Millaisia ajatuksia teille herää tällaisesta ystävästä?

On kokemusta! Olen tietoisesti päättänytkin etten oma-aloitteisesti kerro elämästäni mitään tällaisille. Olen esim. muutama kuukausi sitten aloittanut uuden parisuhteen josta tietyt ihmiset eivät tiedä mitään :) Katsotaan kuinka pitkälle ehdimme ennen kuin ystäviä kiinnostaa mitä mulle kuuluu.

Olen itse varmaan tuollainen. Ette vain ole samalla aaltopituudella. Ei ystävyyden kuulu olla teeskentelyä, että toisen asiat kiinnostaa, jos ne eivät kiinnosta. Siis hänen puoleltaan.

No siis joo.. en mäkään enää oikeastaan halua edes kertoa mitään tai lähinnä sitten tiedustelen hänen vointia ja kannustan häntä.

Hei ap.

Kuulostaa, että haluat olla ystäväsi kanssa läheinen ja tulla kuulluksi myös omien ajatuksiesi suhteen.

Ajattelet/kyselet,  että ystäväsi kommunikaatiotaidot ovat ehkä puutteelliset?

Mutta kuten tiedät, muuttaa voi vain omaa toimintaansa. Millaisia kommunikaatiotaitoja sinun itsesi täytyisi kehittää? Miten voisit oppia paremmin ilmaisemaan asian hänelle itselleen tilanteen ollessa päällä? Mitkä sanat sopisivat sinun suuhusi, että saisit sanottua, että on ollut hienoa kuulla hänen kokemuksiaan ja voitaisiinko nyt siirtyä sinun kuulumisiisi? Miten opit ottamaan tarpeeksi, ei liikaa eikä liian vähän tilaa ystävyyssuhteessa?

Mitä ajattelet näistä kysymyksenaluista?

 

Jotkut ihmiset eivät osaa puhua muusta kuin itsestään eikä heitä kiinnosta mikään muu. Ei kannata pahoittaa mieltä. Anna heidän jatkaa loputonta yksinpuheluaan omasta erinomaisuudestaan ja sulje puhelin.

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta! Olen tietoisesti päättänytkin etten oma-aloitteisesti kerro elämästäni mitään tällaisille. Olen esim. muutama kuukausi sitten aloittanut uuden parisuhteen josta tietyt ihmiset eivät tiedä mitään :) Katsotaan kuinka pitkälle ehdimme ennen kuin ystäviä kiinnostaa mitä mulle kuuluu.

Sehän voi olla joillekin myös surullinen ja huono uutinen, että sait ehkä paremman onnen (kuin heille annetaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta! Olen tietoisesti päättänytkin etten oma-aloitteisesti kerro elämästäni mitään tällaisille. Olen esim. muutama kuukausi sitten aloittanut uuden parisuhteen josta tietyt ihmiset eivät tiedä mitään :) Katsotaan kuinka pitkälle ehdimme ennen kuin ystäviä kiinnostaa mitä mulle kuuluu.

Sehän voi olla joillekin myös surullinen ja huono uutinen, että sait ehkä paremman onnen (kuin heille annetaan).

Miten tämä kommentti liittyy keskustelun aiheeseen? En kerro sen enempää hyviä kuin huonojakaan uutisiani tietyille ihmisille.

Minä olen koittanut pitää yhteyksiä erääseen masennuksesta kärsineeseen sukulaiseen. Kauheasti hän ei kertonut asioistaan, vaikka olisi ollut mahdollisuus. Puhuin myös omat asiani hänelle. Näin sitten facessa, että hänellä on uusi seurustelukumppani (vaikka oli jo kihloissa aiemman kanssa). Pitäisikö minun nyt sitten mennä kyselemään, että mitä kuuluu?!! Sulla on näemmä uusi poikaystävä! Miksi et ole kertonut!!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta! Olen tietoisesti päättänytkin etten oma-aloitteisesti kerro elämästäni mitään tällaisille. Olen esim. muutama kuukausi sitten aloittanut uuden parisuhteen josta tietyt ihmiset eivät tiedä mitään :) Katsotaan kuinka pitkälle ehdimme ennen kuin ystäviä kiinnostaa mitä mulle kuuluu.

Sehän voi olla joillekin myös surullinen ja huono uutinen, että sait ehkä paremman onnen (kuin heille annetaan).

Miten tämä kommentti liittyy keskustelun aiheeseen? En kerro sen enempää hyviä kuin huonojakaan uutisiani tietyille ihmisille.

"Olen tietoisesti päättänytkin etten oma-aloitteisesti kerro elämästäni mitään tällaisille. "

Liittyy siten, että ehkä he eivät halua kysyä, mitä sinulle kuuluu, kun se on aina parempaa, kuin heille itselleen .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta! Olen tietoisesti päättänytkin etten oma-aloitteisesti kerro elämästäni mitään tällaisille. Olen esim. muutama kuukausi sitten aloittanut uuden parisuhteen josta tietyt ihmiset eivät tiedä mitään :) Katsotaan kuinka pitkälle ehdimme ennen kuin ystäviä kiinnostaa mitä mulle kuuluu.

Sehän voi olla joillekin myös surullinen ja huono uutinen, että sait ehkä paremman onnen (kuin heille annetaan).

Miten tämä kommentti liittyy keskustelun aiheeseen? En kerro sen enempää hyviä kuin huonojakaan uutisiani tietyille ihmisille.

Ja liittyy siten, että ketjussa harmitellaan sitä, etteivät omat kuulumiset kiinnosta jotakuta. Tuo voi olla selitys miksi eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta! Olen tietoisesti päättänytkin etten oma-aloitteisesti kerro elämästäni mitään tällaisille. Olen esim. muutama kuukausi sitten aloittanut uuden parisuhteen josta tietyt ihmiset eivät tiedä mitään :) Katsotaan kuinka pitkälle ehdimme ennen kuin ystäviä kiinnostaa mitä mulle kuuluu.

Sehän voi olla joillekin myös surullinen ja huono uutinen, että sait ehkä paremman onnen (kuin heille annetaan).

Miten tämä kommentti liittyy keskustelun aiheeseen? En kerro sen enempää hyviä kuin huonojakaan uutisiani tietyille ihmisille.

"Olen tietoisesti päättänytkin etten oma-aloitteisesti kerro elämästäni mitään tällaisille. "

Liittyy siten, että ehkä he eivät halua kysyä, mitä sinulle kuuluu, kun se on aina parempaa, kuin heille itselleen .

Miksi he siis jauhavat omista kuulumisistaan kyllästymiseen saakka jos itse kokisivat kuulumisensa huonoina?

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap.

Kuulostaa, että haluat olla ystäväsi kanssa läheinen ja tulla kuulluksi myös omien ajatuksiesi suhteen.

Ajattelet/kyselet,  että ystäväsi kommunikaatiotaidot ovat ehkä puutteelliset?

Mutta kuten tiedät, muuttaa voi vain omaa toimintaansa. Millaisia kommunikaatiotaitoja sinun itsesi täytyisi kehittää? Miten voisit oppia paremmin ilmaisemaan asian hänelle itselleen tilanteen ollessa päällä? Mitkä sanat sopisivat sinun suuhusi, että saisit sanottua, että on ollut hienoa kuulla hänen kokemuksiaan ja voitaisiinko nyt siirtyä sinun kuulumisiisi? Miten opit ottamaan tarpeeksi, ei liikaa eikä liian vähän tilaa ystävyyssuhteessa?

Mitä ajattelet näistä kysymyksenaluista?

 

Hei,

Kiitos tästä!

Ollaan oltu läheisiä pitkään. Hänellä ollut jonkin aikaa vaikeaa ja kerroin että voi minulle avata sisintään jos sille on tarvetta. Välillä kyllä viestittelen omia kuulumisia (nähdään melko harvoin) mutta silti vaikka koen ottavani riittävästi tilaa kommunikaatiossa, on vastakaiku ollut toiselta puolelta jokseenkin puutteellinen. Ehkä kyse on omista arvois myös, miten haluan että minua kuunnellaan ja kohdataan? Olen itse alalla jossa joutuu kuuntelemaa. Ja keskustelemaan rakentavasti, joten sinällään odotan muilta vasta vuoroisesti edes lähes samaa. Uskon, että häntä kyllä kiinnostaa minunkin asiat. Nyt vaan toistuvasti samaan ilmiöön törmätessä ei vaan jaksa enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta! Olen tietoisesti päättänytkin etten oma-aloitteisesti kerro elämästäni mitään tällaisille. Olen esim. muutama kuukausi sitten aloittanut uuden parisuhteen josta tietyt ihmiset eivät tiedä mitään :) Katsotaan kuinka pitkälle ehdimme ennen kuin ystäviä kiinnostaa mitä mulle kuuluu.

Sehän voi olla joillekin myös surullinen ja huono uutinen, että sait ehkä paremman onnen (kuin heille annetaan).

Miten tämä kommentti liittyy keskustelun aiheeseen? En kerro sen enempää hyviä kuin huonojakaan uutisiani tietyille ihmisille.

"Olen tietoisesti päättänytkin etten oma-aloitteisesti kerro elämästäni mitään tällaisille. "

Liittyy siten, että ehkä he eivät halua kysyä, mitä sinulle kuuluu, kun se on aina parempaa, kuin heille itselleen .

Miksi he siis jauhavat omista kuulumisistaan kyllästymiseen saakka jos itse kokisivat kuulumisensa huonoina?

No juuri siksi! Jaettu suru puolittuu.

Minä en ainakaan jaksa kysellä ystäviltäni, mitä heille kuuluu, kun se on aina parempaa kuin itselleni. Tulee vain paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan jaksa kysellä ystäviltäni, mitä heille kuuluu, kun se on aina parempaa kuin itselleni. Tulee vain paha mieli.

Sulla kuitenkin on mies? Sulla on lapset ja työpaikka ja lemmikit? Joita ystäväsi ei tiettävästi ole saanut? Ja jaksaat joka käänteessä haukkua miestäsi jne tälle ystävällesi jonka kuulumisia et koskaan kysy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan jaksa kysellä ystäviltäni, mitä heille kuuluu, kun se on aina parempaa kuin itselleni. Tulee vain paha mieli.

Sulla kuitenkin on mies? Sulla on lapset ja työpaikka ja lemmikit? Joita ystäväsi ei tiettävästi ole saanut? Ja jaksaat joka käänteessä haukkua miestäsi jne tälle ystävällesi jonka kuulumisia et koskaan kysy?

No on, mutta en ole silti onnellinen ja tietäisit vain miehen, ammatin ja asuinpaikan valinnasta. Ja miltä tuntuu olla äiti. En hauku miehettömille miehiä.

Itse koen kysymyksen "mitä kuuluu" painostavana diiba diibana. En voi kovin hyvin ja kysymykseen on hankala vastata mitään järkevää. Siksi sitä ei tule muiltakin kyseltyä. Yritän sen sijaan kuunnella muiden puheita tarkasti ja kysellä sen perusteella lisäkysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Itse koen kysymyksen "mitä kuuluu" painostavana diiba diibana. En voi kovin hyvin ja kysymykseen on hankala vastata mitään järkevää. Siksi sitä ei tule muiltakin kyseltyä. Yritän sen sijaan kuunnella muiden puheita tarkasti ja kysellä sen perusteella lisäkysymyksiä.

Kotona sai tuoda esiin vain myönteisiä tunteita, joten koen aina suorituspaineita miettiessäni mitä minun tulisi tuohon kysymykseen vastata. Jos ilmaisin, että on joku ongelma, niin muut vastasivat ettei se heille kuulu ja asiat pitää hoitaa itse. Koen helposti sosiaaliset tilanteet vain eräänlaisena kiusallisena roolileikkinä. Koen, ettei kukaan ole minusta aidosti kiinnostunut, vaan tuo kysymys on vain ns. kohteliasta käytöstä, johon kuuluu vastata ainoastaan,ä että hienosti menee.

Sivistymättömiä moukkia ovat myös ihmiset, jotka utelevat henkilökohtaisia asioita ihmisiltä, mutteivät ole valmiita kertomaan mitään omista asioistaan.

Tyyliin ”Miksi sinun parisuhteesi päättyi, kerros nyt oliko teillä jotain draamaa? Milloin olette viimeksi soitelleet ja mitä puhuitte? Ja kukas se sinun edellinen kumppanisi oli ja miksi erositte?”. Eikä sinulla ole edes tietoa siitä, mitä kyseisen ihmisen omaan yksityiselämään kuuluu. Ei silleen, että edes kiinnostaisi. Voihan toki tuollaisessa kyse olla myös jostain sosiaalisten taitojen puutteesta, esim. autismin piirteistä, kun normaalin käytöksen rajan ovat vähän kateissa...

Itse olen avoin ja kerron asioistani suuremmin salailematta kaikille kavereille. Odotan (=pidän itsestäänselvänä), että kaverit avautuisivat minulle itse, ilman että heiltä joutuu lypsämään kuulumisia. Minusta tuntuu usein, että vaikka kerron omista kuulumisistani, niin minulle ei kerrota omista. Tuli vaan mieleen, että olenkohan tuollainen ihminen, josta ap kirjoittaa. Kuuntelen tosi mielelläni muiden huolia ja kuulumisia mutten aina osaa kommentoida mitään kovin monimutkaista, eikä kyllä munkaan juttuihin sen paremmin toisaalta oteta kantaa. Tää on vähän vaikea aihe jotenkin. Kasvotusten on helpompaa olla mukana toisen jutustelussa mutta monet tykkäävät viestitellä kuulumisiaan, se on vaikeampaa.