Sinä, joka olit teininä ruma mutta aikuisena nätti

Haluaisin kuulla, miten teini-iän kommentit vaikuttavat vielä vanhempana teihin.

Olin itse ihan hirveä läski omasta mielestäni teininä. Olin kuitenkin "vain" 10kg ylipainoinen, mutta sain kuulla olevani läski. 16-vuotiaana laihdutin 12kg, jolloin olin ihan ok, joskin painosta stressaaminen on jatkunut ihan kolmikymppiseksi asti.

Mulla on jostain syystä aina ollut ympärillä tosi kauniita kavereita, ja kolmikymppiseksi asti miehet pörräsivät näiden ystävien ympärillä paljon enemmän kuin minun. Mulla oli myös lapsenpyöreyttä kasvoisaa ihan kolmikymppiseksi aati, se ei auttanut että olin 27-31-vuotiaana kovasti treenattu ja hoikka. Olin silti pyöreänaamainen.

Nyt olen yli 30, olen normaalipainoinen, treenaaminen on jäänyt vähemmälle kiireen vuoksi mutta olen ihan tyytyväinen vartalooni ikääni nähden. Naama kuitenkin on kaventunut, mikä on ihanaa, mutta silti tuntuu että olen edelleen ihan pallonaama.

Pari päivää sitten olin kaverini kanssa baarissa ja siihen tuli jotain miehiä juttelemaan. Tuntui pahalta, että nämä katsoivat vain kaveriani kun juttelimme niitä näitä. Tätä kun on tapahtunut koko elämäni ajan. Olen suhteessa, joten asia ei sinällään haittaa, mutta tuntui pahalta että olin kuin ilmaa.

Saan kuitenkin todella hyvää palautetta mieheltäni siitä huolimatta, että olen lihonut suhteemme aikana salikireästä normitallaajaksi.

On kuitenkin vaikea hahmottaa, että olenko oikeast kaunis vai en. Ei kai se ihan näin mustavalkoista ole, mutta haluaisin tietää että miltä oikeasti näytän. Kuvat minusta on omasta mielestäni aina aivan hirveitä.

Jos kuitenkin nyt näkisin yläastetuttujani, olisin onnellinen siitä että näytän nykyään aivan ok:lta, jopa hyvältä verrattuna niihin aikoihin.

Mille teistä tuntuu, jotka ootte nykyään paljon paremman näköisiä kuin teineinä?

Mun äiti oli nuorena oikea kaunotar, eikä hänellä koskaan ole ollut mitään itsetunto-ongelmia.