Sanoin kaverin näyttävän kuvassa surumieliseltä. Kaverin ryhti lysähti kasaan.
Kaverilla oli kiva kuva itsestään, kuva ei ollut mitenkään surullinen eikä keskustelutilanne ollut surullinen. Sanoin vain mitä näin kuvassa, ja minä näin kuvassa jotain surumielisyyttä - tahattomasti.
Kaverin reaktio oli jännä. Hänen ryhtinsä lysähti kasaan: hartiat painuivat, katse painui maahan, silmät sammuivat. Aivan kuin hän olisi muistanut, että ainiin, minun piti olla surumielinen.
Tuo ei ollut ensimmäinen kerta, kun kaveri muuttuu sekunnissa aivan toiseksi, jos hänen surumielisyytensä tulee puheeksi. Mistä tuo reaktio teidän mielestänne kertoo?
Kommentit (5)
Kysy vaikka et onko kaikki hyvin. Kerro et sulle voi jutella jos haluaa ja kokee tarvetta.
Jos sillä ei oo elämässään kaikki hyvin ja se murtui, kun joku "näki sen salaisuuden." Ehkä voi olla helpotus tai sitten hävettävä asia.
Minun kohdallani johtuisi varmaan siitä, että olen kuvitellut kuvan kerrankin onnistuneen, ja kaverin mielestä sekään ei ole hyvä. Tai jos kaveri tykkää kehitellä liikaa omia psykologisia teorioitaan, huokaisen mielessäni, että taasko se alkaa...
Ap:lle vinkki: kaikkea ei tarvitse ääneen sanoa, mitä ajattelee!
Miksi kysyt täällä? Mikset kehunut vaikka että näyttää kuvassa kivalta? Miksi sanot masentavia kommentteja?