Missä iässä ja tilanteessa tajusit ettet voi enää lihomatta syödä mitä ja kuinka paljon huvittaa?
Itsellä shokkitajuaminen kolahti vuoden 18 alussa. Aloin laihduttaa, mutten onnistunutkaan siinä. Ammattilaisen ohjauksessa tajusin sortuneeni huomaamattomaan naposteluun ja ruuan yleinen laatu oli huonontunut. Korjausliikettä tehdessäni olen sisäistänyt huonot ruokailutottumukseni ja suoran yhteyden kilojen salakavalaan kertymiseen. Nyt syön paremmin ja kilot karsii. Enää en voi herkutella milloin ja miten paljon huvittaa. N32
Milloin itse tajusit tämän ja mihin se johti?
Kommentit (31)
28-vuotiaana. Lihoin imetyksen aikana 5 kg, kun en saanut nukuttua ja ajan puutteen ja väsymyksen takia tuli syötyä ihan mitä sattui. Luonnollisesti myöskään minnekään liikuntaharrastukseen ei ehtinyt.
Tädin mukaan yhdeksänvuotiaana, kun vanhempani erosivat ja ero oli minulle yllätys. Stressisyöjä minusta tuli 12-vuotiaana, kun äiti meni uusiin naimisiin.
Kyllä se siinä reilu kolmikymppisenä...nyt olen yli 40 ja yritän laihduttaa, mutta on hidasta ja tuskaisaa. Haluaisin syödä suklaata kun siltä tuntuu, enkä ajatella että "oi voi, en voi kun tuossa on yli 1000 ylimääräistä kaloria".
Noin 13 vuotiaana. Olin aina kyllä vähän pyöreä lapsi.
Nyt! 31 v. Suren oikeasti tosi paljon tätä, että en tästä eteenpäin näköjään voi enää jatkaa samaa huithapeliherkuttelua, ja pysyä silti kimmoisana ja hoikkana :D. Nevertheless, valitsen silti satunnaiset sipsit ja viinin, vaikka tiedän seuraukset. Mukavaa perjantai-iltaa kaikille!
Oon nyt 37 ja vielä en ole tuota tajunnut, edelleen oon 53-kiloinen. Saapa nähdä mitä vuodet tuo tullessaan, tosin epäilen että mulle ei ainakaan mitään kovin pahaa lihomistaipumista tule, mun suvussa kaikki on hoikkia.
Olin noin 5-vuotias, kun äitini alkoi rajoittamaan syömistäni.
Noin nelikymppisenä, nyt ikää 43. Monet ovat nuorina energisempia, vanhemmiten opitaan "nautiskelemaan" ja se sitten näkyy vyötäröllä. En siis syyttäisi aineenvaihduntaa. Itselläkin liikunta vähentynyt vaivihkaa ja rasvaprosentti noussut. Syön edelleen herkkuja, mutta määrät ovat vähentyneet entisestä. Tällä saan pidettyä painon jotakuinkin aisoissa.
Varmaankin kolmenkympin jälkeen, mutta en aio tehdä asialle mitään.
10 vuotiaana.
Tosin alle 30veenä oli helppo karistella yimääräinen kymppikilo. Näin 37-vuotiaana ei lähde enää kilon kiloa.
50 v kun tuli mittariin, niin sen jälkeen on keskivartaloon alkanut kertyä ylimääräistä. Aikaisemmin myös riitti, että vähensi herkkuja niin muutama ylimääräinen kilo hävisi. Sukurasitteena on vielä kakkostyypin diabetes eli keskivartaloon ei saisi kertyä ylimääräistä. Koskaan aikaisemmin ei ole ollut tarvetta miettiä mitä syö. Nyt on ihan pakko miettiä mitä pistää suuhunsa ja kuinka paljon.