Lue keskustelun säännöt.
En tunne olevani hyvä ihminen. Onko se normaalia?
05.12.2018 |
Olen "paperilla" ihan kunnon ihminen. Minulla on herkkä omatunto, en valehtele edes silloin kun se olisi "sosiaalisesti suotavaa". Olen kiltti eläimille ja lapsille ja yritän kohdella ihmisiä mahdollisimman hyvin tai vähintäänkin peruskohteliaasti. Kierrätän ja yritän tehdä valveutuneita kulutusvalintoja. En edes aja punaisia päin tai ylinopeutta koskaan. Olen oikeudenmukainen ja -tuntoinen.
Mutta en tunne, että olisin hyvä ihminen. Kun luen uutisen että ihmisille tulee hyvä mieli toisten auttamisesta, en ymmärrä sitä. Minulla ei ole mitään tarvetta auttaa muita. Toki autan, jos näen että joku apua tarvitsee, koska se on OIKEIN, mutta ei siitä minulle hyvä mieli tule enkä auta siksi että tuntisin jotain vaan siksi että rationaalisesti tiedostan sen auttamisen olevan oikein.
Jotenkin tuntuu että minulla on jääkimpale tai laskukone sydämen paikalla ja siksi en ole hyvä ihminen, vaikka toimisinkin oikein.
MBTI- tyyppini on INTJ, mahtaakohan vaikuttaa asiaan? (Joo, tiedän että MBTI ei ole tieteellinen vaan vihteellinen.)
Onko täällä muita oikeamielisiä vaan ei-niin-hyviä ihmisiä?
Kommentit (21)
Jos tarvitsen apua, niin minua ei vaivaa se, tuleeko auttajalle hyvä mieli siitä vai kokeeko vaan toimivansa oikein. Olen kiitollinen, että sain apua. Jatka samaan malliin ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
INTJ:nä analysoisin asian niin, että näet auttamishalun lävitse eli usein halutaan itselle hyvää oloa muiden auttamisesta. Varsinkin kaikki hyväntekeväisyys ja somehehkutus omasta hyvyydestä. Voisin auttaa muita mielelläni, mutta se tapahtuu enemmän maalaisjärjestä kuin hyvästä olosta.
Vierailija kirjoitti:
INTJ:nä analysoisin asian niin, että näet auttamishalun lävitse eli usein halutaan itselle hyvää oloa muiden auttamisesta. Varsinkin kaikki hyväntekeväisyys ja somehehkutus omasta hyvyydestä. Voisin auttaa muita mielelläni, mutta se tapahtuu enemmän maalaisjärjestä kuin hyvästä olosta.
Minä en auta mielelläni. Autan, koska se on oikein. Samasta syystä juttelen koiralenkillä mummoille ja olen kiltti kavereiden lapsille; koska se on oikein ja niin kuuluu tehdä. Mutta oikeasti koen sen kamalana riesana ja haluaisin vaan olla rauhassa ja tehdä omia juttujani.
Minulla on siis sisäinen pakko toimia moraalisesti oikein, mutta en pidä siitä yhtään. Jotenkin tuntuu ettei se voi olla normaalia.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
INTJ:nä analysoisin asian niin, että näet auttamishalun lävitse eli usein halutaan itselle hyvää oloa muiden auttamisesta. Varsinkin kaikki hyväntekeväisyys ja somehehkutus omasta hyvyydestä. Voisin auttaa muita mielelläni, mutta se tapahtuu enemmän maalaisjärjestä kuin hyvästä olosta.
Minä en auta mielelläni. Autan, koska se on oikein. Samasta syystä juttelen koiralenkillä mummoille ja olen kiltti kavereiden lapsille; koska se on oikein ja niin kuuluu tehdä. Mutta oikeasti koen sen kamalana riesana ja haluaisin vaan olla rauhassa ja tehdä omia juttujani.
Minulla on siis sisäinen pakko toimia moraalisesti oikein, mutta en pidä siitä yhtään. Jotenkin tuntuu ettei se voi olla normaalia.
-ap-
Oletko introvertti ja epäsosiaalinen? Eli kuormitut sosiaalisuudesta? Auttaminen on sosiaalinen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
INTJ:nä analysoisin asian niin, että näet auttamishalun lävitse eli usein halutaan itselle hyvää oloa muiden auttamisesta. Varsinkin kaikki hyväntekeväisyys ja somehehkutus omasta hyvyydestä. Voisin auttaa muita mielelläni, mutta se tapahtuu enemmän maalaisjärjestä kuin hyvästä olosta.
Minä en auta mielelläni. Autan, koska se on oikein. Samasta syystä juttelen koiralenkillä mummoille ja olen kiltti kavereiden lapsille; koska se on oikein ja niin kuuluu tehdä. Mutta oikeasti koen sen kamalana riesana ja haluaisin vaan olla rauhassa ja tehdä omia juttujani.
Minulla on siis sisäinen pakko toimia moraalisesti oikein, mutta en pidä siitä yhtään. Jotenkin tuntuu ettei se voi olla normaalia.
-ap-
Se on aivan normaalia. Esim. itse olen myös äärierakko luonteeltani. Mutta suostun enempään sosiaalisuuteen kuin olisi minulle luonnollista, koska se on mielestäni oikein tietyissä tilanteissa, olisi ihmisiä kohtaan väärin jättää esim. vastaamatta tai murahtaa joku tyly yksitavuinen vastaus kun toinen selvästi kaipaa juttuseuraa.
Toisaalta en ole tässä kyllä pakkomielteinen että aina suostuisin pois mukavuusalueiltani. Toisinaan esim. kierrän toista reittiä jos huomaan vastaan tulevan sosiaalisen ihmisen jolle olisi "pakko" taas kuitenkin puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietit asioita liikaa. Toimintasi ratkaisee sen oletko hyvä tyyppi, eivät ajatuksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
INTJ:nä analysoisin asian niin, että näet auttamishalun lävitse eli usein halutaan itselle hyvää oloa muiden auttamisesta. Varsinkin kaikki hyväntekeväisyys ja somehehkutus omasta hyvyydestä. Voisin auttaa muita mielelläni, mutta se tapahtuu enemmän maalaisjärjestä kuin hyvästä olosta.
Minä en auta mielelläni. Autan, koska se on oikein. Samasta syystä juttelen koiralenkillä mummoille ja olen kiltti kavereiden lapsille; koska se on oikein ja niin kuuluu tehdä. Mutta oikeasti koen sen kamalana riesana ja haluaisin vaan olla rauhassa ja tehdä omia juttujani.
Minulla on siis sisäinen pakko toimia moraalisesti oikein, mutta en pidä siitä yhtään. Jotenkin tuntuu ettei se voi olla normaalia.
-ap-
Oletko introvertti ja epäsosiaalinen? Eli kuormitut sosiaalisuudesta? Auttaminen on sosiaalinen tilanne.
Minulla ainakin on juuri tästä kyse. Mieluiten asuisin korpierakkona ruokani keräillen ja metsästäen jos sei olisi mahdollista. En pidä mistään sosiaalisista kontakteista. Mutta kun kerran asun kaupungissa, käyn töissä ihmisten keskellä niin pakkohan sitä on paljonkin tehdä asioita jotka ei itsestä tunnu mukavalta. Esim. vastata työkaverin kysymykseen jos se kysyy tai jutella niitänäitä naapurin mummolle jos se tulee vastaan koiralenkillä.
- 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen pari tuon persoonallisuustyypin edustajaa hyvin läheisesti. Persoonaan kuuluu voimakas kriittisyys, joka saa tarkastelemaan myös omaa toimintaa ja ajatuksia turhan ankarasti. Armollisuutta itseä kohtaan!
Tehtaileeko joku aloituksia täällä kirjoittajan artikkeleista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin pohdin lähes koko ajan toiminko tai ajattelenko kuten hyvän ihmisen tulee toimia tai ajatella. Kai se on introverteille aika tyypillistä. - INFP
Minun on ainakin vaikea uskoa, että kukaan auttaisi muita rationaalisen järkeilyn takia. Eihän se auttaminen useinkaan ole edes hyödyllistä kenellekään muulle kuin sille jota autetaan. Sitä paitsi jos täysin tunteettomasti ajattelee, niin on kai samantekevää ovatko teot hyödyllisiä tai hyödyttömiä. Ja loppujen lopuksi harvan ihmisen itsekuri on niin hyvä, että jaksaisi jatkuvasti tehdä sellaista mistä ei saa mitään iloa, jos ei ole jostain syystä pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
INTJ:nä analysoisin asian niin, että näet auttamishalun lävitse eli usein halutaan itselle hyvää oloa muiden auttamisesta. Varsinkin kaikki hyväntekeväisyys ja somehehkutus omasta hyvyydestä. Voisin auttaa muita mielelläni, mutta se tapahtuu enemmän maalaisjärjestä kuin hyvästä olosta.
Minä en auta mielelläni. Autan, koska se on oikein. Samasta syystä juttelen koiralenkillä mummoille ja olen kiltti kavereiden lapsille; koska se on oikein ja niin kuuluu tehdä. Mutta oikeasti koen sen kamalana riesana ja haluaisin vaan olla rauhassa ja tehdä omia juttujani.
Minulla on siis sisäinen pakko toimia moraalisesti oikein, mutta en pidä siitä yhtään. Jotenkin tuntuu ettei se voi olla normaalia.
-ap-
Eikö tuo ole sitä maalaisjärkeä? Aika moni tekee sosiaalisia asioita koska niin kuuluu tehdä, vaikka itseä ei nappais. Siis pitää jotain inhimillisyyttä yllä. Ymmärrän, että toisille ihmisille sosiaalisuus on tärkeää ja siksi näyttelen sosiaalista tarpeen vaatiessa, vaikka ei huvittaisi. Joskus säikähtää omaa näyttelemistäkin, jos hyvin onnistuu pitämään keskustelua yllä vaikka lumentulosta, lintujen ruokkimisesta ja bensan hinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Minun on ainakin vaikea uskoa, että kukaan auttaisi muita rationaalisen järkeilyn takia. Eihän se auttaminen useinkaan ole edes hyödyllistä kenellekään muulle kuin sille jota autetaan. Sitä paitsi jos täysin tunteettomasti ajattelee, niin on kai samantekevää ovatko teot hyödyllisiä tai hyödyttömiä. Ja loppujen lopuksi harvan ihmisen itsekuri on niin hyvä, että jaksaisi jatkuvasti tehdä sellaista mistä ei saa mitään iloa, jos ei ole jostain syystä pakko.
Mutta kun meidän laisemme ihmsiet saavat pahaa oloa siitä jos emme tee sitä mikä on moraalisesti mielestämme oikein! Ja on ihan yhtä luonnollista yrittää välttää pahaa oloa kuin hankkia hyvää oloa.
- 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo lienee ihan normaalia sellaiselle ihmiselle, joka ylipäätään pohtii, onko hyvä ihminen vai ei. Kaikki eivät ehkä tuollaisia ajattele, ainakaan usein.
Kuten muutkin vastaajat ovat sanoneet, hyvyys ei riipu siitä, mitä itse tuntee.
Ja tässä on vielä sekin, että jokainen meistä tekee hyvän lisäksi pahaakin joskus, esim. laiminlyöntien kautta. Jee.suskin sanoi, että ainoastaan Ju.mala on hyvä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Minun on ainakin vaikea uskoa, että kukaan auttaisi muita rationaalisen järkeilyn takia. Eihän se auttaminen useinkaan ole edes hyödyllistä kenellekään muulle kuin sille jota autetaan. Sitä paitsi jos täysin tunteettomasti ajattelee, niin on kai samantekevää ovatko teot hyödyllisiä tai hyödyttömiä. Ja loppujen lopuksi harvan ihmisen itsekuri on niin hyvä, että jaksaisi jatkuvasti tehdä sellaista mistä ei saa mitään iloa, jos ei ole jostain syystä pakko.
Minä toimin juuri niin. Täysin sen rationaalisen tilannearvion pohjalta (mikä tässä tilanteessa on oikein?) Toki tietysti omatunto kertoo ihmiselle intuitiivisesti mikä on oikein, tilannetta ei välttämättä tarvitse joka kerta erikseen loogisesti prosessoida.
Ja sitten teen sen mikä on oikein. Whatever it takes. Ei se mitään itsekuria vaadi, koska, kuten sanottu, minulla on sisäinen pakko toimia moraalisesti oikein. Tietysti se kuormittaa minua silti kovasti, juuri se pakollinen sosiaalisuus esimerkiksi.
Olen sitä mieltä että oikeasti hyvästä ihmisestä tuntuisi hyvältä toimia oikein eikä siltä että tekee velvollisuutensa koska täytyy.
-ap-
P.S. En lue Lilyn blogeja.
P.P.S. Olen tosiaan melkoinen erakkoluonne.
Tuli tässä mieleeni, että voiko ihminen olla oikeasti paha ja tehdä vääriä asioita mutta silti tuntea olevansa hyvä kunnon ihminen? Vaikka joku narsku, vai tietääkö ne aina olevansa pahoja?
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on ainakin vaikea uskoa, että kukaan auttaisi muita rationaalisen järkeilyn takia. Eihän se auttaminen useinkaan ole edes hyödyllistä kenellekään muulle kuin sille jota autetaan. Sitä paitsi jos täysin tunteettomasti ajattelee, niin on kai samantekevää ovatko teot hyödyllisiä tai hyödyttömiä. Ja loppujen lopuksi harvan ihmisen itsekuri on niin hyvä, että jaksaisi jatkuvasti tehdä sellaista mistä ei saa mitään iloa, jos ei ole jostain syystä pakko.
Mutta kun meidän laisemme ihmsiet saavat pahaa oloa siitä jos emme tee sitä mikä on moraalisesti mielestämme oikein! Ja on ihan yhtä luonnollista yrittää välttää pahaa oloa kuin hankkia hyvää oloa.
- 1
Nimenomaan! Ihmettelen ihmisiä, jotka pystyvät noin vain jättämään muut oman onnensa nojaan, jos jollain on joku hätä. Itsellä omatunto voisi tuollaisen seurauksena muistutella viikkoja myöhemmin siitä, että on toiminut ikävästi.
Vierailija kirjoitti:
Tuli tässä mieleeni, että voiko ihminen olla oikeasti paha ja tehdä vääriä asioita mutta silti tuntea olevansa hyvä kunnon ihminen? Vaikka joku narsku, vai tietääkö ne aina olevansa pahoja?
-ap-
Hassua sanoa, että joku olisi "oikeasti paha". Ei sarjamurhaajakaan ole läpeensä mätä ihminen, vaan voi muista vaikuttaa juuri päinvastaiselta. Moni pahoja asioita tekevä puolustelee itseään juuri sillä että tekee hyviäkin tekoja, ja vähättelee aiheuttamaansa pahaa esim. väittämällä, että ei ole paha ihminen vaan kokenut paljon ikäviä asioita/ollut väärässä paikassa väärään aikaan/jne.
Toki on sitten niitäkin, jotka tiedostavat olevansa pohjasakkaa.
Jaa, en minä ole koskaan tunteilua pitänyt hyvän ihmisen kriteerinä. Eli minusta hyvyyttä ei mitenkään vähennä se että tekee hyviä tekoja sisäisen moraalin takia eikä siksi että se jotenkin tuntuisi hyvältä.
Mutta tunnenko olevani hyvä ihminen? No en erityisemmin. Minulla on omat puutteeni ja heikkouteni, ja aina voisi tehdä enemmän ympäristön, lähimmäisten, yhteisön jne hyväksi. Mutta toisaalta en ole erityisen pahakaan ihminen vaan sellainen tavallinen, ja se riittää minulle.
MBTI-tyyppi INFJ (J-tyypeille muuten on juurikin tyypillistä korkea sisäinen moraalinormisto, se että asioita ajatellaan sen mukaan mikä on oikein tai väärin)