Odotan Down-vauvaa ja olen todella iloinen

vaikka 6vuoden kuluttua kertomaan kuulumisia,kuinka "ihanaa" on ollut elo down-lapsen kanssa.



jäämme mielenkiinnolla odottamaan.





itse en huolisi down-lasta mistään hinnasta... siis jos saisin valita,niinkuin sinä.

down-lapsen äiti

Olet kai sitten iloinen myös siitä, kun lapsesi katkaisee jalkansa, saa keuhkokuumeen, sairastuu astmaan, hänellä todetaan sydänvika.

odotan innolla seuraavia 'äitimammasia'

Älkää ahditasko ihmisiä, joilla on jokin asia eri tavalla kuin teillä. Olen jossain vaiheessa itse ahdistunut siitä, että minua on suorastaan painostettu olemaan väsynyt ja murheellinen. "Olet varmasti väsynyt, etkös olekkin, sano vaan rehellisesti että on tosi vaikeaa". Tietenkin vammaisen tai sairaan lapsen vanhemmille tulee eteen monenlaisia yllättäviä ja vaikeita asioita. Mutta ei se tarkoita, että automaattisesti oltaisiin ihan lopussa. Älkää pelotelko etukäteen vammaista lasta odottavaa äitiä. Voi olla, että hän selviää paremmin ilman etukäteen kauhisteluja.

Down ei itsessään ole sairaus. Ei kai ap tai kukaan mukaan väitä, että elämä down lapsen kanssa olisi koko ajan ihanaa? Vaikeuksia tulee, mutta tulee niitä kaikille vanhemmille. Miksi downin pitäisi olla aina ihana, aurinkoinen ja hurmaava lunastaakseen oikeuden elämään?

Kun sain kuulla odottavani Down-vauvaa ei se ollut minulle mikään shokki. Hymyilin vain iloisesti....

Luulen et sulla on sittenkin tarve puhua...

mutta minulla on lapsi jolla on sairaus, joka on vaarallinen ja arvaamaton. Ei ihan verrattavissa downiin siis minun tapaukseni, mutta toisaalta tietyssä mielessä paljon vakavampi ja vaikeampi asia kuin down. Enkä nyt ollenkaan vähättele down perheiden vaikeuksia.

eri asia kuin katkennut jalka, mutta lapset pitäisi ottaa huostaan jokaiselta, joka iloitsee siitä että hänen lapsellaan on kumpi tahansa näistä.

mutta minulla on lapsi jolla on sairaus, joka on vaarallinen ja arvaamaton. .

En varmaan olisi iloinen downistakaan, mutta olisin iloinen siitä lapsesta, jolla se down olisi.

Niihin voi joutua jonottamaan vuosikausia.

ja laittaa hakemuksia vetämään. Viimeistään pari vuotta ennen täysi-ikäisyyttä jonottamaan. Ja jos tilanne vaatii, niin paljon aikaisemminkin.

ettei arvon siiveton taida tietää oikeasti mistä tässä syndroomassa on kyse. itse olen hoitanut useata jo edesmennyttä down-lasta, sekä tälläkin hetkellä täysin autettavaa downtyttöä (sydänvika, vaikea liikuntavamma, älyllinen kehitysvamma). tytön ainoat sanat ovat hei ja äiti, ainoa aktiivinen liike on taputtaa oikealla kädellä polvea. vanhemmat ovat tytön hyljänneet (äiti ei enää elossa) heti syntymän jälkeen, koska ei halunnut lasta pitää.

siiveton taas tehtailee down-aloituksia ja vastailee itselleen. Siinähän meillä on down-asiantuntija joka ei suostu kertomaan koulutustaan!! :DD Hohhoijaa.



Kirjota nyt siiveton vielä kerran miten sinun mielestäsi downin abortoijat ovat murhaajia, niin voidaan jo jättää nämä sinun monologisi taakse.

Tiedän ihan tarkalleen minkä tasoisia downeja on. Olen hoitanut itse kaikentasoisia. Downin syndroomaa ei sairasteta.

Olet palstan pelle!

Lapsesi on todellakin arvokas ja on oikein, että rakastat ja iloitset hänestä täysin, sillä ihmisen arvoa ei mitata sillä, onko hän kaikki ihmisten mitat täyttävä vai ei. Itse olen uskova kristitty ja koen asian niin, että Jumalan silmissä lapsesi on todella kallisarvoinen ja on oikein äidin rakastaa lastaan ja hyväksyä hänet varauksetta sellaisena kuin hän on ja nähdä hänet Jumalan lahjana, niin kuin hän onkin. Tietysti lapsenkin kannalta on viisasta, että mitään tosiasioita ei kielletä, vaan myös ne vaikeat asiat lapsen terveydentilassa myönnetään ja lasta näin autetaan niin hyvin kuin voidaan ja rukoillaan hänen asioidensa puolesta, kuten tietysti kenen tahansa lapsen. Älä välitä ihmisten tuomitsevista mielipiteistä. Lapsesi on kallisarvoinen yksilö, jolla on oma tärkeä paikkansa tässä maailmassa, kuten kaikilla meillä :) Ps. En tiedä, uskotko sinä Jumalaan, joten en tahtonut mitenkään tuputtaa uskoa. Kirjoitin vain sen mukaan, kuin itse asian näen ja mihin uskon ja oikeaksi koen.

Paljon onnea!

En ole aiemmin näitä keskusteluja kommentoinut, mutta nyt on pakko. Missä kukaan on sanonut, että olisi iloinen, että lapsella on Downin syndrooma? Kannattaisi joskus ihan ajatuksella lukea ne viestit.

eri asia kuin katkennut jalka, mutta lapset pitäisi ottaa huostaan jokaiselta, joka iloitsee siitä että hänen lapsellaan on kumpi tahansa näistä.