Oletko koskaan voinut pahoin laivaristeilyllä aallokon vuoksi?

Kerran, tuli tosi oksettava olo ja menin jo hytin vessaan sillä oletuksella, että kohta oksennan. En sitten kuitenkaan oksentanut. Mutta se tunteja kestänyt oksetusolo oli kyllä ihan kamala.

Kyllä. Mutta otin wähän wiinaa, niin helpotti.

Kerran aamulla hytistä herätessä koko paikka keinu ja meni ympäri , piti mennä samantien oksentamaan. Heikotus ja pään huojunta kesti iltaan saakka .

Olen ja siksi en nykyisin enää käykään risteilyillä. Aiemmin siis kävin muutaman kerran vuodessa ja koskaan ei pahemmin keikuttanut, mutta viimeisen viiden vuoden aikana alkoi tuntua että joka samperin kerta on jonkin sortin myrsky että koko reissu menee yökkäillessä. Kaiken huipuksi se keikutus ja huono olo jatkui vielä miltei viikon verran maissakin eli ei tosiaan sen arvoista.

Ehkä pitäisi harkita jotain äkkilähtöä kun on oikeasti kaunis sää.

Olen pitkällä meren ylityksellä, olin kaksi päivää niin, etten voinut seistä edes, enkä tietenkään syödä, vesikään ei pysynyt sisällä.  Kyse oli nimenomaan merisairaudesta. Enimmäkseen ryömin sängyn ja wc väliä!

Olen ollut ruotsinlaivallakin myrskyssä, mutta en sairastanut, tiedä sitten kun se oli nuorempana eikä ollut ollut asentohuimaskohtauksia,  vaikuttiko ne jotenkin herkemmäksi.

Kuitenkin todella sairas olin ja luulin jo melkein kuolevani.

Joskus teininä, oli kaamean huono olo kunnes oksu lensi, sen jälkeen ihan ok.

Valassafari Norjassa, kova aallokko, keinuvainen kalastuslaiva. Ensin alkoi tuntua inhottavalta mahassa, kiertää. Heikottaa vähän. Sitten alkoi lopulta oksentaminen, oikein kouristava, pakottava oksentaminen joka jatkui vaikkei ollut enää mitään oksennettavaakaan. Vatsa vaan kramppasi silti ja tiristi viimeisiäkin vatsahappoja ulos yläkautta. Sillä reissuilla suuri osa muistakin voi pahoin. Nähtiin sentään valaita.

En ikinä, mutta ehkä ensi yönä. Ruotsiin lähdössä.

Paha myrsky on ollut lapsena Haminan lähistöllä. Kaikkein pahin Sisilian edustalla, laivalla 1300 oksentelevaa asiakasta. Miehistö ja minä pystyssä. Ei ollut jonoa kahvilaan mutta eihän siitä mitään iloa ollut kun kaikki oksennuksessa.

Kantosiipialus Tallinnasta Hesaan ja kovassa aallokossa alkoi suurin osa matkustajista kalpenemaan.

Oksennuspusseja jaettiin henkilökunnan toimesta ja oli kyllä aikamoinen kokemus.

Inhottavinta oli se täydellinen voimattomuus ja tunne siitä että pitäisi oksentaa, mutta siitä ei kuitenkaan tullut mitään.

Jossain vaiheessa alus hiljensi vauhtiaan ja taisi merikin hieman tyyntyä ja pikkuhiljaa normaali olo palasi.

Voin aina pahoin laivassa, oli se sitten soutuvene tai ruotsinristeilijä. Ällöttää ja kuvottaa ja oksettaa.

En.

En tule merisairaaksi.

Mutta yhdellä ikimuistoisella kanaalinylityksellä oli vain vähän matkustajia.

Söin kunnon pihvin ja ranskalaiset. Sitten alkoi laivan nokka nousta ja laskea. Oli sen verran kova merenkäynti, että astiat putoilivat. Käveleminen ei onnistunut.

Istuin kansituoliin, ja vähän väliä jostain kuului "Yöööök!"

Ihmiset oksentelivat muovipusseihin.

Yksi punkkari istui ikkunaaukossa ja silmäili välinpitämättömästi yrjöileviä ihmisiä.

Äärimmäinen pahoinvointi. Tuntui sille, että oksentaa kohta, pientä päänsärkyä ja kylmää hikeä.

Sitten otin pahoinvointilääkettä, pahoinvointi loppui mutta henki meinasi mennä kun olin allerginen jollekin pahoinvointilääkkeessä. Että sellainen reissu se.

Lapsena tulin aina merisairaaksi, vaikka ei ollut kovaa aallokkoa. Erityisesti pienellä laivalla. Muistan, miten oksensin hytin vessaan ja itkin ja toivoin, että laiva kääntyisi takaisin. Tuli huono olo autossakin.

Itämerellä en ole mutta Atlantilla kyllä. Tuntui että laiva oli puoliksi sukellusvene, kun kynnettiin Atlantin myrskyssä.

Kerran. Oli tosin kaamee kapula, olin juonut Absolut Vodkaa illalla. Ikinä ei enää sitä ruotsalaista myrkkyä! Tapio <3