Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani "pakottivat" minut yliopistoon, duunarit kuulemma roskaa
05.12.2018 |
Tuli tosta aikaisemmasta topikista mieleen kun vanhemmat eivät tukeneet opiskelua. No minulla kävi ihan päinvastoin. Vanhemmat akateemisia ja koulutettuja, ja aina sanoivat että kyllä se on aivan pakko mennä lukioon, että pääsee yliopistoon ja sitten saa tosi hyvän työpaikan. Ammattikouluun menee vain roskasakki, ja en pääse kuin korkeintaan siivoojaksi jos käyn amiksen.
Ongelmana tässä oli se, että olen luonteeltani 100% käytännön ihminen, ja moni amiksen kurssi olisi kiinnostanut ja ne olisi ollut ihan työllistäviäkin aloja. Mikään yliopiston työllistävä ala ei kiinnostanut, eikä riittänyt opiskelukyky eikä motivaatio päästä sisään, niin kävin sitten jonkun suurinpiirtein muinaskielitieteiden maisterin kurssin, mistä ei todellakaan saa töitä. Se oli vaan vanhemmille niin pakollista että yliopistoon, ihan sama työllistyykö vai ei. Muuten olisivat varmaan hävenneet niin paljon että laittaneet välit poikki. Nyt en sit koskaan saanut opiskella ammattia mikä kiinnostaa koska olin niin tyhmä että tottelin vanhempia, ja voin sanoa että yliopiston käyneenä ei ole auki juurikaan muut kuin ne siivoojan paikat.
Lesson learned: Älä koskaan kuuntele vanhempiasi kun on tulevaisuudestasi kyse. Kuuntele itseäsi ja mikä itseäsi kiinnostaa, mitä haluat tehdä.
Kommentit (43)
Minä opiskelin useamman vuoden yliopistossa, pärjäsin ihan hyvin, mutta sitten tuli seinä vastaan. Tajusin toimineeni vain muiden odotusten mukaisesti. Keskeyttämiseni oli kova pettymys, noh monille, itselleni lähinnä helpotus. Opiskelin luonto- ja eräoppaaksi ja olen tällä hetkellä erittäin tyytyväinen elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Akateemisuus on ihan yliarvostettua. Yliopistotutkinto ei merkkaa nykypäivänä mitään, koska ihan jokainen voi sen saavutta. Käytännön osaamista sen sijaan puuttuu harvalta, kun kaikilla on hirveä hinku päästä akateemisten joukkoon.
Happamia, sanoi kettu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi, että vanhempani eivät hyväksy omasta lapsestaan häpeällistä duunaria, he eivät myöskään ikimaailmassa hyväksy sitä jos minulla olisi puoliso, jonka palkka on alle 4000e /kk ja ei ole ylempää korkeakoulututkintoa. Lisäksi eivät hyväksyisi ihonväriltään eriväristä puolisoa. Eiköhän ne ole vanhempani jotka tässä ovat suvaitsematonta ja pimeää sakkia vaikka olisivat kuinka "akateemisia". Akateeminen ei ole yhtä kuin pyhimys.
Oletko jotenkin edelleen kiinni lapsenomaisesti vanhemissasi? Sinun elämäsi, sinun valintasi.
Kuka kertoo vanhemmilleen puolisonsa palkan?
Ap:han kertoi vain, mitä vanhemmat eivät hyväksy. Ei hän kertonut toimivansa sen mukaan tai antavansa sen vaikuttaa valintoihinsa, enää. Kyllähän eri alojen palkkataso nyt on ihan yleistä tietoa, vaikkei palkkakuitteja vanhemmille esittäisikään.
Vanhempani "pakottivat" minut yliopistoon... eli kyllä ap yliopistoon meni, vaikka ei tahtonut.
Taitaapi vanhemmat olla vähän yksinkertaisia. Tämä yhteiskunta ei nimittäin pyörisi ilman duunareita. Yksikin päivä ilman siivoojia ja kirjaimellisesti hukuttaisiin paskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisuus on ihan yliarvostettua. Yliopistotutkinto ei merkkaa nykypäivänä mitään, koska ihan jokainen voi sen saavutta. Käytännön osaamista sen sijaan puuttuu harvalta, kun kaikilla on hirveä hinku päästä akateemisten joukkoon.
Johan pomppasi...
Näin se on. Johonkin yliopistoon jollekin alalle pääsee aina. Jos siis pelkkä akateemisuus on tavoitteena, eikä sitä kautta saatava elintaso.
Akateeminen työttömyys on nykypäivänä ihan tosiasia, samoin akateemikkojen (etenkin humanistiset alat) pienipalkkaisuus. Sen sijaan monista duunariammateista on tullut varsin elättäviä, ja digitalisaation myötä tämä ero korostunee entisestään.
Todellako väität, että ihan jokainen pääsee halutessaan yliopistoon ja vielä valmistuukin sieltä? Yliarvioit älynlahjat, jotka suurella osalla ihmisistä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Akateemisuus on ihan yliarvostettua. Yliopistotutkinto ei merkkaa nykypäivänä mitään, koska ihan jokainen voi sen saavutta. Käytännön osaamista sen sijaan puuttuu harvalta, kun kaikilla on hirveä hinku päästä akateemisten joukkoon.
Veikkaan, että suurin osa yläpeukuttajista on ei-akateemisia: "Kyllähän sinne jokainen halutessaan pääsee, ei ole tullut mentyä".
Mun ex-esimies oli 7 ällän ylioppilas ja kieltenopettaja joka ei ollut tehnyt päivääkään kyseistä työtä, opintoajan harjoitteluja lukuunottamatta. Meni heti yliopistosta valmistuttuaan aikuisopistoon opiskelemaan markkinointia ja sieltä pääsi sitten ison firman markkinointipäälliköksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi, että vanhempani eivät hyväksy omasta lapsestaan häpeällistä duunaria, he eivät myöskään ikimaailmassa hyväksy sitä jos minulla olisi puoliso, jonka palkka on alle 4000e /kk ja ei ole ylempää korkeakoulututkintoa. Lisäksi eivät hyväksyisi ihonväriltään eriväristä puolisoa. Eiköhän ne ole vanhempani jotka tässä ovat suvaitsematonta ja pimeää sakkia vaikka olisivat kuinka "akateemisia". Akateeminen ei ole yhtä kuin pyhimys.
Oletko jotenkin edelleen kiinni lapsenomaisesti vanhemissasi? Sinun elämäsi, sinun valintasi.
Kuka kertoo vanhemmilleen puolisonsa palkan?
Ap:han kertoi vain, mitä vanhemmat eivät hyväksy. Ei hän kertonut toimivansa sen mukaan tai antavansa sen vaikuttaa valintoihinsa, enää. Kyllähän eri alojen palkkataso nyt on ihan yleistä tietoa, vaikkei palkkakuitteja vanhemmille esittäisikään.
Vanhempani "pakottivat" minut yliopistoon... eli kyllä ap yliopistoon meni, vaikka ei tahtonut.
Ap on nyt vanhempi ja kirjoitinkin "enää", jos huomasit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisuus on ihan yliarvostettua. Yliopistotutkinto ei merkkaa nykypäivänä mitään, koska ihan jokainen voi sen saavutta. Käytännön osaamista sen sijaan puuttuu harvalta, kun kaikilla on hirveä hinku päästä akateemisten joukkoon.
Silloinhan se juuri merkkaa paljon, jos jokaisella on mahdollisuus se saavuttaa
Ei, kun silloin se kokee inflaation jos jokaisella on mahdollisuus se saavuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisuus on ihan yliarvostettua. Yliopistotutkinto ei merkkaa nykypäivänä mitään, koska ihan jokainen voi sen saavutta. Käytännön osaamista sen sijaan puuttuu harvalta, kun kaikilla on hirveä hinku päästä akateemisten joukkoon.
Johan pomppasi...
Näin se on. Johonkin yliopistoon jollekin alalle pääsee aina. Jos siis pelkkä akateemisuus on tavoitteena, eikä sitä kautta saatava elintaso.
Akateeminen työttömyys on nykypäivänä ihan tosiasia, samoin akateemikkojen (etenkin humanistiset alat) pienipalkkaisuus. Sen sijaan monista duunariammateista on tullut varsin elättäviä, ja digitalisaation myötä tämä ero korostunee entisestään.
Todellako väität, että ihan jokainen pääsee halutessaan yliopistoon ja vielä valmistuukin sieltä? Yliarvioit älynlahjat, jotka suurella osalla ihmisistä on.
Monet alat yliopistossa vaativat enemmänkin lukumotivaatiota kuin älyä. Siksi siis olen sitä mieltä, että johonkin yliopistoon jollekin alalle pääsee aina. Mutta lisään siis nyt, että pääsee aina jos motivaatiota riittää.
Kertokaa minulle kuitenkin, että mikä siitä akateemisuudesta ja yliopistosta tekee niin hienon asian? Se ei takaa hyvää ansiotasoa tai edes sivistystä nykypäivänä. Moni tuntemani akateeminen on jopa hieman lapsenomainen "sivistyneisyydessään" ja maalaisjärki on jäänyt.
Ja kyllä, en ole akateeminen mutta urallani menestynyt ja mielestäni ihan sivistynyt (rahoitusala, verolistoilla ja silleen). Ainoastaan ulkoalukemista ja -opettelua en ole ikinä taitanut. Mensassakin olen.
Luulen, että ap aliarvioi omia älynlahjojaan. Ei nyt kuka tahansa voi valmistua yliopistosta maisteriksi, vaikka olisi kyse vain jostain humanistisesta alasta. Aikamoisen duunin se silti vaatii. Ja jotain älyn ja ajattelun lahjoja pitää olla, että saa tutkielman+gradun kirjoitettua ja läpi.
Mutta jos oma kiinnostus on johonkin aivan muuhun, niin turhahan se yliopisto on käydä. Akateemisuus ei nykyään takaa hyvää tulotasoa. Uskon kyllä silti, että ap on aivan varmasti opinnoissaan oppinut edes jotain, josta on hyötyä tulevaisuudessa, oli se sitten tiedonhakua, lähdekriittisyyttä, tai kirjoittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sit itketään kun duunari voi tehdä parempaa palkkaa ja omistaa menestyvän bisneksen. Voi teitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisuus on ihan yliarvostettua. Yliopistotutkinto ei merkkaa nykypäivänä mitään, koska ihan jokainen voi sen saavutta. Käytännön osaamista sen sijaan puuttuu harvalta, kun kaikilla on hirveä hinku päästä akateemisten joukkoon.
Johan pomppasi...
Näin se on. Johonkin yliopistoon jollekin alalle pääsee aina. Jos siis pelkkä akateemisuus on tavoitteena, eikä sitä kautta saatava elintaso.
Akateeminen työttömyys on nykypäivänä ihan tosiasia, samoin akateemikkojen (etenkin humanistiset alat) pienipalkkaisuus. Sen sijaan monista duunariammateista on tullut varsin elättäviä, ja digitalisaation myötä tämä ero korostunee entisestään.
Ei pidä paikkaansa. Juuri duunariammatit katoavat automaation myötä. Suomessa on yleisesti ottaen todella huonot palkat kaikilla muilla paitsi duunareilla. Saksassa koulutusta vielä arvostetaan, ja siellä duunari joutuu tekemään kahta työtä elättääkseen perheensä, mutta insinööri tienaa helposti kaksi tai kolme kertaa enemmän kuin duunari. Yliopistoon pääsee Suomessa alasta riippuen noin 5-45% hakijoista. Åbo akademin sisäänpääsyprosentit ovat suurimmat, suomenkielisiin yliopistoihin pääsi jokunen vuosi sitten helpoiten lukemaan ranskaa tai saksaa (30-40% hakijoista), muutoin prosentit ovat lähes alalla kuin alalla aina alle 20%. Btw monessa Euroopan maassa yliopistoon pääsevät kaikki halukkaat, joista suurin osa tiputetaan parin vuoden aikana sieltä myös ulos, eikä sekään ole heikentänyt koulutuksen arvostusta.
Suomessa on yli 56 000 pelkän peruskoulun käynyttä työtöntä, työttömiä amiksia yli 107 000 ja 33 000 korkeasti koulutettua työtöntä, joista alemman korkeakoulututkinnon (kandi/ amk) hankkineita yli 17000. Työttömistä korkeakoulutetuista eniten löytyy insinöörejä (4353) ja tradenomeja (3165), paljon parjattuja työttömiä humanisteja on huomattavasti vähemmän (2205), ja jos vielä vertaa työttömiin kauppatieteen maistereihin (2014 työtöntä), niin huomaa, että humanistien työttömyys on lähinnä myytti, jota edellä mainitut työttömät insinöörit (tai kauppatieteilijät) mielellään hokevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sit itketään kun duunari voi tehdä parempaa palkkaa ja omistaa menestyvän bisneksen. Voi teitä.
Tämä kommentti kertoo kaiken oleellisen amiksista ja heidän elämänarvoistaan. Rahaa voi tulla ovista ja ikkunoista mutta maralaotsaisena junttina pysyy.
Vierailija kirjoitti:
Ja sit itketään kun duunari voi tehdä parempaa palkkaa ja omistaa menestyvän bisneksen. Voi teitä.
En minä ainakaan rahan takia opiskele yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisuus on ihan yliarvostettua. Yliopistotutkinto ei merkkaa nykypäivänä mitään, koska ihan jokainen voi sen saavutta. Käytännön osaamista sen sijaan puuttuu harvalta, kun kaikilla on hirveä hinku päästä akateemisten joukkoon.
Johan pomppasi...
Näin se on. Johonkin yliopistoon jollekin alalle pääsee aina. Jos siis pelkkä akateemisuus on tavoitteena, eikä sitä kautta saatava elintaso.
Akateeminen työttömyys on nykypäivänä ihan tosiasia, samoin akateemikkojen (etenkin humanistiset alat) pienipalkkaisuus. Sen sijaan monista duunariammateista on tullut varsin elättäviä, ja digitalisaation myötä tämä ero korostunee entisestään.
Akateemikkojen pienipalkkaisuus? Tiedätkö nyt ihan varmasti mikä tuo akateemikko edes on :D
Mulla oli onnekseni niin fiksut vanhemmat, että he kieltäytyivät lokeroimasta ihmisiä ammatin tai koulutuksen perusteella. Isä oli akateeminen, äiti duunari, ja tuosta kaksikosta terävämpi. Itse olen saanut molemmat, rahoitin yliopistotutkintoni duunariammatillani. Ihmisenä pysyin silti ihan samana.
"Kävin maisterin kurssin" paljastaa provoksi. 0/5
Mut yliopisto ja lukio pääomaa..sen huomaa myöhemmin, joskus opiskelu voi olla intohimo..
OIkeassahan vanhempasi olivat. Valitettavasti duunarit ovat melkoista kakkasakkia, mutta niin ovat monet akateemisetkin.