Muita, jotka eivät osaa olla ilkeitä?

Minä olin nuorempana, no, sanotaan tuonne 26 ikävuoteen asti varsin sinisilmäinen ja ehkä hölmökin tavallaan. Uskoin ihmisistä vain ja ainoastaan hyvää. Olen vasta vanhempana ymmärtänyt, kuinka paljon minulle muuten onkaan v**tuiltu ja naureskeltu, ja se oli kova pala nieltäväksi. Ehkä se on myös tehnyt minusta hieman katkeran. Olen aina ollut positiivinen luonne, nauru on ollut herkässä ja silloin nuorena suhtauduin nauraen jos joku sanoi minulle pahastikin. Ja jos jotain olen oppinut vuosien varrella niin sen, että todelliset Ystävät ovat harvassa. Näitä olen pohdiskellut tässä kolmikymppisenä. Enkä vieläkään käsitä mitä iloa joku saa itselleen ollessaan ilkeä toiselle...