Miten olette selittäneet lapsellenne isättömyyden jos isä on päihderiippuvainen?

Olen miettinyt samaa. Mun lapsi on 10 ja viime aikoina kysellyt. En aio valehdella ja kaunistella, mutta totuus kuulostaa niin karulta. Viimeksi sanoin, että puhuttaisiin tästä kunnolla myöhemmin. Pitää varmaan lähiaikoina koettaa ottaa puheeksi... Ajattelin sanoa, että hän ei ollut pystyvä isäksi ja on ollut päihteiden käyttöä. Aion sanoa, että voi harkita joskus ottavansa yhteyttä esim. muutaman vuoden kuluttua jos oikein kovasti haluaa, jos isällä on päihteetön vaihe niin voi yrittää tavata, mutta ei kannata liikoja odottaa. Vain jos siis esittää, että haluaisi isänsä ehkä tavata.

Itse olisin toivonut rehellisyyttä. Isä heroiinikoukussa, äidille selvisi vasta kun olin 1-vuotias. Ihmettelin pitkään ja jotenkin kuvittelin että isän poissaolo johtuu minusta kun äiti ei halunnut kertoa. Ajattelin hänen suojelevan minua siltä tiedolta että minä olenkin jotenkin hirveä ja siksi isä ei ole täällä. Sitten vuosien jälkeen sain tietää enoltani mikä asian laita on. Häntä kadutti kertoa sillä ei tiennyt etten ollut asiasta tietoinen.

Minusta ei ainakaan kannata häpeän takia jättää kertomatta. Lapsi saattaa hävetä itseään eikä osaa suhteuttaa asioita.

Mun mielestä lapselle kerrotaan tietenkin asia niin kuin se on. Päihderiippuvaisia ihmisiä on paljon ja ikävä kyllä sinun toinen vanhempasi kärsii siitä vaivasta.

En keksi yhtään syytä miksi ei kertoisi lapselle totuutta

Eilen katsoin jotain teiniäiti ohjelmaa, jossa lapsen isää ei kiinnostanut ilmeisesti tulla isäksi eikä ollut odottavan äidin kanssa tekemisissä. Ohjelman naisjuontaja sanoi jotenkin että kerro lapselle joku kaunis tarina isästä. En sanasta sanaan muista.

Mutta ihanko tosi 🤔 pitääkö lapselle kaunistella ja kertoa ihania valheellisia tarinoita isästä, ettei vaan lapsen mieli pahoittuisi? Entä kun lapsi kasvaa ja totuus onkin ihan toista. Tämä kääntyy sitten äidin syyksi ja äidin valehteluun. Ja onko muuten mustamaalausta, jos lapselle sanotaan suoraan vaikka että isä ei nyt voinut ottaa luokseen, koska oli humalassa..

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä lapselle kerrotaan tietenkin asia niin kuin se on. Päihderiippuvaisia ihmisiä on paljon ja ikävä kyllä sinun toinen vanhempasi kärsii siitä vaivasta.

En keksi yhtään syytä miksi ei kertoisi lapselle totuutta

Tämä. Mutta pitää käyttä lapsen ymmärtämiä käsitteitä.

Vierailija kirjoitti:

Eilen katsoin jotain teiniäiti ohjelmaa, jossa lapsen isää ei kiinnostanut ilmeisesti tulla isäksi eikä ollut odottavan äidin kanssa tekemisissä. Ohjelman naisjuontaja sanoi jotenkin että kerro lapselle joku kaunis tarina isästä. En sanasta sanaan muista.

Mutta ihanko tosi 🤔 pitääkö lapselle kaunistella ja kertoa ihania valheellisia tarinoita isästä, ettei vaan lapsen mieli pahoittuisi? Entä kun lapsi kasvaa ja totuus onkin ihan toista. Tämä kääntyy sitten äidin syyksi ja äidin valehteluun. Ja onko muuten mustamaalausta, jos lapselle sanotaan suoraan vaikka että isä ei nyt voinut ottaa luokseen, koska oli humalassa..

Mitä?! Lapsensa hylänneestä isästä pitäisi muokata joku hyvä satuolento lapselle? 

Lapselle kerrotaan neutraalisti totuus aina hänen kehitystasonsa mukaisesti. Omaa pettymystä ja mahdollista katkeruutta ei vyörytetä lapsen niskaan, mutta ei myöskään satuilla mitään päinvastaista. Tuon juontajan kuuluisi saada potkut.