Rajoittaako muiden miehet puolisonsa menoja?

Ei rajoita. Eikä rajoittanut sinunkaan miehesi, kunhan haluat vaan esittää marttyyria.

Meillä menoja pyritään jakamaan niin, että kummatkin pääsee välillä pois. Paljon hauskempi lähteä perjantaina kavereita tapaamaan, kun vaimo vuorostaan lähtee lauantaina eikä näin ollen tarvitse tuntea huonoa omatuntoa siitä, että toinen on kotona rähjäävien lasten kanssa.

Tuo on mieheltä kontrolointia ja henkistä väkivaltaa. Älä alistu siihen vaan pidä tiukasti puolesi ja omat rajasi tai ellet onnistu, niin eroa.

Et jää. Älä viitsi olla lapsellinen ja mennä mukaan tuollaiseen teatteriin. Vaikka miehellä olisi masennus ja uupumus, sinulla ei ole. Ole sinä se terve aikuinen, äläkä lähde draamailemaan. Ilmoitat iloisesti, että nyt mulla on menoa, ja aivan riippumatta siitä mitä miehesi kommentoi, pidät yllä positiivisen ilmapiirin, laittaudut ja lähdet. Ei koko perheen tarvitse masentua jos yksi on uupunut.

Nykynaiset ovat hirveän itsekkäitä egoisteja ihan kaikessa. Minulla ja vain minulla ja minä, muista viis.

Oudolta tuntui lähinnä se että olisi pakko siivota tiettynä päivänä. Mitä tapahtuu jos siivoaa vasta ensi viikolla? Meillä oli joskus aina lauantai siivouspäivä. Sitten aloimme ottaa rauhallisemmin. Mitään ei tapahtunut! Paitsi pakko poistui

Minä en kysy lupaa omiin menoihini

Uskon että Suomessa tilanne on usein päinvastoin. Ainakin tuttavapiirissäni.

Vaimot kontrolloivat hanakasti miestensä menoja.

Niin, kieltämättä marttyyritaipumustakin on, mutta puolustukseksi sanoisin että tuntuu aika ikävältä lähteä mihinkään ja fiilis menee, kun ensimmäinen reaktio on että mitä sinä nyt sinne, onko se muka sinulle jotain rentoutumista ja että nyt hän ei sitten pääsekään mihinkään eikä voi tehdä mitään.

En todellakaan rajoita, vaan aina välillä yritän usuttaa rouvaa ulos kavereidensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Niin, kieltämättä marttyyritaipumustakin on, mutta puolustukseksi sanoisin että tuntuu aika ikävältä lähteä mihinkään ja fiilis menee, kun ensimmäinen reaktio on että mitä sinä nyt sinne, onko se muka sinulle jotain rentoutumista ja että nyt hän ei sitten pääsekään mihinkään eikä voi tehdä mitään.

Kasvun paikka. Ei tarvitse joka tunteen mukana mennä. Voi ottaa asian ihan järkevästi, ja ymmärtää että miehen masennus purkautuu tuollaisena negatiivisuutena. Eikö sun pitäisi tukea miestäsi toisenlaiseen ajatteluun, eikä mennä mukaan kiukuttelemaan? Älä ota marisemista henkilökohtaisesti, toteat vaan että kyllä se on mulle rentoutumista, ja että sinä pääset tietysti omiin menoihisi myös.