia, mä osaan - ja mun pitää osata - kaikkea. Ei tulisi mieleenkään vastata tällaiseen typerään itsesääliruikutuskyselyyn.
En ole ajanut ajokorttia. Se on niin hävettävää. Pääkaupungissa sitä ei tarvikaan, mutta joskus kuitenkin pitäisi viedä jotain tavaroita. Lomalla pönötän samassa hotellissa koko ajan.
Toivon että olisin hankkinut ajokortin joskus nuorena, mutta kun ei niin ei.
Häpeä on suuri.
Aloitin autokoulun, otin lisätunteja, mutta kun ei sujunut niin ei sujunut.
Muille lohduksi, toisin kuin huono ajotaito, ei ole vaarallista vaikka ei olisi kielitaitoa, jota voi parantaa sana kerrallaan. Samoin matematiikkaa yms voi harjoitella.
Hankkia mies ja siis parisuhde. En ole tähän ikään (30 v) mennessä suhteeseen päässyt kun taas muut tuntuu vaihtavan miestä kuin sukkia. en kertakaikkiaan tajua mikä mussa on niin kamalaa ettei kukaan halua seurustella kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Hankkia mies ja siis parisuhde. En ole tähän ikään (30 v) mennessä suhteeseen päässyt kun taas muut tuntuu vaihtavan miestä kuin sukkia. en kertakaikkiaan tajua mikä mussa on niin kamalaa ettei kukaan halua seurustella kanssani.
Tjaa. - Olemmekohan sukulaissielut, tosin minä olen mies ja hieman sinua vanhempi, mutta hieman samanlainen tunne. - Tosin eivät kaikki kumppanin löytäneet ystvistäni ta kavereistani vaihda kumppaniaan kuin sukkia. - Toki heitäkin on. Mutta vähemmistö. - Aika moni vaikuttaa elävän ihan hyvää ja tasatapainoista elämää kumppaninsa (sen yhden ja erityisen) kanssa ja on tehnyt niin jo useamman vuoden.
Erikoista, on se, että kun osa näistä pitkään seurustelleista ja yhteiseloa kumppanin kanssa viettäneistä on eronnut, niin osa on tuntunut löytävän sen uuden erityisen ja rakkaan vierelleen hyvin pian ja verraten lyhyessä ajassa.
Olisi helppoa piikitellä, että no kun eivät osaa tai pysyty olemaan yksin vaan ottavat kenet hyvänsä kumppanikseen, etteivät vaan joutusi elämään sinkkuna; ikäänkuin sinkkuna olemisessa olsi jotain erityistä hävettävää ja torjuttavaa. Ei. Vaan suurin osa vaikuttaa ihan täysipäisiltä ja fiksuilta ihmisiltä, kuten on usein heidän uudet kumppaninsa. Itse siinä sitten vaan huomaat sitten sanovasi vain että kiva juttu mukavaahan se on, että löysit. Ja minäkö kateeellinen, enhän toki.
Mutta silti jokin sisällä pistelee ja tökkii ja kyselee, että miten hän sen tai he sen tekevät ja mikä minussa on vikana. Sekö, että viihdyn liian hyvin itsekeni, enkä osaa määrittää juurikaan tehtäviä tai paikkoja, joihin kumppania nimenomaisesti tarvitsisin... Kun taas noilla läheisilläni jotka ovat saattaneet olla pidemmässä tai useammassakin pidemmässä parisuhteessa samassa ajassa uin itse olen vain viettänyt sinkkuelämää lieneekö heillä sitten jo valmiina speksit, joita tarjoaa toiselle. Tai onko joku odottanut vain sopivaa hetkeä, että jos n.n eroaa niin nappaan häent. Tuskin ainakaan kovin monen kohdalla näinkään on. Vaan mikä sitten?
En osaa viheltää (enää). Olin oikomishoidossa aikuisena ja hampaiden asento muuttui niin ettei ilma kulje enää niinkuin ennen. :D
Pääsin autokoulusta juuri ja juuri läpi ja ajokortti löytyy- mutta en koe osaavani edelleenkään ajaa :D En ole ajanut kortin saamisen jälkeen kertaakaan ja rattiin hyppääminen jännittää vuosi vuodelta enemmän. Nyt olen kyllä suunnitellut että ottaisin asiakseni harjoitella itselleni kunnollisen, itsevarman ajotaidon vaikkapa ensi vuoden aikana. Saapa nähdä miten käy... Tsemppiä AP:lle, toivon että sinäkin pääset pelostasi yli!
En osaa viilata moottorisahan teräketjun purupiikkiä, vaikka saman työpaikan hitsari yritti sitä aikanaan kolmen vuoden ajan opettaa jokaisella rööki- ja kahvitauolla...
.
.
M 44
Faith kirjoitti:
Liitetiedoston tekeminen sähköpostiin. Olen aina saanut siihen apua joltain toiselta. Yritin tehdä sitä hiljattain omin päin, ihan kokeeksi, mutta epäonnistuin.
Aww, tämä oli söpö. Olet samalla tasolla isäni kanssa vaikka blogisi perusteella olemme samaa ikää.
Ja tämä oli kommentti ilman sarvia ja hampaita, fanitan sinua vaikka olemme täysin eri kenttää elämänkatsomuksen suhteen :D
En osaa prosentti- ja jakolaskuja päässä laskettuna. En osaisi enää edes jakokulmaa.
- Lukion lyhyt matikka 5
Luistella. Luulin lapsena osaavani luistella kohtuullisesti (pysyä pystyssä ja mennä eteenpäin ym perusasiat). Nyt aikuisena, kun kokeilin luistelua n. 15-20 vuoden tauon jälkeen uudestaan, tajusin, että en ole koskaan oppinut kunnolla luistelemaan. Olen aina vain sipsutellut luistinten kärjillä ja potkinut kärjillä vauhtia, enkä koskaan ole oppiut edes oikeaa luisteluliukua/-potkua/mikä onkaan. Luisteluinnostukseni lopahti siihen, sillä kömpelönä ihmisen tuskin opin oikeaa tyyliä enää tässä iässä. :(
Omalle tyttärelleni aion hankkia honkkarit, ettei hänelle käy samalla tavalla.
Perättäisiä aakkosia ilman, että lasken aina alusta. Vokaalit ja konsonantitkin ovat hukassa.