Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vahingossa raskaaksitulo ja miehelle kertominen/suhteen muutos
Eläa
03.12.2018 |
Tarinoita kellään? Oletko tullut raskaaksi vahingossa ja päättänyt kertoa miehelle, olitte yhdessä tai ette? Mitä tapahtui😄
Kommentit (11)
Hävytöntä pamauttaa itsensä paksuksi tahallaan. Lierot muijat tekee niin.
Olen nainen ja lapsemme HARKITTU ja pitkään suunniteltu. Kun lapsi on toivottu, hänellä on todennäköisesti parempi elämä odotettavissa kuin niillä tenavilla, joita on alkuunsaatettu vahingossa ruiskimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Kai se on miehenä hyväksyttävä, että koskaan ei voi olla ihan varma asiasta.... - Tai on ainakin parempi pitää housut jalassa ja jättää seksi väliin jos pelkäisi joutuvansa isäksi. Kun ainahan sitä kortsukin voi pettää vaikka ei tietnkään pitäisi.
Tietysti kerroin, tosin koska ei seurusteltu, sulattelin asiaa itsekseni muutaman päivän ja kerroin vasta sitten. Päätös pitää lapsi oli yhteinen, vaikka luultavasti en olisi tehnyt aborttia vaikka mies olisikin halunnut sitä. Yritettiin seurustella raskausaikana, mutta ymmärrettiin onneksi molemmat ettei meistä ole kuin ystäviksi. Miehen äidille homma oli sellainen järkytys, että vieläkin naurattaa.
Kukaonko kirjoitti:
Itsekästä olisi olla kertomatta ja kylmän ihmisen merkkejä ja kertoa sitten vasta miehelle kun ensimmäinen kolmas olisi ohitse ✌️ Fiksua siis kertoa asiasta ja tehdä päätös yhdessä kumminkin ymmärtäen kummankin näkökulman raskauteen/abortteihin sekä ottaen huomioon mikä suhteen laatu oli.
No ei tuo nyt ihan noin mene. Abortti on naisen oma päätös, vaikka halutessaan voi kysyä mieheltä mielipidettä. Biologia ei tunne tasa-arvoa. Fiksua toki kertoa asiasta ajoissa mikäli pitää lapsen, että mies ehtii järjestellä asioita mahdollisimman hyvissä ajoin.
Itse tulin raskaaksi vahingossa suhteen alussa, mies oli oikein iloinen ja innoissaan. Tiesin että tulee reagoimaan noin, siksi lykkäsin kertomista vähän aikaa. Melko alussa kerroin kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tulin vahingossa raskaaksi, olin 23v. Silloinen poikaystäväni oli 21v. Oltiin seurusteltu 2kk. Olin vielä seuraavalle viikolle varannut ehkäisyneuvolaan ajan, mutta plussasin. Epäsäännöllisen kierron takia en olisi edes tajunnut tehdä testiä, jos ei olisi ollut outoja oireita. Olin rv6 kun plussasin. Olin kyllä todella shokissa, samoin tuleva isä. Muistan kuinka isukki sai kohtauksen, juoksi vaan ympäri kämppää ja repi hiuksiaan paniikissa. Sitten lähti vanhemmilleen miettimään. Mietinnän jälkeen pidettiin lapsi nykyään poika on 10v, fiksu ja mukava poika, kaikkien kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Kukaonko kirjoitti:
Itsekästä olisi olla kertomatta ja kylmän ihmisen merkkejä ja kertoa sitten vasta miehelle kun ensimmäinen kolmas olisi ohitse ✌️ Fiksua siis kertoa asiasta ja tehdä päätös yhdessä kumminkin ymmärtäen kummankin näkökulman raskauteen/abortteihin sekä ottaen huomioon mikä suhteen laatu oli.
No ei tuo nyt ihan noin mene. Abortti on naisen oma päätös, vaikka halutessaan voi kysyä mieheltä mielipidettä. Biologia ei tunne tasa-arvoa. Fiksua toki kertoa asiasta ajoissa mikäli pitää lapsen, että mies ehtii järjestellä asioita mahdollisimman hyvissä ajoin.
Itse tulin raskaaksi vahingossa suhteen alussa, mies oli oikein iloinen ja innoissaan. Tiesin että tulee reagoimaan noin, siksi lykkäsin kertomista vähän aikaa. Melko alussa kerroin kuitenkin.
Ihan oikeastiko sun mielestä miehellä ei ole oikeutta vaikuttaa asiaan? Jos tätä mieltä on niin sitten on itse elätettävä se lapsi eikä myöhemmin itkeä mieheltä elareita.
Kyllä sen lapsen on oltava yhteinen päätös eikä naisen mielivaltainen päähänpisto. Koska mieskin joutuu osallistumaan siihen, edes rahallisesti. Kauhean itsekästä naiselta tehdä lapsi mieheltä kysymättä. Niin sitä miestä ja tulevaa lasta kohtaan, jonka isä ei häntä halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaonko kirjoitti:
Itsekästä olisi olla kertomatta ja kylmän ihmisen merkkejä ja kertoa sitten vasta miehelle kun ensimmäinen kolmas olisi ohitse ✌️ Fiksua siis kertoa asiasta ja tehdä päätös yhdessä kumminkin ymmärtäen kummankin näkökulman raskauteen/abortteihin sekä ottaen huomioon mikä suhteen laatu oli.
No ei tuo nyt ihan noin mene. Abortti on naisen oma päätös, vaikka halutessaan voi kysyä mieheltä mielipidettä. Biologia ei tunne tasa-arvoa. Fiksua toki kertoa asiasta ajoissa mikäli pitää lapsen, että mies ehtii järjestellä asioita mahdollisimman hyvissä ajoin.
Itse tulin raskaaksi vahingossa suhteen alussa, mies oli oikein iloinen ja innoissaan. Tiesin että tulee reagoimaan noin, siksi lykkäsin kertomista vähän aikaa. Melko alussa kerroin kuitenkin.
Ihan oikeastiko sun mielestä miehellä ei ole oikeutta vaikuttaa asiaan? Jos tätä mieltä on niin sitten on itse elätettävä se lapsi eikä myöhemmin itkeä mieheltä elareita.
Kyllä sen lapsen on oltava yhteinen päätös eikä naisen mielivaltainen päähänpisto. Koska mieskin joutuu osallistumaan siihen, edes rahallisesti. Kauhean itsekästä naiselta tehdä lapsi mieheltä kysymättä. Niin sitä miestä ja tulevaa lasta kohtaan, jonka isä ei häntä halunnut.
Joo, ihan oikeasti olen sitä mieltä että jos nainen tulee VAHINGOSSA raskaaksi niin keskeytys on käytännössä naisen päätös. Miehellä on mahdollisuus vaikuttaa asiaan, nimittäin pidättäytymällä seksistä. Täysin varmoja ehkäisykeinoja taitaa olla vain kohdunpoisto?
Myös siinä tapauksessa että nainen tulee tahallaan raskaaksi, on käytännössä lain turvattava päätäntävalta naiselle. Miksikö? Koska eihän isästä voi olla varmuutta vielä siinä vaiheessa. Isyystesti voi olla riskitekijä raskaudelle. En minä sitä mieltä ole, että tällainen toiminta olisi naiselta oikein.
Lisäksi Suomessa ajatellaan oikein: ennenkaikkea pitää turvata lapsen oikeus vanhempiin, toimeentuloon ja perintöön. Onhan se epäreilua, mutta biologia ei tunne tasa-arvoa. Kannattaa miettiä, ketä panee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaonko kirjoitti:
Itsekästä olisi olla kertomatta ja kylmän ihmisen merkkejä ja kertoa sitten vasta miehelle kun ensimmäinen kolmas olisi ohitse ✌️ Fiksua siis kertoa asiasta ja tehdä päätös yhdessä kumminkin ymmärtäen kummankin näkökulman raskauteen/abortteihin sekä ottaen huomioon mikä suhteen laatu oli.
No ei tuo nyt ihan noin mene. Abortti on naisen oma päätös, vaikka halutessaan voi kysyä mieheltä mielipidettä. Biologia ei tunne tasa-arvoa. Fiksua toki kertoa asiasta ajoissa mikäli pitää lapsen, että mies ehtii järjestellä asioita mahdollisimman hyvissä ajoin.
Itse tulin raskaaksi vahingossa suhteen alussa, mies oli oikein iloinen ja innoissaan. Tiesin että tulee reagoimaan noin, siksi lykkäsin kertomista vähän aikaa. Melko alussa kerroin kuitenkin.
Ihan oikeastiko sun mielestä miehellä ei ole oikeutta vaikuttaa asiaan? Jos tätä mieltä on niin sitten on itse elätettävä se lapsi eikä myöhemmin itkeä mieheltä elareita.
Kyllä sen lapsen on oltava yhteinen päätös eikä naisen mielivaltainen päähänpisto. Koska mieskin joutuu osallistumaan siihen, edes rahallisesti. Kauhean itsekästä naiselta tehdä lapsi mieheltä kysymättä. Niin sitä miestä ja tulevaa lasta kohtaan, jonka isä ei häntä halunnut.
Joka tapauksessa päätös raskauden jatkumisesta on vain ja ainoastaan hänen, joka on raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin viime keväänä vahingossa raskaaksi pitkäaikaisesta suhteesta, emme kuitenkaan seurustelleet. Pari päivää panikoin ja surin asiaa itsekseni ja kerroin sitten miehelle. Teki mieli jättää kertomatta ja hankkia abortti, koska tuntui niin väärältä, että tulin raskaaksi oman e-pillerimokan takia. Mies ei yllätyksekseni ottanut asiaan sen suuremmin kantaa, vaan oli sitä mieltä että päätös asiasta on minun. Päätin pitää lapsen ja valmistauduin henkisesti siihen, että minusta tulee totaali-yh. Miehen kanssa ei tuossa vaiheessa voinut keskustella tulevasta millään tasolla.
Vauva syntyy pian ja mies on ollut raskausaikana tukena enemmän kuin olisin uskaltanut toivoa. Valmistaudun vanhemmuuteen kuitenkin yksin, mutta ainakin mies on tulossa synnytykseen ja aikoo olla mukana lapsen elämässä. Emme seurustele edelleenkään. Odotin että raskausuutinen aiheuttaisi kriisin tai riidan, mutta ei. Kerran hän on sanonut riidan tuoksinnassa, että ei ole lasta kanssani ikinä halunnut. Muuten on ollut seesteistä hänen puoleltaan. Itsellä sitten tunteet heittelee senkin edestä.
Mutta ehdottomasti kannattaa kertoa. Salailun ja syyllisyyden kanssa on vaikeaa elää. Ja miehet voi yllättää :)
Alue: Aihe vapaa
Itsekästä olisi olla kertomatta ja kylmän ihmisen merkkejä ja kertoa sitten vasta miehelle kun ensimmäinen kolmas olisi ohitse ✌️ Fiksua siis kertoa asiasta ja tehdä päätös yhdessä kumminkin ymmärtäen kummankin näkökulman raskauteen/abortteihin sekä ottaen huomioon mikä suhteen laatu oli.