Miksi lapsi suhtautuu tunneperäisesti tavaroihin, kuviin ja esineisiin?

Alan ammattilainen en ole, mutta tuli näin äkkiseltään autismi mieleen. Ns pakko-oireiset piirteet nyt voivat ihan luonteeseen kuulua (häiritsee päällekkäiset kirjaimet).

Mutta tuo että hermostuu ja suuttuu, jos ei jotain tiettyä asiaa näe.

Vierailija kirjoitti:

Alan ammattilainen en ole, mutta tuli näin äkkiseltään autismi mieleen. Ns pakko-oireiset piirteet nyt voivat ihan luonteeseen kuulua (häiritsee päällekkäiset kirjaimet).

Mutta tuo että hermostuu ja suuttuu, jos ei jotain tiettyä asiaa näe.

Mietin juuri sitä pakko-oireisen häiriön ja autismin korjon eroa. Kun siis niissähän ne käytännön käyttäytymismallit voivat olla lähes samoja. Lapsella on muutama erityinen kiinnostuksenaihe ja niihin hän suhtautuu todella tunneperäisesti ja "pakkomielteisesti".

Mulla silleen että eii pysty koskeen ettei pese käsiää sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan ammattilainen en ole, mutta tuli näin äkkiseltään autismi mieleen. Ns pakko-oireiset piirteet nyt voivat ihan luonteeseen kuulua (häiritsee päällekkäiset kirjaimet).

Mutta tuo että hermostuu ja suuttuu, jos ei jotain tiettyä asiaa näe.

Mietin juuri sitä pakko-oireisen häiriön ja autismin korjon eroa. Kun siis niissähän ne käytännön käyttäytymismallit voivat olla lähes samoja. Lapsella on muutama erityinen kiinnostuksenaihe ja niihin hän suhtautuu todella tunneperäisesti ja "pakkomielteisesti".

Kumpaa teidän lapsella on epäilty?

Minulla on siis itselläni pakko-oireita (lasken päässäni numeroita, kelloa pitää vilkuilla ja viisareiden olla kohdillaan, silmien räpyttely ja tic-liikkeitä, äänenvoimakkuus pitää olla parillinen numero), jos näitä en tee, en pysyy keskittymään mihinkään muuhun ja tulee pakonomaisesti tehtyä. Oireilee kuitenkin niin monella tapaa, ja lapsilla varmasti vielä eri tavalla.

Mitä nämä kiinnostuksen kohteet ovat? Autistit usein "omassa maailmassaan", eli tässä tapauksessa vaikka syventyisi kovasti leikkimään lempilelullaan, ja voisi mahdollisesti saada raivarin, jos joku tulisi häiritsemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan ammattilainen en ole, mutta tuli näin äkkiseltään autismi mieleen. Ns pakko-oireiset piirteet nyt voivat ihan luonteeseen kuulua (häiritsee päällekkäiset kirjaimet).

Mutta tuo että hermostuu ja suuttuu, jos ei jotain tiettyä asiaa näe.

Mietin juuri sitä pakko-oireisen häiriön ja autismin korjon eroa. Kun siis niissähän ne käytännön käyttäytymismallit voivat olla lähes samoja. Lapsella on muutama erityinen kiinnostuksenaihe ja niihin hän suhtautuu todella tunneperäisesti ja "pakkomielteisesti".

Kumpaa teidän lapsella on epäilty?

Minulla on siis itselläni pakko-oireita (lasken päässäni numeroita, kelloa pitää vilkuilla ja viisareiden olla kohdillaan, silmien räpyttely ja tic-liikkeitä, äänenvoimakkuus pitää olla parillinen numero), jos näitä en tee, en pysyy keskittymään mihinkään muuhun ja tulee pakonomaisesti tehtyä. Oireilee kuitenkin niin monella tapaa, ja lapsilla varmasti vielä eri tavalla.

Mitä nämä kiinnostuksen kohteet ovat? Autistit usein "omassa maailmassaan", eli tässä tapauksessa vaikka syventyisi kovasti leikkimään lempilelullaan, ja voisi mahdollisesti saada raivarin, jos joku tulisi häiritsemään.

On siis autismidiagnoosi, mutta mietin vielä, voisiko sittenkin olla jotain muutakin. Lapsella oli pienempänä (esim. 2-3-vuotiaana) ne mielenkiinnonkohteet vieläkin voimakkaampia ja uudessa tilanteessa häneen oli vaikeaa saada kontaktia sekä hakeutui toistuvasti/koko ajan mielenkiinnonkohteensa pariin. Nyt 6-vuotiaana puhuisi pääosin mielenkiinnonkohteistaan edelleen ja suhtautuu niihin todella "maagisesti" ja pakonomaisesti, tosin pystyy tekemään muutakin välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan ammattilainen en ole, mutta tuli näin äkkiseltään autismi mieleen. Ns pakko-oireiset piirteet nyt voivat ihan luonteeseen kuulua (häiritsee päällekkäiset kirjaimet).

Mutta tuo että hermostuu ja suuttuu, jos ei jotain tiettyä asiaa näe.

Mietin juuri sitä pakko-oireisen häiriön ja autismin korjon eroa. Kun siis niissähän ne käytännön käyttäytymismallit voivat olla lähes samoja. Lapsella on muutama erityinen kiinnostuksenaihe ja niihin hän suhtautuu todella tunneperäisesti ja "pakkomielteisesti".

Kumpaa teidän lapsella on epäilty?

Minulla on siis itselläni pakko-oireita (lasken päässäni numeroita, kelloa pitää vilkuilla ja viisareiden olla kohdillaan, silmien räpyttely ja tic-liikkeitä, äänenvoimakkuus pitää olla parillinen numero), jos näitä en tee, en pysyy keskittymään mihinkään muuhun ja tulee pakonomaisesti tehtyä. Oireilee kuitenkin niin monella tapaa, ja lapsilla varmasti vielä eri tavalla.

Mitä nämä kiinnostuksen kohteet ovat? Autistit usein "omassa maailmassaan", eli tässä tapauksessa vaikka syventyisi kovasti leikkimään lempilelullaan, ja voisi mahdollisesti saada raivarin, jos joku tulisi häiritsemään.

On siis autismidiagnoosi, mutta mietin vielä, voisiko sittenkin olla jotain muutakin. Lapsella oli pienempänä (esim. 2-3-vuotiaana) ne mielenkiinnonkohteet vieläkin voimakkaampia ja uudessa tilanteessa häneen oli vaikeaa saada kontaktia sekä hakeutui toistuvasti/koko ajan mielenkiinnonkohteensa pariin. Nyt 6-vuotiaana puhuisi pääosin mielenkiinnonkohteistaan edelleen ja suhtautuu niihin todella "maagisesti" ja pakonomaisesti, tosin pystyy tekemään muutakin välillä.

No nuo äsken mainitsemasi asiat kuulostavat kyllä juuri tyypilliseltä käytökseltä autistiselle henkilölle.

Jos arveluttaa kuitenkin diagnoosi, niin aina kannattaa hankkia toinen mielipide. Terveydenhuollon ammattilaisetkin ovat vain ihmisiä, jotka voivat erehtyä ja jättää asioita huomioimatta. Sinä tunnet lapsesi parhaiten.

Tsemppiä teille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan ammattilainen en ole, mutta tuli näin äkkiseltään autismi mieleen. Ns pakko-oireiset piirteet nyt voivat ihan luonteeseen kuulua (häiritsee päällekkäiset kirjaimet).

Mutta tuo että hermostuu ja suuttuu, jos ei jotain tiettyä asiaa näe.

Mietin juuri sitä pakko-oireisen häiriön ja autismin korjon eroa. Kun siis niissähän ne käytännön käyttäytymismallit voivat olla lähes samoja. Lapsella on muutama erityinen kiinnostuksenaihe ja niihin hän suhtautuu todella tunneperäisesti ja "pakkomielteisesti".

Kumpaa teidän lapsella on epäilty?

Minulla on siis itselläni pakko-oireita (lasken päässäni numeroita, kelloa pitää vilkuilla ja viisareiden olla kohdillaan, silmien räpyttely ja tic-liikkeitä, äänenvoimakkuus pitää olla parillinen numero), jos näitä en tee, en pysyy keskittymään mihinkään muuhun ja tulee pakonomaisesti tehtyä. Oireilee kuitenkin niin monella tapaa, ja lapsilla varmasti vielä eri tavalla.

Mitä nämä kiinnostuksen kohteet ovat? Autistit usein "omassa maailmassaan", eli tässä tapauksessa vaikka syventyisi kovasti leikkimään lempilelullaan, ja voisi mahdollisesti saada raivarin, jos joku tulisi häiritsemään.

Mulle on vasta viime aikoina valjennut, että numeroihin liittyvä rituaali on pakko-oireisuuteen usein liittyvää. Mulla ei ole laskemista, mutta parillisia ja parittomia numeroita seuraan tarkasti. Luulin ennen, että tämä on lievää taikauskoa tai jämähtänyt tapa, mutta lopettaminen aiheuttaa ahdistusta. Sori ot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan ammattilainen en ole, mutta tuli näin äkkiseltään autismi mieleen. Ns pakko-oireiset piirteet nyt voivat ihan luonteeseen kuulua (häiritsee päällekkäiset kirjaimet).

Mutta tuo että hermostuu ja suuttuu, jos ei jotain tiettyä asiaa näe.

Mietin juuri sitä pakko-oireisen häiriön ja autismin korjon eroa. Kun siis niissähän ne käytännön käyttäytymismallit voivat olla lähes samoja. Lapsella on muutama erityinen kiinnostuksenaihe ja niihin hän suhtautuu todella tunneperäisesti ja "pakkomielteisesti".

Kumpaa teidän lapsella on epäilty?

Minulla on siis itselläni pakko-oireita (lasken päässäni numeroita, kelloa pitää vilkuilla ja viisareiden olla kohdillaan, silmien räpyttely ja tic-liikkeitä, äänenvoimakkuus pitää olla parillinen numero), jos näitä en tee, en pysyy keskittymään mihinkään muuhun ja tulee pakonomaisesti tehtyä. Oireilee kuitenkin niin monella tapaa, ja lapsilla varmasti vielä eri tavalla.

Mitä nämä kiinnostuksen kohteet ovat? Autistit usein "omassa maailmassaan", eli tässä tapauksessa vaikka syventyisi kovasti leikkimään lempilelullaan, ja voisi mahdollisesti saada raivarin, jos joku tulisi häiritsemään.

Mulle on vasta viime aikoina valjennut, että numeroihin liittyvä rituaali on pakko-oireisuuteen usein liittyvää. Mulla ei ole laskemista, mutta parillisia ja parittomia numeroita seuraan tarkasti. Luulin ennen, että tämä on lievää taikauskoa tai jämähtänyt tapa, mutta lopettaminen aiheuttaa ahdistusta. Sori ot

Mulla oli tuollaista lapsena kieltämättä (tasaluvut, tietyt värit ym.), mutta osasin peittää ne, ts. en kertonut kenellekään, kun tiesin, että muut pitäisivät sellaista outona. Se mun pieni poikani sanoo asiat suoraan ja avoimesti.

T. Ap

Nuo ovat osa lapsen identiteettiä ja ne tuovat turvallisuuden tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Nuo ovat osa lapsen identiteettiä ja ne tuovat turvallisuuden tunnetta.

Varmasti näin, mutta hänen sisarensa suhtautuu siten ihmisiin. Poikani sen sijaan suhtautuu esim. lempinumeroonsa tai -kirjaimeensa samalla "rakkaudella".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan ammattilainen en ole, mutta tuli näin äkkiseltään autismi mieleen. Ns pakko-oireiset piirteet nyt voivat ihan luonteeseen kuulua (häiritsee päällekkäiset kirjaimet).

Mutta tuo että hermostuu ja suuttuu, jos ei jotain tiettyä asiaa näe.

Mietin juuri sitä pakko-oireisen häiriön ja autismin korjon eroa. Kun siis niissähän ne käytännön käyttäytymismallit voivat olla lähes samoja. Lapsella on muutama erityinen kiinnostuksenaihe ja niihin hän suhtautuu todella tunneperäisesti ja "pakkomielteisesti".

Kumpaa teidän lapsella on epäilty?

Minulla on siis itselläni pakko-oireita (lasken päässäni numeroita, kelloa pitää vilkuilla ja viisareiden olla kohdillaan, silmien räpyttely ja tic-liikkeitä, äänenvoimakkuus pitää olla parillinen numero), jos näitä en tee, en pysyy keskittymään mihinkään muuhun ja tulee pakonomaisesti tehtyä. Oireilee kuitenkin niin monella tapaa, ja lapsilla varmasti vielä eri tavalla.

Mitä nämä kiinnostuksen kohteet ovat? Autistit usein "omassa maailmassaan", eli tässä tapauksessa vaikka syventyisi kovasti leikkimään lempilelullaan, ja voisi mahdollisesti saada raivarin, jos joku tulisi häiritsemään.

Mulle on vasta viime aikoina valjennut, että numeroihin liittyvä rituaali on pakko-oireisuuteen usein liittyvää. Mulla ei ole laskemista, mutta parillisia ja parittomia numeroita seuraan tarkasti. Luulin ennen, että tämä on lievää taikauskoa tai jämähtänyt tapa, mutta lopettaminen aiheuttaa ahdistusta. Sori ot

Mulla oli tuollaista lapsena kieltämättä (tasaluvut, tietyt värit ym.), mutta osasin peittää ne, ts. en kertonut kenellekään, kun tiesin, että muut pitäisivät sellaista outona. Se mun pieni poikani sanoo asiat suoraan ja avoimesti.

T. Ap

Ihana että sanoo. Mulla lapsella ollut samantapaisia oireita ihan pienestä, nyt teini-iässä vähentyneet. Todella tärkeää, vaikka raskasta, että voi sulle puhua.

Mun lapsi oli valikoivasti antisosiaalinen ja pakkoajatukset ja oireet vaihtelivat. Tosiaan nyt jo paljon "normaalimpi"

On testattu että on huippuälykäs.