En tunne olevani hyvä ihminen. Onko se normaalia?

Olen "paperilla" ihan kunnon ihminen. Minulla on herkkä omatunto, en valehtele edes silloin kun se olisi "sosiaalisesti suotavaa". Olen kiltti eläimille ja lapsille ja yritän kohdella ihmisiä mahdollisimman hyvin tai vähintäänkin peruskohteliaasti. Kierrätän ja yritän tehdä valveutuneita kulutusvalintoja. En edes aja punaisia päin tai ylinopeutta koskaan. Olen oikeudenmukainen ja -tuntoinen.

Mutta en tunne, että olisin hyvä ihminen. Kun luen uutisen että ihmisille tulee hyvä mieli toisten auttamisesta, en ymmärrä sitä. Minulla ei ole mitään tarvetta auttaa muita. Toki autan, jos näen että joku apua tarvitsee, koska se on OIKEIN, mutta ei siitä minulle hyvä mieli tule enkä auta siksi että tuntisin jotain vaan siksi että rationaalisesti tiedostan sen auttamisen olevan oikein.

Jotenkin tuntuu että minulla on jääkimpale tai laskukone sydämen paikalla ja siksi en ole hyvä ihminen, vaikka toimisinkin oikein.

MBTI- tyyppini on INTJ, mahtaakohan vaikuttaa asiaan? (Joo, tiedän että MBTI ei ole tieteellinen vaan vihteellinen.)

Onko täällä muita oikeamielisiä vaan ei-niin-hyviä ihmisiä?