Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Paniikkihäiriö pilasi kaiken.
04.12.2018 |
Puoli vuotta ollaan tästä kärsitty, raskaan kokemuksen seurauksena. Lääkärit sanoi että johtuu noista kokemuksista, ei tarvita siis tutkimuksia, menee itekseen ohi.
Joo ei mennyt. Nyt olen sairaslomalla, ystävät ovat hylänneet, ja tämän lisäksi olen masentunut koska en voi tehdä enää mitään. Rakas ratsastusharrastus jäi, siitä sain aina voimaa. Nyt olen kotona päivästä toiseen, kauppareissukin vaatii lukuisat itkut etukäteen.
Mä en varmaankaan ikinä enää parane. Kaikki konstit on kokeiltu, mutta ei. Vielä lääkkeet on kokeilematta, ja pelkään niitä yli kaiken. Vaihtoehtoina kuitenkin on näillä näkymin kärsiä kotona täristen tai sitten ottaa lääkettä ja muuttua tunnottomaksi zombieksi joka ei kykene edes rakastumaan.
Motivaatio itsensä parantamiseen on pieni, kun ei tästä paskasta kuitenkaan parane ikinä. Aiemmin olen pystynyt kaikkeen, nyt pitäisi alkaa siedättämään itseään kotoa lähtemiseen. Anteeksi ruikutukseni.
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paniikkihäiriöön on kaksi hoitoa: lääkkeet ja psykoterapia. Ilmeisesti kumpaakaan et ole kokeillut.
Ja tiedoksi, että ne paniikkihäiriölääkkeet ei tee ihmisestä tunnotonta zombieta.
Yhyhyhy. Järkyttävää itsekeskeisyyttä, puoli vuotta on lyhyt aika eliniässä ja kaikkea edes kokeiltu.
Eivät ne muutokset tapahdu hetkessä. Sinulla voi olla stressin/surun takia ihan kemiallisia muutoksia kehossa ja niitä saa tasapainoon lääkityksen sijaan/lisäksi myös lisäravinteilla, koska monet epätasapainot kehossa luovat paniikkioloa.
Kokeile kuunnella tätä samalla kun lepäät
Hä? Tällaisia ovat ns. työkyvyttömät?? Kaikkea kokeiltu, mutta ei lääkkeitä?? Jotka toimivat, eivätkä tee sinusta zombieta. Töihin siitä! Nimim. 12v paniikkihäiriötä + ahdistunrisuushäiriötä. Koko ajan töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä keinoja tarkalleen ottaen on kokeiltu kun sanoit että kaikki kokeiltu paitsi lääkkeet?
Tuo ei myöskään pidä paikkaansa etteikö koskaan voisi parantua. Toki paniikkihäiriöllä on suuri riski uusiutua ja tulla takaisin stressaavissa elämäntilanteissa tai joskus ihan muutenkin vain, mutta kyllä sen kanssa voi oppia silti elämään ihan hyvää elämää.
Olen yrittänyt järkeillä, etten kuole. Hengittää. Keskittyä johonkin muuhun ja käsitellä sitä tapahtumaa joka aiheutti tämän. Jätin kahvin juonninkin.
Vaikea oikeasti uskoa että voi elää hyvää elämää, kun on aikaisemmin pystynyt kaikkeen ja elänyt ilman mitään sairauksia. Nyt koko elämä pyöri niiden vtun paniikkikohtausten ympärillä ja aina pitää varautua siihen ja lässynlää. Aivan sama kuin sairastaisi vaikka epilepsiaa.
Lääkkeet pelottaa koska sivuvaikutukset on hurjia. Enkä ole kuullut että niillä olis ykskään häiriö parantunut, oireet palaa kun lääkitys loppuu
Kuinka herkästi tämä sitten uusiutuu?:(
Tapahtuma, joka laukaisi tämän kaiken, oli siis avioero ja tärkeän työpaikan menetys.
Kuinka suurelta kriisiltä nämä kuulostavat? Itse oletin oikeasti selviäväni niistä ilman mitään, mutta näemmä en. Elänkö tästä lähin sellaista elämää, että kun kissani vaikka sairastuu/kuolee niin tarvitsen heti lääkityksen kun paniikki iskee päälle?
Ja terapia, eikös se ole vain vakavasti traumatisoituneille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hä? Tällaisia ovat ns. työkyvyttömät?? Kaikkea kokeiltu, mutta ei lääkkeitä?? Jotka toimivat, eivätkä tee sinusta zombieta. Töihin siitä! Nimim. 12v paniikkihäiriötä + ahdistunrisuushäiriötä. Koko ajan töissä.
Paitsi ettei toimi kaikilla. Osalla lääkkeet jopa pahentaa oireita, se lukee lääkkeen pakkausselosteessakin.
Jos sinulla on vaikka stressin vuoksi kilpirauhasarvot koholla, saat paniikkikohtauksia. Minulla suru nosti tsh:n arvoon 16, joten ei ihme, etten pysynyt hereillä. Jos stressi ja ehkä siitä aiheutuneet ruokavalinnat ovat saaneet suolistohiivan kasvamaan, saat paniikkikohtauksia. Jos mineraalivarastosi ovat ehtyneet, saat paniikkikohtauksia. Jne jne.
Ja tarvitset myös aikaa, että turvallisuudentunne palautuu.
Luontaistuotepuolelta löytyy aminohappoja ja mineraaleja ja muita aineita tilan tasapainottamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HÄH? Oletko ollut psykoterapiassa?? Joskus vaatii kunnollista terapiaa. Outoja lääkäreitä sulla, ehkä eivät ole asiantuntijoita. Lisäksi tuohon on olemassa hengitysharjoituksia kun johtuu hyperventiloinnista. Googlaapa. Ideana on siis olla hengittämättä liikaa, pidätellä hengitystä sopivasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hä? Tällaisia ovat ns. työkyvyttömät?? Kaikkea kokeiltu, mutta ei lääkkeitä?? Jotka toimivat, eivätkä tee sinusta zombieta. Töihin siitä! Nimim. 12v paniikkihäiriötä + ahdistunrisuushäiriötä. Koko ajan töissä.
Paitsi ettei toimi kaikilla. Osalla lääkkeet jopa pahentaa oireita, se lukee lääkkeen pakkausselosteessakin.
Yleensä tuo on vain alkuvaiheessa ja niitä on kovin monenlaisia lääkkeitä olemassa... Esim eri SSRIt sopivat paniikkihäiriön kuin masennuksen hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hä? Tällaisia ovat ns. työkyvyttömät?? Kaikkea kokeiltu, mutta ei lääkkeitä?? Jotka toimivat, eivätkä tee sinusta zombieta. Töihin siitä! Nimim. 12v paniikkihäiriötä + ahdistunrisuushäiriötä. Koko ajan töissä.
No hyvä että sulla toimii. Kävikö kuitenkaan mielessä että paniikkihäiriötä sekä ahdistuneisuushäiriöitä on montaa eri sorttia? Hyvä että sulle on kunnia asia että kykenet käymään töissä, toiselle se on päivästä selviytyminen.
Vierailija kirjoitti:
HÄH? Oletko ollut psykoterapiassa?? Joskus vaatii kunnollista terapiaa. Outoja lääkäreitä sulla, ehkä eivät ole asiantuntijoita. Lisäksi tuohon on olemassa hengitysharjoituksia kun johtuu hyperventiloinnista. Googlaapa. Ideana on siis olla hengittämättä liikaa, pidätellä hengitystä sopivasti.
Tuleeko jollekin tosiaan yllätyksenä että mielenterveyspuolen asioiden hoito Suomessa on todella huonolla tolalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hä? Tällaisia ovat ns. työkyvyttömät?? Kaikkea kokeiltu, mutta ei lääkkeitä?? Jotka toimivat, eivätkä tee sinusta zombieta. Töihin siitä! Nimim. 12v paniikkihäiriötä + ahdistunrisuushäiriötä. Koko ajan töissä.
Paitsi ettei toimi kaikilla. Osalla lääkkeet jopa pahentaa oireita, se lukee lääkkeen pakkausselosteessakin.
Koska 99% toimii ja 1% ei toimi, niin ei kannata edes kokeilla.
Juuh okei.
Olen syönyt SSRI-lääkettä vajaan vuoden pahoihin paniikkikohtauksiin ja saanut elämäni pikku hiljaa takaisin. Harmittaa ainoastaan se, että yritin sinnitellä niin pitkään ilman lääkitystä ja kärsin turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä lääkkeitä pelkäät, jos niistä avun saat?
Ei moni saa. Mulla paniikkihäiriö ja kokeiltu kolmea eri lääkettä. Paniikkioireisiin eivtä vaikuta, sen sijaan sain riesakseni kauheita sivuoireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä keinoja tarkalleen ottaen on kokeiltu kun sanoit että kaikki kokeiltu paitsi lääkkeet?
Tuo ei myöskään pidä paikkaansa etteikö koskaan voisi parantua. Toki paniikkihäiriöllä on suuri riski uusiutua ja tulla takaisin stressaavissa elämäntilanteissa tai joskus ihan muutenkin vain, mutta kyllä sen kanssa voi oppia silti elämään ihan hyvää elämää.
Olen yrittänyt järkeillä, etten kuole. Hengittää. Keskittyä johonkin muuhun ja käsitellä sitä tapahtumaa joka aiheutti tämän. Jätin kahvin juonninkin.
Vaikea oikeasti uskoa että voi elää hyvää elämää, kun on aikaisemmin pystynyt kaikkeen ja elänyt ilman mitään sairauksia. Nyt koko elämä pyöri niiden vtun paniikkikohtausten ympärillä ja aina pitää varautua siihen ja lässynlää. Aivan sama kuin sairastaisi vaikka epilepsiaa.
Lääkkeet pelottaa koska sivuvaikutukset on hurjia. Enkä ole kuullut että niillä olis ykskään häiriö parantunut, oireet palaa kun lääkitys loppuu
Et siis ole käynyt missään juttelemassa asiasta, terapiassa, psykiatrisella sairaanhoitajalla tms? Harva ihminen pystyy täysin yksin käsittelemään vaikeita asioita koska silloin juuttuu helposti vain niihin omiin näkökantoihinsa siihen asiaan. Tottakai työpaikan menetys ja avioero on isoja kriisejä elämässä ja jos ei pärjää yksin ja asiat kaatuu päälle, silloin haetaan apua. Ei niitä lääkkeitä ole pakko ottaa jos ei halua mutta ei niitä myöskään tarvitse niin paljoa pelätä. Aina ne voi lopettaa jos tuntuu ettei sivuvaikutukset mene ohi ja ihan jo pelkästään esim tarvittaessa otettava propral voi auttaa joka on turvallinen lääke eikä aiheuta sillä tavalla riippuvuutta kuin esim opamox.
Ja mitä se hyödyttää että voivottelet sitä miten ennen olet elämässäsi pärjännyt hyvin ja ilman sairauksia? Harvan elämä jatkuu loputtomiin ilman vastoinkäymisiä tai sairauksia, eikä niihin voi yleensä juurikaan itse vaikuttaa. Nyt on vaikeampi elämäntilanne ja olet kriisien myötä saanut riesaksesi paniikkihäiriön, mitä sitten? Nyt vaan haet siihen apua, et sä voi koko elämääsi yksinäsi istua siellä kotona ja miettiä että mites tässä nyt näin kävi. Kyllä siitä voi selvitä, eikä kukaan sitä sulle voi myöskään ennustaa että miten ja missä tilanteissa se mahdollisesti tulee joskus takaisin, jos tulee. Nyt keskityt tähän hetkeen ja tämän hetkiseen tilanteeseen ja siitä selviämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hä? Tällaisia ovat ns. työkyvyttömät?? Kaikkea kokeiltu, mutta ei lääkkeitä?? Jotka toimivat, eivätkä tee sinusta zombieta. Töihin siitä! Nimim. 12v paniikkihäiriötä + ahdistunrisuushäiriötä. Koko ajan töissä.
Paitsi ettei toimi kaikilla. Osalla lääkkeet jopa pahentaa oireita, se lukee lääkkeen pakkausselosteessakin.
Koska 99% toimii ja 1% ei toimi, niin ei kannata edes kokeilla.
Juuh okei.
Tuskin on 99, kun haittavaikutuksissa ahdistuneisuus on yleisimpien oireiden listassa.
Tuo ylimielinen asenne "koko ajan töissä"-otti päähän ja siihen lähinnä otin kantaa että ihan aina asiat ei mene näin.
Tottakai aloittajan on fiksu kokeilla, mutta kokemuksesta ymmärrän sen kynnyksen mennä kerta toisensa jälkeen anomaan että joku ymmärtäisi ottaa tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hä? Tällaisia ovat ns. työkyvyttömät?? Kaikkea kokeiltu, mutta ei lääkkeitä?? Jotka toimivat, eivätkä tee sinusta zombieta. Töihin siitä! Nimim. 12v paniikkihäiriötä + ahdistunrisuushäiriötä. Koko ajan töissä.
Paitsi ettei toimi kaikilla. Osalla lääkkeet jopa pahentaa oireita, se lukee lääkkeen pakkausselosteessakin.
Kaikki lääkkeet ei toimi kaikilla, mutta ihan varmasti löytyy toimiviakin. Esim. itselläni tosiaan masennuslääkkeet pahensi paniikkihäiriötä, propral ei auttanut, mutta bentsot auttaa. Enkä edes tarvi koko ajan mitään lääkettä vaan otan vain silloin jos tuntuu että nyt juuri on tulossa paniikkikohtaus. Noin kerran kuukaudessa olen viime aikoina tarvinnut.
Alue: Aihe vapaa
Mitä keinoja tarkalleen ottaen on kokeiltu kun sanoit että kaikki kokeiltu paitsi lääkkeet?
Tuo ei myöskään pidä paikkaansa etteikö koskaan voisi parantua. Toki paniikkihäiriöllä on suuri riski uusiutua ja tulla takaisin stressaavissa elämäntilanteissa tai joskus ihan muutenkin vain, mutta kyllä sen kanssa voi oppia silti elämään ihan hyvää elämää.